Eevis

Mulla (ainakin omasta mielestä) on hyvät välit miehen vanhempiin ja sisaruksiin. Itketty ja naurettu yhdessä, Taannoinen kihlaus + hääpäivän ilmoitus otettiin ainakin ilolla vastaan joten voisin kuvitella heidänkin näin kokevan. Ja koen miehen perheen rikkautena, nautin yhteisistä perhepäivällisistä yms, joita oman perheen kanssa ei ole.

Mulla on kolme kummilasta; 14, 4 ja 1 -vuotiaat. Myönnän että tuon vanhimman lapsen kanssa on tullut eniten touhuttua ja oltua tekemisissä, mutta silti kaikki yhtä tärkeitä. Minulla varmaankin oma elämätilanne ja myös se, kuinka läheinen ihminen kummiksi pyytää, vaikuttaa siihen suostuisinko. Voisin kuitenkin edelleen ajatella ryhtyväni kummiksi jo pyydetään.

Yhdelle ystävälle olen sanonut, kun suoraan kysyi. En ehkä muuten olisi kertonut, vielä ainakaan.

Toisinaan jopa ärsyttävän rauhallisesti ja järkevästi mutta samoilla linjoilla siis ollaan asian suhteen, molemmat halutaan ja toivotaan.

Mun suurin pelko varmaan tällä hetkellä on "pettymisen" pelko, että jos ei saadakaan lasta. Kaikki muu raskauteen yms liittyvä tuntuu jotenkin hyvin kaukaiselta, kun tuo pelko ensin mielessä. Jotenkin kuitenkin uskon, että tämä hälvenee ajan kanssa, kuitenkin sinällään niin "tuore" asia, kun vasta jätetty ehkäisy pois.

Viikko sitten lopetin pillerit (meliane).

Minä 34, mies 39 ja ensimmäistä.

Minä 34, mies 39, molemmilla vakityöt. Häät tulossa.

Mä haluan luottaa siihen, että se paras ikä mulle tulla äidiksi on se, minkä ikäinen sitten olen, kun äidiksi tulen - oletuksena nyt siis on, että se ylipäätään jonain päivänä on totta ja mahdollista. Tällä hetkellä ikää on 34v ja ehkäisy jätetty pois viikko sitten - ja voin sanoa, että vaikka niinkin "tuore" asia, niin paljon kaikenlaisia tunteita tähänkin viikkoon mahtunut... Mutta ajatusten pyörittäminen päässä on mulle varsin tyypillistä, niin hyvässä kuin pahassa.

Miehen kanssa yhdessä päätettiin ja minä jätin pillerit pois viikko sitten, joten kaipa tässä sitten on tjottailusta kyse