mom4life

Rekisteröitynyt
  • Content count

    6
  • Joined

  • Last visited

About mom4life

  • Rank
    Aloittelija
  1. Minä jäin esikoisesta viikon 28 tienoilla. Fyysisessä työssä alkoi kovasti supistelemaan ja selkä tuli todella kipeäksi. Nyt rv 24 ja vointi ihan ok nyt joululomalla, mutta pahoin pelkään etten taaskaan loppuun asti kestä. Taas fyysinen rasitus aiheuttaa supistuksia, ja samassa työssä olen kuin esikoisenkin kanssa.
  2. Syksy11, toivottavasti kaikki on hyvin!! Minulla verenvuoto on merkinnyt kolmesti keskenmenoa, mutta kolmella ystävälläni se on ollut harmitonta vuotoa, joka on kestänyt parista päivästä muutamaan viikkoon. Yhdellä ystävälläni vuotoa oli kummassakin raskaudessa. Minun pelkoni on aina kokemusteni takia pahin, mutta toisaalta harmiton vuoto näyttää olevan hyvin yleistä.
  3. Esikoisen kanssa tunsin 17. viikolla. Nyt toisen kanssa odottelin jo aikaisemmin mutta vasta 17+j otain tunsin selvät liikkeet. Nyt taas päiviin en ole tuntenut.
  4. Kiitos vastauksista. Oudolla tavalla tuntuu kivalta kuulla, ettei meidän perhe ole ainoa, vaikka tietenkään en toivoisi kenellekään sellaista ahdinkoa. Ja ihanaa Duudeli, että teillä on asiat alkanut järjestyä. Ja Teepannu, toivon teille parempaa tulevaisuutta, vaikka en tiedä miten, ehkä voin vain lähettää hyviä ajatuksia.... Samaistun kovasti tuohon sinun kertomukseesi. Meilläkin tämä tilanne on jo kestänyt pidempään, vaikkain alkoi yllättäen. Tässä lähimenneisyydessä romahdin ihan kokonaan, töissä meni päin prinkkalaa, parisuhde kärsi ja masennuin. Kun uskalsin myöntää asian, sain apua ja se onkin jonkun verran auttanut. Kuitenkin tuo pohjimmainen syy joka kaikkea ahdistusta aiheuttaa, on tuo talous, emmekä siihen ole saaneet mitään tolkkua. Niinpä tuo pahin ahdistus ja masennus tuntuu piilevän aivan nurkan takan, vaikka yritänkin psykologin neuvoin keskittyä iloisiin ja onnellisiin asioihin. Yritän myös konkreettisesti tietenkin järjestellä talousasioita, mutta se ei ole vielä tuottanut tulosta. Aivan kuten sanoit, kun tuo stressi ja ahdistus on jo pohjalla, silloin kaikki pienet asiat, keskeneräiset tehtävät ja pienetkin haasteet arjessa uhkaa romahduttaa. Tähän juuri olen kovasti keskittynyt energiaa, siis sen estämiseen. Kirjaan päivittäin ylös asioita jotka ovat hyviä, annan itselleni enemmään anteeksi tekemättömiä asioita. Kuitenkin aina laskuja katsellessa - kun uskaltaa niitä avata - voin pahoin sekä henkisesti että fyysisti. Vaikka "raha on vain rahaa", sen puute on kuitenkin vaarallista. Psyykelle ja hyvinvoinnille... Minuakin pelottaa konkreettiset asiat, tuo että onko bensaan rahaa kuvastaa hyvin minunkin ajatuksiani. Lasken todella tarkkaan ruoka - ja bensarahat, muuhun ei kulutetakaan, mutta mitä jos tulee taas jokin yllättävä meno enkä saakaan ostettua ruokaa? Itse voi olla syömättä mutta lapset ei. On myös raskasta yrittää esittää, että kaikki on hyvin. Ei meidän varmaan auta muuta kuin yrittää, toivoa ja rukoilla. Ja luottaa siihen, että Suomessa ei pitäisi kenenkään kuolla nälkään.... Tsemppiä <3
  5. Ensimmäisessä raskaudessa vk 17. Nyt kovasti odottelen, josko liikkeet tuntisi jo vähän aikaisemmin
  6. Meille on tulossa toinen lapsi. Kovasti odotettu ja toivottu pienokainen. Kuitenkin yllätävät käänteeet ovat ajaneet meidät todella huonoon taloudelliseen tilanteeseen, eikä valoa tunnelin päässä näy. Olen äärimmäisen onnellinen, samalla äärimmäisen stressaantunut. Meidän perheemme ei välttämättä ole ainoa tässä tilanteessa, kun ajat ovat tällaiset. Onko muita samassa tilanteessa? Kokemuksia, kuinka tasapainotella onnen ja ahdistuksen välillä? Äitinä esikoisellemme ja tulevalle pienokaiselle olisi tärkeää että osaisin olla stressaamatta liikaa. Mutta huoli painaa...