jst

Jäsen
  • Content count

    13
  • Joined

  • Last visited

About jst

  • Rank
    Aloittelija
  1. Tähän mennessä yllätyksenä on tullut: -alkuraskauden jatkuva nälkä ja siihen liittyvät ruokarajoitukset itsellä. Yhtäkkinen ällötys lihaan, terveellisten juttujen himo, suolaisen himo, sokeripitoisten juttujen etominen (tämä erityisesti tuli puun takaa!) -hajuaistin paraneminen, hyvässä ja huonossa. Kukaan ei kohta kestä mua kun menen kylään/autoon/kauppaan/mihin vaan niin tulee joku "Haiseeko täälä susta palanut/keitetty kananmuna/pöly/tiskirätti/mikä vain?" -vessajutut kuten pissalla ramppaaminen ja ummetus -se etten ole enää kiinnostava Kaikki kysyy vain miten olet voinut, eikä mitä sulle kuuluu. Onhan se mukavaakin, mutta jos itsellä on kielenpäällä joku herkullinen juoru niin ensin täytyy kertoa kaikki verenpaineista lähtien ennenkuin pääsee itse asiaan. -mielialan vaihtelut ja erityisesti itkuherkkyys! Herkkä olen ollut parkumaan aina, mutta nyt se on lähtenyt ihan lapasesta. Yksi ilta koiraa ulkoilluttaessa näin rusakon ja aloin ajattelemaan kuinka yksinäinen se varmasti on pimeässä ja pakastuvassa luonnossa, noh, itkuhan siitä sitten tuli. -yllätyksenä on myös tullut se ettei kaikki hikoile kuin pienet siat tai saa teini-iän aknea raskauden myötä. *kop kop kop* Siinä niitä suurimpia.. Toistaiseksi..
  2. Mulla oli alkuraskaudessa, ehkä noin viikoille 16 asti järkyttävä nälkä jos en syönyt 2-3tunnin välein. Siis tuntui että kuolen nälkään jos en HETI saa ruokaa! Tällöin kuului normaaleiden aterioiden aina välipala, suolakeksejä/hedelmiä/jogurtti/muroja ja iltaisin päivällisen ja iltapalan väliin kuului väliruoka. Paino nousi siis heti alussa noin 7kg. Alussa myös suolaisenhimo oli jotain ennen näkemätöntä, normaalisti sokerihiirenä elävä jst vaihtoikin suklaan suolaisiin! Kuitenkaan roskaruoka eikä liha ei maistunut. Salaatteja olisin taas voinut syödä joka välissä.. Hieman kauhulla ajattelin jos sama tahti jatkuu, mutta keskiraskauteen olo syömisen suhteen on rauhoittunut huomattavasti. Kyllähän sitä edelleen joskus ylilyöntejä tulee Painokin on pysynyt useamman viikon samana.. (Koskahan tulee neuvolassa sanomista..) Ja käyrillä kasvetaan Ps. karkkikin maistuu jo taas..
  3. Meillä mies on ollut mukana 3 ensimmäisessä ultrassa, varasin ajat aina niin että tiesin hänen olevan vapaapäivällä ja kysyin (vain yksi oikea vastaus kuitenkin) haluaako tämä tulla mukaan.. Neljäs ultra, eli uusi rakenneultra, tuli yllätyksenä ja koska tähän pääsy on mahdollista vain rajallisen ajan, mies ei päässyt mukaan halustaan huolimatta. Tuuraamassa miestä oli sitten anoppi Miehen pääsemättömyys viimeiseen ultraan oli tietysti alkuksi mielestäni hieman surullista, mutta ei hänen työvuoroilleen mitään mahda, joten turha asiaa oli kiukutellakaan. Ja luotto siihen että uusintaultra menee hyvin, oli kuitenkin itselläni vahva. Oli kuitenkin mukavaa että sain anopista seuraa, ultraan pääsyäkin odotimme 1,5h kun ajat oli venähtäneet niin oli hyvä että oli juttukaveri!
  4. V-S Lääkäripalvelussa mekin kävimme, Jussi Savonlahdella. Kätevä ja nopea ajanvaraus, siisti ja rauhallinen paikka. Lääkärikin oli sopivan hauska ja rento. Osa hänen sanavalinnoistaan ehkä hieman jäi miinukselle mun listoilla, mutta tästä voi ehkä syyttää aavistuksen liian aikaista käyntiä siellä ja omia hormooneja. Voisin käydä siis uudestaan! Hintaa lystillä oli tänä vuonna 90e, jos en ihan väärin muista.
  5. Mä kerroin lähimmille työkavereille heti loman jälkeen (rv6-7?) ja esimiehelle joskus ennen np-ultraa. Lähinnä sen takia kerroin kun en halunnut valehdella poissaoloistani mitä aamuiset neuvolat yms. verikokeet toivat. Tällöin kuitenkin korostin että asian pitää pysyä salassa, koska halusin saada ultrasta tietynlaisen varmuuden, enkä muutenkaan ollut vielä valmis kertomaan muille työkavereille. Esimies kuitenkin päätti "vahingossa" julkistaa tiedon kaikille joskus rv16 aikoihin. No, ei hän pahalla tätä tehnyt ja pääsinpähän itse kertomisen roolista pois..
  6. Kaikki testit (en oikein meinannut uskoa tapahtunutta) kuvasin ja sitten heitin pois. Kuvia sitten lähettelin ensin kavereille jotta hekin voi vertailla onko viiva yhtä punainen kuin eilen Ja lopulta piti vielä ostaa clearblue, jotta vielä kerran voisi varmistua ihan suomenkielellä asiasta. Tämänkin kuvasin ja lähetin kuvan miehelle, muka ainoana testinä jonka tein
  7. 18+? sain varmistuksen sille että se on vauva mikä siellä tuntuu Jonkun aikaa (muutama vko?) ennen tätä oli kyllä "kuplinut" mahassa mutta en osannut yhdistää kuplia vauvaan, vaan lähinnä ilmaan Mutta kun neuvolassa asiaa kysyttiin, sain niin tomeran kommentin että pakko oli uskoa tapahtumat liikkeiksi.. Ja niinhän se meni, että ensin odottaa koska liikkeet alkaa jotta tietäisi kaiken olevan hyvin eikä tarvitsisi enää stressata, sitten kun liikkeitä tuntuu, huolestuu heti jos ei (muka) tänään tunne liikkeitä yhtä hyvin kuin eilen..
  8. Suunnittelen aloittavani äippäloma 8työpäivää ennemmin kuin mitä se automaattisesti menisi. Tämä sen vuoksi että se selkiyttää töissä asioiden kulkua, niin asiakkaiden kuin tulevan sijaisenkin. Sekä siksi että se on tulevan elämäntilanteemme kannalta järkevämpää.
  9. Tällä hetkellä, siis maha pystyssä, olen sitä mieltä etten laittaisi. Toisaalta en ole bloggaaja tai kovinkaan aktiivinen päivittämään fb:tä, joten en usko tämän tuottavan vaikeuksia.. Hieman jännittää miten käy, mahtaako isä/mummut/kummit/yms. olla samaa mieltä kanssani, tai kunnioittaa tätä pyyntöä mutta aika näyttää
  10. 26-vuotias tulen olemaan naperon syntyessä, mies käy 33-ikävuotta tällöin. Kuten moni muukin on täällä sanonut, lastenhankinta on enemmän ihmisestä kiinni, ei iästä. Tosin kyllähän aina kovin pienet tai suuret numerot vanhempien ikävuosissa mielipiteitä herättävät, mutta ei sen perusteella tuomita voi ketään
  11. Meillä tulee olemaan lapsilla ikäeroa 7v. ja 8(?)kk.. Ikäero on monien meistä riippumattomien sattumusten summa, ei suunniteltu En kuitenkaan pidä ollenkaan pahana näinkin "isoa" ikäeroa, itselläni on vanhimman pikkuveljeni kanssa myös kahdeksan vuotta ikäeroa ja ollaan oltu tosi läheisiä aina. Toisaalta onhan joka asiassa kaksi puolta.. Mutta mitä niitä turhia etukäteen murehtimaan