Mymble

Öljy menee hyvin jogurtin kanssa! Ei maistu lainkaan. Pitäkää öljy jääkaapissa, myös se tekee siitä mauttomampaa. Mulla iho pehmentynyt ja parantunut öljyn käytön myötä

Täällä toiveet ja oireet nostelevat pian taas päätään, terveisin, ovulaatioaika

Täällä ootellaan ovista kylään niin pääsee sitten aktivoitumaan taas tässäkin ketjussa Oon muuten nyt huomannut, kuten mieskin, että yksi oire ja merkki ovulaatiosta on mun mahdoton turvotus. Se on nimittäin nyt taas back, alkoi tänään. Tänään digitestissä vilkkuva hymy, eli ovulaatio tulossa pian, hormonit nousussa. Voihan tuo toki olla greippimehukin Sitä join viime kierrossa ja turvotusta oli silloinkin oviksesta lähtien. Tosin mehua en oviksen jälkeen kauheasti juonutkaan sitten.. no, anyway.

Yhdessä oltu 1v2kk eikä ehkäisyä käytetty missään vaiheessa. Tosin mies asui ekat puoli vuotta ulkomailla ja näimme vain viikonloppuisin. Nyt ollut todellista yrittämistä viimeiset puolisen vuotta.

Eikös se kuitenkin niin mene, että jotta iho voisi parantua ja puhdistua esim. finneistä (eli rasvasta, talista, epäpuhtauksista), pitää niiden kaikkien ihossa muhivien tulla ensin ulos. Joten jos naama kukkii, sehän tarkoittanee sitä, että sieltä ovat nyt poistumassa kaikki se pa*ka, mikä siellä on muhinut. Tällainen lohtu mulle annettiin joskus, kun kokeilin yhtä ihonhoitotuotetta. Aloittaessani sitä minua nimenomaan varoitettiin pelästymästä sitä, että todennäköisesti naama kukkii aluksi jonkun aikaa, ennenkuin rauhoittuu. Ihottumaan en osaa sanoa, itselläkin atooppinen iho vaivaa, stressin aikana eritoten.

Täälläkin ilmeisesti KP2 tänään. Epäilen vahvasti saaneeni hyvin varhaisen keskenmenon, jospa seuraava kierto olisi The Kierto?

Cinnamon ja Maisamou, I so feel you now.... Iltapäivällä alkoi ensin tosi oudon värinen, niukka vuoto ja nyt sitten.. huoh. Maha kramppaa ja verta tulee jo siteeseen saakka. Maha myös sekaisin muutenkin tähän päälle. Lämpö kuitenkin 37,4-37,6! (mittari käväisi jopa 38,1 mutta palasi alemmas) Seurailen, onko tämä nyt sitten kp1, yk8 vai jotain muuta. Illalla varmaan taas testiä, antaako viivanpaikkaa, haamua vai typötyhjää (eilen mies bongasi testistä viivanpaikan, haalean mutta sen näki kun osasi katsoa). Mieli hieman hämmentynyt ja maassa. Mieskin totesi, että miten ne nyt muka voi alkaa kun olivat jo myöhässä ja niin paljon kaikkia oireitakin? Ja kun kaikkia oireita en siis tosiaankaan ole voinut kuvitella. Jotakin siellä joka tapauksessa on ainakin yrittänyt tapahtua, se on varmaa, sillä tämä kierto oli näin poikkeuksellinen. Ehkei sitten ole osannut kiinnittyä, yrittänyt kiinnittyä väärään paikkaan, soluissa joku hämminki, ei tarpeeksi ylläpitävää hormonia, jospa niitä on ollut kaksi ja toinen menee kesken *selityksiä selitysten perään* ... ... Mutta ehkei pidä vielä luopua toivosta, onhan täällä jokunen muukin ollut vuodosta huolimatta tiineenä Olo on tällä hetkellä jotakuinkin

Ei helvetti mikä turvotus kahdesta leivästä ja kupillisesta kahvia!!! Ahistaa ihan törkeästi!! Menkkajomoja ei oo ilmestynyt. Piilota tässä sitten keilapallo paidan alle, ei helvetti..

Mulla ei oo oikein mitään oloja.. Vatsaa turvottaa, vatsa on tyhjä ja siksi vähän huono olo mut mitään ei tee mieli. Tisseissä ei mitään tuntemuksia vaikka ennen menkkoja yleensä vähän arat. Lämpö oli 37.0. Argh. En mä tiedä. Pelkään että tästä tulee kp1 ja yk7 :/ Hulluksi tulen!!!

Tänään se tosi jännääminen vasta alkaa.. Kp25/24, dpo15. Jos menkat alkaa, ne alkaa tänään. 9 kitutuntia edessä...

Kappas, täällä on plussailtu! Onnea!! impiumpille hali Itse join tässä kierrossa greippimehua ja sai aikaan ihan hyvät limat. Mulla on viimeisen vuoden aikana muutenkin kierrot lyhentyneet, olleet about 24-26 päiväisiä. Tässä kierrossa ovis kp10 (!!) eli kierrosta tulisi sen perusteella 24 päiväinen (jos siis menkat alkavat). Oli tuuria, että oviksen pyydystin testiin, kun kp9 aamulla nega, mutta illalla (pakko-testata-tunteen-ajamana-tehty-testi) plussa, kp10 aamulla nega, joten oletan siis, että ovis tullut tuon kp9 jälkeen kp10 puolella. Täällä nyt menossa siis dpo14, menkkoja ei näy.... Mahassa juilii kuten on tehnyt jo puolitoista viikkoa. Nyt muutamina päivinä juilinta on kohdistunut myös vatsan yläosaan, rintalastan taakse. Se tekee olosta vähän huonon, öklön, öllerön, miten sitä nyt voi kuvata. 56min ja voi sanoa, että menkat on sen minuutin myöhässä Mä en kestä tätä piinaa..... Lämmöt kuitenkin (aamu, ip, ilta) pysyneet 37 tuntumissa, eilen illalla kävi 38:ssakin. 37,3-37,5 pysyy lämmöt. Krääh. Kerrankin mä odotan maanantaita

Voi Yosa ja markke Mies on edelleen vakuuttunut, että olen raskaana. Itse en tiedä... nega saatu taas aamulla testiin. Päätin, että viimeisen testin käytän vasta ensi viikolla. Nyt siis dpo 12.. Miehen vanhemmat tulee meille viikonlopuksi, niin ei viitsi testailla, heh.. Toivottavasti ei alkais menkatkaan, sitä vollotustakaan ei pystyisi peittelemään...... Mutta kuten täällä foorumilla on todettu, menkatkaan eivät vielä tarkoita mitään. Huoh. Kärsivällisyys, tuo kaunis piirre. Jota minulla on vain niiiiin pieni ripaus.

Mukana, tottakai! Tuonpa sitten kommenttini jo heti tänne uuteen ketjuun! Ihan heti alkuun onnea ihan tuplaten lilyflowerille! Jännää! impiumpi, I so feel you.... täällä myös dpo11 ja negaa.... Lohduttaudun sillä, että voihan se olla, ettei hormonia ole vielä tarpeeksi, onhan tässä vielä muutama päivä uhkaavaan kp1:een... Kiertopäiviä kasassa nyt 21/24-25. Hulluksi tulee tämän piinailun kanssa!! Huoh...

Voi tossavainen, onnea! Mä lähetin tänään miehen apteekkiostoksille, huomenna ja perjantaina pitää vissiin tikutella... Tänä aamuna testi taisi olla nega, vain ehkä jokin mitätön varjo viivanpaikassa vain.. orkkideea kysyi oireita, niitähän on vaikka muille jakaa.... hmph. tisseissä ei ole mitään, mutta mulla on nyt viikon särkenyt/jomottanut/vihlonut/juilinut alavatsaa, poikkeuksena viime sunnuntai jolloin ei juuri mitään. Iltaisin lämmöt koholla. Haistan sellaisia hajuja, mitä mies ei. Olen ollut viikon ajan turpea kuin jalkapallon niellyt, aamusta iltaan (olen hoikka nainen ja erityisesti aamuisin vatsani on litteä, vaan eipä ole ollut viikkoon). Vatsa tuntuu oudolle. Työmatkat (kävellen n. 2km) saa aikaan jomottavan vatsan ja äklön olon. Joinakin päivinä ollut etova olo, ei oksettava tai paha, vain etova. Kahtena iltana ollut huono olo ja suuhun nousi oksun makuisia röyhtäyksiä. Oiskohan siinä jo kaikki mitä osaan kertoa? Kaikki tuntuu niin todelta, mutta toki voi olla osa sellaisia mitkä on mieli kehittänyt... Turvotukseen ja lämpöilyihin, sekä hajuaistiin on mies kiinnittänyt huomiota. Hänen mielestään näytän jollain tapaa "pehmeämmältä/lempeämmältä". Mun pitäis varmaan kans tilata netin kautta liukoja, jos tämä nyt ei ole sitä mitä toivon. Täytyy vaan odotella, että saan henkkarikortin (asumme Suomen ulkopuolella), jolla lunastaa paketti.

orkkideea, juu, hauskaa että meillä dpo sama! huomenna testitulokset kehiin! thumbs up! db

Täällä dpo 10... oon malttanut mieleni hienosti... Mutta huomenna viimeistään kyllä pakko... ellei hairahdu jo tänä iltana.... polttelee, polttelee....

Mä turhan innostuneena lompsin sitten tänään veskiin tekee ovis- ja raskaustestiä, dpo about 8 No, negaahan ne kumpikin näytti, vaikka Muikkunenkin yritti valoa vasten tihrustaa Ärsytti ja vitutti pitkän aikaa, oliko pakko mennä tekee??!!! Toivoi vain, että ees jotain... kun näitä oireita on vaikka muille jakaa (osa ihan todennettavia, ei vain minun korvien välissä). Perkele. Miten sitä taas malttaiskaan pitää mielensä kurissa... No, käytiin hakee paketti ovis- ja raskaustestejä Muikkusen kanssa Parasta oli kuitenkin tsemppi, kun minä itkua tihrustin siitä, että en kuitenkaan oo sitte raskaana: "No. Sitten voidaan ihan oikeesti alottaa se siellä anonyymien testipakkomielteisten palstalla roikkuminen ja ostaa läjä niitä testejä ja monitoroida joka helvetin oikkuja ja oireita " :girl_haha: On se vaan niin paras!

Merkitsen tämän ketjun, sillä toivon pian voivani olla ulkosuomalainen äiti Muutimme 6 viikkoa sitten Ruotsiin avomieheni kanssa ja lapsi on enemmän kuin toivottu. Moni asia tuntuu olevan lastenhankinnan ja lapsiperheen elämän suhteen helpompaa/yksinkertaisempaa ja ennenkaikkea halvempaa kuin kotimaassa. Itse työskentelen ruotsinsuomalaisessa päiväkodissa joten pääsen melko hyvinkin jyvälle näistä asioista. Moni kollega (suomalainen) täällä perhettä perustanut ja vuosia asunut. Nyt vain jännitämme, milloin saamme pienen ruotsinihmeen aikaiseksi Piinapäivillä mennään, ensi viikolla jännätään plussaako vai ei Yllättävän vähän täällä on Ruotsissa asuvia?!?!! Taidan olla ensimmäinen? Joku aiemmin pohti Tukholmaan muuttamista, muttei varmuutta? Teistä suurin osa asunee Briteissä, ainakin kolme-neljä Norjassa, aika moni Saksa-Ranska-Sveitsi akselilla ja jokunen Australiassakin. Myös USA, Belgia ja Tanska olivat edustettuina, taisi joku mainita myös Israelin, Eteläisen Afrikan, Espanjan? Olisiko ideaa, jos ketjun aloittaja tekisi alkuun listan, kuka on mistäkin? Olisi kiva nähdä missä tämän ketjun tyypit asuu! Jos ketjun aloittaja suostuu tällaisen listan tekemään, jokainen voisi sitten aloittajan jälkeen vastata asuinpaikkansa

Ai kamala

Mun tekisi mieli ostaa jotain pientä, vaikka vain tuomaan onnea yritykseen En halua uskoa taikauskoon, että sitten ei vauvaa tule jos ostaa jotain. Pikemminkin yritän ajatella niin, että jos jotain pientä ostan, se tuokoon onnea

Luin. Nauroin, mieskin hekotteli. "Hulluja naisia", ajattelin. "Lähdenpä vessaan", totesin, napaten raskaustestin mukaani Huom! miehen kehoituksesta... vaikka vaan tarkastetaan se, etten ookaan viime kierrosta raskautunut... Nyt jotain dpo6-7 ja niin paljon oireita ettei tosi..... edit. testi oli nega, kuten oletinkin, ihana mies totesi vain että no jos olisin nyt raskautunut niin eihän se edes näkyisi vielä

Kiitos vinkistä!

Olemme usein pohtineet, millainen lapsestamme tulisi.. Mies ei haluaisi missään nimessä lapselleen perinnöllisiä silmäpusseja (!) taikka punaista tukkaa (jota minä tietysti salaa toivon ). Hän haluaisi myös lapsen ihon olevan paksumpi kuin omansa. Minä puolestaan toivon, ettei sukuni syöpägeenit siirtyisi minuun, saati lapseemme. Meillä molemmilla on luonnostaan taipuisa tukka, minulla oli pienenä korkkiruuvikiharat, joten suurella todennäköisyydellä voisin luvata ainakin sen, ettei lapsemme joudu kärsimään piikkisuorista suortuvista Minun ruskeat silmät tai miehen mystisen korallinväriset - aivan sama, kumpikin käy! Toivon mieheni suukkosuuta ja upeaa nenää, mies puolestaan toivoo minulta korvia ( ) ja hymyäni. Mielenkiinnolla odotamme, että joskus saisimme tuon geenipakkauksen nähdä!

Täällä suurin pelko liittyy siihen, kuinka paljon sattuu kun toiveistaan tipahtaa... Toiveet ovat aina niin korkealla, etenkin nyt kun tosissamme yritetään! Mies on ihanan rauhallinen ja varma tästä kaikesta niin se rauhoittaa minuakin Mies on niin takuuvarma, että me onnistumme ja mahdollisuudet ja todennäköisyys kasvaa koko ajan. Muuta emme juuri ole ehtineet vielä pelätäkään, tietty näiden vaukkareiden juttujen lukeminen pistää miettimään....

Meillä on jonkinasteinen mielipide-ero tästä miehen kanssa... Hänelle yrittäminen on yhtäkuin ehkäisyn poisjättäminen, kun taas mun mielestä yrittämistä on se, että kartoittaa kiertoa, syö vitamiineja/juo greippimehua/jne., tikuttaa ovista. Mies ei tunne käsitettä "tulee jos on tullakseen", kun taas minulle meillä on selkeästi ollut juurikin tällainen tjot-aika (mies asui Ruotsissa, minä Suomessa, näimme viikonloppuisin, en juuri pitänyt kiertoani silmällä sen kummemmin...) mies.. Mutta nyt meillä ainakin siis yritetään sanan varsinaisessa merkityksessä!