mamilu

Mihin aikaa teidän taaperot menevät nukkumaan? Meillä tuttavapiirissä aika laaja haitari n. 2-vuotiaiden nukkumaanmenoajoissa, aikaisimmat pannaan petiin jo vähän klo 18 jälkeen ja myöhäisimmät kukkujat vasta iltakympin korvilla. Oma 2-vuotias nukkuu sellaiset 10 h yöunet, joten itse olen kokenut perheemme rytmiin sopivimmaksi laittaa lapsen nukkumaan siinä kasin - puoli ysin aikaan, jottei aamuherätys olisi ihan epäinhimillisen aikainen. Lisäksi myöhäisempi uniaika mahdollistaa, että lapsen isäkin ehtii töiden jälkeen vielä leikkiä lapsen kanssa. Niin ja koko perhe (paitsi tuorein 3 kk ikäinen perheenjäsen, joka ei vielä syö kiinteitä) ehtii yhdessä syödä päivällisen. (Jotkut taas haluavat taaperon petiin nimenomaan ennen päivällistä, jotta vanhemmat saavat syödä sen rauhassa.)

^ Täysin samaa mieltä. Paitsi että ei se välttämättä vaadi sitä hyvää parisuhdettakaan, meikä on sitä mieltä että voi yksinkin tulla äidiksi - toki varmasti on hyvä jos olisi joku tukiverkosto ympärillä. Mutta tuo aihe onkin jo ihan eri, kuin tämä ikäkeskustelu.. Mutta joo, ei se todellakaan ikää katso milloin on parasta tulla äidiksi ! Mun mielestä taas ei ole niin olennaista, että on töitä (katto pään päällä ja talous kestävällä pohjalla kuitenkin), mutta hyvä parisuhde vakaalla pohjalla sen sijaan on tärkeä - joskaan ei toki sekään välttämätön, muukin läheinen ja luotettava tukiverkko auttaa. Ikäkysymyksen osalta voin vain todeta saman kuin moni muukin, eli milloin ikinä kokee olevansa valmis (no, jossain rajoissa tietty, 12-vuotias voi kuvitella olevansa valmis, mutta tokkopa on). Se on yksilöllistä. Tunnen 18-vuotiaana äidiksi tulleen ja 45-vuotiaana äidiksi tulleen (ja äitejä siltä väliltä), jotka molemmat nauttivat äitiydestä ja ovat erinomaisia äitejä lapsilleen. Ja ainakin tässä tapauksessa 45-vuotias on vähintään yhtä terve, reipas ja jaksaa vauvansa kanssa valvomiset yms. aivan yhtä hyvin kuin 18-vuotiaskin.

Todellakin haluaisin lopettaa imetyksen, ja eiköhän syyt ole aika itsekkäitä, vaikka sinänsä ymmärrettäviäkin: - imetys tuskaa, vaikka ammattiapuakin on ollut katsomassa, että imuote on oikea. Silti nännit jatkuvasti haavoilla ja verillä, imetys tekee tosi kipeää ja nännit on niin arat, etteivät siedä muutenkaan enää mitään kosketusta, hipaisukin sattuu > vältän vaistomaisesti halailua, lapsen kantamista ja sylittelyä, koska rintoihin sattuu! tekee varmaan tosi hyvää äiti-lapsi-suhteelle... - rintatulehduskierre ja jatkuva pelko rintatulehduksen uhasta - tahmeat ja rasvaiset maitotahrat joka paikassa ärsyttävät, lapsiperheessä riittää siivottavaa ja pyykättävää muutenkin ihan tarpeeksi - nännirasvan, liivinsuojusten ja imetysvaatteiden kanssa säätäminen käy jo hermoille Yksinkertaisesti haluan päästää rintani jo rauhaan, jatkaa elämää normaaleissa vaatteissa, joihin ei ilmesty maitotahroja, inhoan kun maitoa vuotaa vaatteille, ja ennen kaikkea haluan, että nännit paranevat ja rintoihin ei satu, jotta voin pitää lapsia sylissä ja hellitellä ilman, että samalla irvistelen tuskasta. Esikoisen kanssa ongelmia ei ollut, ja vaikka en koskaan pitänyt imetystä mitenkään ihmeellisen ihanana, vaan lähinnä käytännöllisenä toimituksena, niin se sujui hyvin, täysimetin 6 kk ja kiinteiden ohella vielä seuraavat 6 kk, eli ihan suositusten mukaisesti. Toka vauva on nyt 3 kk enkä malta odottaa kiinteiden aloittamista. Pähkäilen, jaksaisinko jatkaa imetystä ja taistella siihen asti, että kiinteiden ansiosta imetyskerrat harvenevat muutamaan päivässä, ja ehkä nännit kestäisivät sen, vai siirrynkö jo suosiolla kokonaan korvikkeeseen ja kuukauden kuluttua sen lisäksi kiinteisiin. Tämän vauvan kanssa olen inhonnut imetystä alusta asti, 3 kk nyt kärvistelty, eikä aika tunnu kuluvan tarpeeksi nopeasti, että sen voisi hyvällä omallatunnolla lopettaa!! Mietin, että riittävätkö imetyksen ja äidinmaidon "ylivertaiset edut" korvaamaan sen haitan, mitä äiti-lapsi-suhteelle syntyy siitä, että äiti kärsii ja inhoaa joka sekuntia imettäessään eikä kipeiden rintojen takia halua/pysty pitämään lasta sylissä, rintarepussa tai vastaavassa. Läheisyys vai tissimaito, kumpi on tärkeämpää vauvalle?