Glen

Tästä asiasta ei kukaan puhunut lapsensaannin yhteydessä. Mulla alkoi noin 8 kk synnytyksen jälkeen kuukautiset ja "normaali" hormonikierto. Tämän takia kärsin jatkuvista pahoinvointisykleistä ja kehonkivuista. Pahinta kuitenkin tosiaan oli mielialavaihtelut. Mikään ei ollut hyvin, mitään ei huvittanut tehdä, yksinkertaiset päätöksetkin tuottivat vaikeuksia. Näitä kesti aina pari päivää kerralla, jonka jälkeen tulivat taas fyysiset ongelmat. Mieskin oli jo huolissaan mun pääkopan kestävyydestä, kun eihän sitä oikein ymmärtänyt itsekään heti alkuun, mistä on kyse. Hormonien tasaantuminen kesti noin puoli vuotta, jonka jälkeen helpotti.

Tämä oma viestini ei varmastikaan auta Minnihiirtä ja hänen aviomiestään, mutta edellisessä kirjoituksessa oli monta kohtaa, jotka kuulen oman mieheni suusta. Asioiden patoaminen ja puhumattomuus, joista seuraa pomminvarma räjähdys juuri parhaimmalla hetkellä. Itse usein kuitenkin kuvittelen puhuvani miehelleni asioista, mutta tosiasia lienee se, että en osaa pyytää mieheltäni sitä mitä tarvitsen kullakin hetkellä, koska kuvittelen, että hänen tekemisensä ovat tärkeämpiä kuin minun. Pääsen siis lopulta esittämään marttyyriä riidan hetkellä. Vaikea asia selittää, mutta summasummarum, mieheni näkee ja kokee minun toimintani hyvin eri tavalla kuin itse luulen käyttäytyväni ja toisinpäin myös. Tämän ymmärtäminen on aukaissut omat silmäni sille, miten minun pitää kehittyä. Minun tulee oppia pyytämään apua mieheltäni ja pohtimaan ja suunnittelemaan asioita yhdessä perheenä, eikä vain Minun maailmani ja sinun maailmasi-periaatteilla. Meillä vauva-arki vasta alussa, joten kovin syvillä vesillä emme vielä ole, vaikka ajoittain on hyvin pahalta tuntunutkin.

Meillä on ollut äitiyspakkauksen peitto käytössä alusta asti. Kovimmilla helteillä poika on nukkunut joko vaipoissa peiton kanssa tai sitten haalarissa ilman peittoa. Peitto on hieman paksu, mutta mielestäni kiva, kun sen voi rullata vastasyntyneelle selkätueksi ja pysyy muutenkin mukavasti paikoillaan. Meillä peitto on aina ollut vain puolen vartalon päällä, jolloin käsien liikkuminen ei ole liikuttanut peittoa.

Saimme hieman keskusteltua asioista ja mies pyrkii antamaan minulle omaa aikaa ja olemaan myös läsnä yhteisissä toimissa enemmän. Keskusteluongelma on peräisin minulta, koska olen aina tottunut hautomaan asioita, enkä kertomaan ja keskustelemaan asioista. Vauvankin takia on nyt opeteltava puhumaan. Mieheni ja minun luonteet eroavat hyvin paljon toisistaan, joten sekin tuo ristiriitoja. Mies on multitasking-tyyppinen suorittaja, kun taas itse haluan tehdä yhden asian kerrallaan ja rauhassa nautiskellen oli kyse sitten tiskaamisesta tai ruohonleikkuusta. Tästä syystä minun tekemiseni kestävät aina kaksi kertaa kauempaa ja mies ei voi ymmärtää tätä. Eli minä olen varmaankin luonteeni puolesta vielä vähän kehittymätön ja mies tämän hetkisen elämän tilanteen kohdalla kypsymisvaiheessa. Kiva kuulla, että myös helpon vauvan kanssa alku on vaativaa. Välillä tuntuu, että "valitan" turhasta, kun minähän saan nukkua ihan hyvin, eikä vauva huudakaan turhasta. Sitten saattaa kuitenkin kuulla kommentin "sitä se äitiys vaan on", jonka jälkeen tulee heti paskaäiti-fiilis.

Nostellaan tätä, josko tällä hetkellä täällä olisi muita parisuhdeongelmaisia. Meillä siis noin 3 kk ikäinen vauva ja miehen kanssa on sukset pahasti ristissä. Luin ketjun läpi ja samoja ongelmia täällä kuin muillakin. Emme pysty keskustelemaan. Ja osittain syy on minun. Konflikti iskee aina lomilla ja nyt vauvan tultua tuntuu, etten tiedä, miten pääsisi eteenpäin. Mä olen väsynyt ja mies puolustaa omaa toimintaansa sillä, että tekee kaiket päivät hommia meidän hyväksi. Tottahan tuokin, mutta mä tahdon, että tehdään perheenä jotain ja mies olisi läsnä enemmän. Arki menisi paremmin, kun silloin tällöin muutamia tunteja mies viettäisi vaikka sisällä meidän kanssa aikaa. Samalla voisi jutella niitä näitä, eikä vauvan kantaminen, viihdyttäminen, nukuttaminen jne. jäisi yksin mun vastuulle. Hän mielestään hoitaa myös ruoan laittamiset jne. koska muuten me ei ikinä syötäisi. Tekisin minäkin mielelläni asioita, mutta tuntuu, että miehen hommat ovat tärkeämpiä, eikä halua keskeyttää hommiansa, kun kerran alkuun on päässyt. Vapaaehtoisesti ei tule vauvaa hakemaan, vaan mun on pyydettävä, pitäisikö hän vauvaa, kun syön, käyn suihkussa jne. Tiesin, että vauva-arki voi olla vaikeaa, mutta en uskonut elämän voivan mennä näin solmuun, että pala kurkussa eletään joka päivä. Vauva on helppo ja ihana ja elämäni paras asia ja hänenkin takia pelottaa. Itseltäni puuttui lapsena perusturvallisuuden tunne, mikä aiheuttaa tämäkin päivänä itselläni ongelmia, joten pelkään aivan hulluna, että poika aistii vanhempiensa ongelmat ja kasvaa vailla tärkeitä perustarpeita. Vaikka me kuinka päätimme olla viisaampia kuin omat vanhempamme. Olisi kiva kuulla muiden samassa tilanteessa olevien ajatuksia ja keinoja suhdesolmujen avaamiseen.

Me päätimme lopulta ottaa mieheni siskon ja tämän avopuolison ja minun veljeni vaimoineen kummeiksi. Keksin hyvän syyn päätöksellemme, mutta siskoni ei vielä tiedä, joten kertominen hänelle on vielä edessä. Todella tyhmää stressata tällaisesta, mutta itse pelkään aina suututtavani sisarukseni, johtuen varmaan perhesuhteista ym. vaikka molemmat ovat fiksuja ihmisiä. Päätöksessä toteutuu myös tämä vanhin sisarus, joten sikäli hyvä neuvo.

Smileissa jäykkä jousitus, mutta kaipa se on parempi kuin ei jousitusta ollenkaan. Vaunuja pitää painaa todella voimakkaasti, jotta huomaa jousituksen olemassa olon. Smilet menevät ratasosan kanssa pieneen kasaan, kun istuin on kasvot menosuuntaan ja suurempaan kasaan, kun kasvot työntäjään päin. Joka tapauksessa molemmissa on mahdollisuus kasata ilman istuinosan irrottamista.

Me olisimme todennäköisesti ostaneet Go Nextit, mutta hinta karsi ne pois ja aloin etsiä vastaavia rattaita. Päädyttiin Smileihin, joita ei myyjä edes meille esitellyt. Kokemusta vasta muutaman kuukauden vaunuilusta, mutta itse olen tykännyt kovasti. Koiralenkillä on helppo ohjata yhdellä kädellä ja pitää koiran hihnaa toisessa. Smilet on myös helppo yhdellä kädellä kipata korokkeiden yli jne. Helpottaa myös kaupan ovien korokkeiden kohdalla. Niissä on pieni jousitus, mutta ei tietysti vedä vertoja esim. happyyn. Rattaita voi kuitenkin heijata. Buffaloissa ei taida olla ollenkaan jousitusta. Kaupassa juuri pienen leveyden takia pääsee ketterästi ovista. Kaikki osat, vaunukoppa, istuin ja turvakaukalo sopii samaan runko-osaan ilman erillisiä adaptereita. Uskon, että talvella pärjää hyvin kaupunkiolosuhteissa, koska etupyörät hieman suuremmat. Smilet toimivat hyvin pitkälle ihmiselle ja tällaiselle tapille, kuin minä. En usko, että Smile eroaa Go Nextistä kovinkaan paljon, muutoin kuin vaihdettavien talvirenkaiden takia. Go Next on myös leveämpi kuin Smile. Itse tein todella suuren tutkimuksen vaunuista ja uskon, että Smile oli nappivalinta. Kunnon jousitus olisi sellainen, joka tekisi Smileista aivan täydelliset, mutta näin kaupunki/lähiöolosuhteissa se ei haittaa. Istuinosasta ei siis vielä kokemusta, mutta tykkäsin, kun kuomun saa todella alas lapsen suojaksi. Go Nextissä lapsi on hieman matalammalla ja epäilen, että Smileihin ei helposti se 4-vuotiaskaan kiipeile, jos se on jollekin kriteeri.

Meillä kummivalinta on osoittautunut todella vaikeaksi. Meillä ei ole niin läheisiä ystäviä tai lähiperhettä enemmän sukulaisia, joita voisimme kummeiksi pyytää. Itselläni on kaksi sisarusta, jotka asuvat kauempana, enkä osaa/uskalla tehdä valintaa heidän välillä. Onko ihan tyhmä idea, että ottaisimme kummeiksi kummatkin sisarukseni? Itse en koe kummiutta kovinkaan vakavana (lähinnä pakollisena) asiana ja ennemmin haluaisin kuitenkin sellaisen kummin, joka varmasti pysyy lapsen elämässä tavalla tai toisella, kuin esim. vähän vähemmän läheisen kaverin, jonka kanssa tiet voivat erota. Miehellä on yksi sisarus ja pohdimme, jos ikään kuin jättäisimme tämän ihmisen kummiksi seuraavalle lapselle (toivottavasti esikoiselle suodaan pikkusisarus). Tuntuisi hölmöltä valita lapselle kummiksi kaikki tädit ja sedät. Haukkukaa mut/mun idea, jos se on ihan pähkähullu..

Mun mitat ennen raskautta 162/45, kapealanteinen. Kokoarvioksi olen saanut 3-3.5 kiloinen, mutta terkan mielestä on lähempänä 3 kg. Itse olin hyvin pieni, alle 3 kg syntyessäni. Moni ihmettelee "pientä" vatsaani kuullessaan raskausviikkoni ja terkankin mielestä vauvalla on vielä hyvin tilaa liikkua (rv 38). SF-mitta kasvanut normi-alakäyrän välissä. Ruokaa uppoaa ihan hirveästi, joten en tiedä, mihin mun sisuskaluni ovat menneet. Mun pikkuisella kropallani on jossain tyhjiä varastotiloja, joita se nyt täyttää Nyt vasta ovat selkäkivut tulleet kuvioihin, vaikka epäilin jo puolessa välissä olevani kyvytön toimimaan normaalisti selän takia.

Mä vannoin etten ikinä käyttäisi huuhteluaineita, koska aiheuttavat allergiaa, mutta sorruin, koska halusin vaatteistamme hyväntuoksuisia :/ Vauvalle olen ostanut Erisanin kirjopyykille tarkoitettua pesuainetta. Pohdin, että voisin hyvin pestä valkoisia 40-asteessa pestäviä vauvanvaatteita meidän omien valkoisten kanssa, mutta käyttäen tuota Erisania. Mutta sitten päästään ristiriitaan, eli vauvan petivaatteet pitää pestä tuoksuttomilla, mutta kuitenkin saattaa nukkua meidän sängyssä, jonka petivaatteissa käytetty huuhteluaineita.. Huh, menipä vaikeaksi ja pitänee pohtia uudestaan asiaa. Käytän huuhteluainetta kuitenkin melko vähän, koska inhoan voimakasta huuhteluaineen hajua, mutta kuitenkin....

A-T Lastenturvasta. Koko hoito, runko, istuin, koppa, kaukalo ja telakka 800 €. Harmittaa tuo kaukalon ja telakan osto, mutta ei sitä tajunnut silloin.. kuukausi sitten.. Joku on voinut saada suuremman alennuksen, mutta meille annettiin mielestäni 5 %.

Tuo jonkun mallin tuputtaminen on todella ärsyttävää. Me päädyimme aivan muihin kuin esiteltyihin vaunuihin ja jälkeenpäin ihmettelimme, että miksi ei näitä vaunuja esitelty meille ollenkaan, vaikka melkein kaikki kriteerit täyttyivät. Brio Go:ssa selkänoja ei mene täysin makuuasentoon. Kyseiseen malliin sellainen huomio, että istuinosaan voi laittaa kovalla pohjalla varustetun kantokassin. Ihmettelin eräässä liikkeessä, miksi tätä ei oltu kerrottu muissa liikkeissä. Myyjän mukaan tällaisia yhdistelmiä on myyty sellaisille, jotka tietävät, että vauva ei pääsääntöisesti tule nukkumaan vaunuissa. Silti ihan ergonominen makuuasento.

Mä olen kokenut myös vähän hämmentäväksi tämän asian. Mun asiakaskuntaan kuuluu lähinnä "kunnon työmiehiä" ja tietysti tällaisten kanssa kanssakäyminen on aina aika rentoa, mutta kyselyt mahasta tuntuvat välillä hieman ärsyttäviltä. Jollain tavalla on kuitenkin parempi, että kysyvät suoraan, kuin se, että tyyppi huomaa ja hämmentyy, jonka seurauksena mä hämmennyn ja molemmat yrittää hoitaa asiat mahdollisimman nopeasti. Mä yritän käyttää isoja huppareita tms. töissä, koska olisi todella alaston olo jossain trikoopaidassa.

Yritin päästä muokkaamaa omaa viestiäni, mutta en taida oikein osata käyttää tätä Voisivatkohan UR:n omistajat vielä kertoa, millaiseen autoon ovat saaneet UR:t menemään ja onko esim. takakonttiin jäänyt yhtään tilaa muille tavaroille? Mahtaisivatkohan kärryt mennä pystyssä takapenkin jalkatilaan pystyasentoon?