Hot mama

Aktiivijäsen
  • Content count

    57
  • Joined

  • Last visited

About Hot mama

  • Rank
    Tavis

Contact Methods

  • ICQ
    0
  1. Bongattu Ilon.
  2. Minäkin tulen vilauttamaan prinsessa Victorian tyttären nimispekulaatioista inspiroituneena --- ovat lapsosemme. Kaikki omia nimiä, paitsi tyttären keskimmäinen on oman äitini nimi.
  3. En nyt tiedä, kirjoittelenko oikeaan threadiin, mutta kokeillaan. Elokuun viimeisenä päivänä syntynyt neitokaisemme oli ensimmäiset kolme kuukautta varsin helppo takaus lukuunottamatta n. kuukauden iässä alkaneita iltaitkuja, jotka oikeastaan pahenivat pikkuhiljaa. Kolmen kuukauden iässä pukkasi sitten oikein kunnolla haastetta - tissille vain raivottiin ihan täyttä päätä monta päivää, ja vain vaivoin sain jotain evästä tuupattua sitä kautta vauvaan. Jonkun verran pullolla. Pistin nämä 3 kk:n raivareiden piikkiin, ja varmuuden vuoksi käytiin päivystyksessä näyttämässä korvat ja tsekkaamassa tilannetta, mutta siinä näytti kaikki olevan ok. Seuraavalla viikolla käytiin neuvolassa, jossa havaittiin painon tippuneen 200 g, ja tässä vaiheessa vauva oli jo alkanut paremmin syödä eli kuka tietää, missä se paino sitten kävikään..! Siinä oli hieman valeäitiolo - olisi ilman muuta pitänyt laittaa ruokaa pullolla ääntä kohti enemmän, kun se kerran kelpasi, eikä uskoa neuvolantätiä ja imetyspalstojakin sen suhteen, että kyllä se vauva nälkäänsä syö..! Lähdettiin saman tien lääkärin vastaanotolle, ja oireiden perusteella syömättömyyden syyksi arvioitiin refluksi. Vauva siis huusi kaarella, kakoi ruokaa eli nieleksi pulautusta, nenä oli välillä tukossa, oli itkuinen, ummetusta.. Gavisconilla aloitettiin, ja tilanne vaikutti menevän parempaan suuntaan, joskaan ei sillä vielä riittävästi. Uusi lastenlääkärikäynti toi vielä Nexium-kuurin sekä sakeuttajan käytön Gaviscon-annoksen nostamisen lisäksi. Näillä on nyt menty 1,5 viikkoa, mutta mitään isoa edistysaskelta ei ole tapahtunut. Kiinteitä alettiin kokeilla teelusikan verran eilen, josko se toisi muutosta. Vauva nukkui aiemmin yöt ja yöaikaan imetyskin onnistui. Nyt heräilyä on alkanut olla öisin, ja vauva saa kamalan raivarin ja vaatii melkoista temppuilua saada neitokainen takaisin nukkumaan. Tänä aamuna vauva heräsi selvästi nälkäisenä, mutta ehti taas sen verran hereille, että tissihommat ei onnistuneet millään. Annoin sitten pienen satsin pullosta ja sen jälkeen rauhoituttiin toviksi imuttelemaan ruokaa suoraan rinnasta. Lääkitysaikana tissiä on välillä otettu jopa hereilläkin rinnasta, mutta pääosin olen imettänyt puoliksi nukuksissa olevaa vauvaa. Nyt olen hieman hämmentynyt, onko kyseessä refluksin aiheuttama temppuilu vai pelkääkö vauva (vielä) tissiä niin kovasti, ettei siihen rauhoitu? Ilmeisesti ruokatorvi oli niin kärventynyt tuossa syömättömyysvaiheessa, ettei vauva enää uskaltanut syödä - näin veikkaisin. Mutta nyt kuitenkin pullosaaliin jälkeen vauva rauhoittuu ja on oikein tyytyväinen, joten olisiko tuo riehuminen muina aikoina sitten kuitenkin vain nälkää!? Mitähän tässä vaiheessa kannattaisi tilanteen suhteen ylipäätään tehdä? Minusta puhtaasti siitäkään ei ole kyse, että vauva olisi vain päättänyt siirtyä pulloon, koska viime ajat on syömiset hoidettu puolinukuksissa ja pääasiassa ilman pulloilua. Mielelläni jatkaisin imetystä, koska se helpottaa elämää 2-vuotiaan taaperonkin kanssa. Kaikki temppuilu, vatkaaminen, pumppaaminen etc. vie kuitenkin aikaa pois häneltä, ja se harmittaa kovasti :-( Jos tässä pitää alkaa seistä päällään, että rintamaitoa saa menemään, niin rehellisesti en pidä imetystä niin tärkeänä, ettenkö siinä vaiheessa pistäisi eväspalettia uusiksi, vaikkakin yritystä ja pumppailua kyllä jatkankin toistaiseksi. Nyt vain olen tosi ymmälläni sen suhteen, mistä tässä tällä hetkellä oikeasti on kyse ja miten jatkellaan eteenpäin. Kiva, jos joku sai sepustuksesta jostain kiinni..!
  4. Poika tulee ensi viikolla 1 v 9 kk, ja tutista luovuttiin tällä viikolla - nyt meni neljäs päivä ilman. Aiemmin tuttia tarvittiin vain unilla, mutta pari kk sitten tulleen ekan korvatulehduksen johdosta imeminen jäi päälle. Pikku kakkonen syntyy parin kk:n päästä ja haluttiin tutista eroon hyvissä ajoin ennen sitä. Kerrottiin viikon verran pojalle, että vauvakalat on pyytäneet häneltä tutteja ja mitä poika tuumaisi, jos käydään heittämässä ne niille sillalta jokeen. Käytiin ihan katsomassakin, mistä ne tutit sitten heitetään alas. Sitten h-hetkellä poika oli ihan into piukassa ja heitti ensimmäisen tutin menemään ihan omia aikojaan Vilkutettiin tuteille ja katsottiin, kun ne lipui joessa pois. Sai lähtiessä mukaansa "kalojen tuoman" tikkarinkin ja sitten lähdettiin kotiin. Samana iltana unentulo oli ilman tuttia tiukassa ja nukkumaanmeno venähti pari tuntia normista itkun kera, mutta siitä eteenpäin on mennyt hienosti. Poika vain esittää heittävänsä tuttia mm. isovanhemmille ja on kaikesta päätellen kovin mielissään, että sai auttaa pieniä kalavauvoja ja olla reipas! Eli pohjustusta ja palkitsemista ehdottaisin minä! Meillä ainakin toimi. Muoks: Pinkdream - hoitakaa se tutti pois ennen hoitoonmenoa, ettei tule liikaa isoja muutoksia sitten yhtä aikaa. Muuten tutin jättämistä kannattaisi lykätä aika lailla siihen, että hoitopaikassa on oltu jo hyvä tovi, mutta se voi muutenkin olla vaikeampaa, jos tutti toimii siellä turvana.
  5. Ekassa raskaudessa kunnon viiva ja poika tuli. Nyt ei ole viivaa - olisiko sitten tyttö? Ei haluttu ultrassa selvittää tulokkaan sukupuolta, mukavampaa arvuutella näin!
  6. Tyhmä kysymys 2006 Kombeista.. Saako kantokopan päälle viritettävän peitteen jotenkin jalkapeitteeksi rattaisiin ja nimenomaan silloin, kun se jalkatukiosa (vai mikä onkaan) on makuuasennossa? Voi itku, että pitää ihmisen olla tyhmä..!
  7. Vauva ehti 5,5 kuukauden ikäiseksi, imetys oli loppunut 3,5 kuukauden iässä. Ihmettelin vajaata viikkoa ennen Täti Punaisen saapumista, että onko synnytyksen jälkeinen masennus yhyttänyt minut viiveellä - olin niin alakuloinen ja itkuherkkä..! Mutta ilmeisesti PMS-oireita olivat. Aiemmin kun vastaavista minulla ei ollutkaan kokemusta. "Kiva", jos nyt joka kuukausi saa kärsiä viikon masennuksesta..!
  8. Sen verran nyt tutustuin aiheeseen, että tekisin lyhytlahkeiset villavaippahousut mieluiten Sublime Organic -langasta. Äkkiseltään en löytänyt HELPPOA ohjetta, jossa olisi eri kootkin valmiina. Vinkkejä??
  9. Tyhmä kysymys. Käytetäänkö villahousujen päällä vielä jotain normivaatetusta vai onko tapana käyttää vain sellaisenaan?
  10. ^ Oon kiinnostunut tuosta Hotslingsistä. Kuinkahan iso vauva siihen käytännössä sopii? Muita kokemuksia? Oon niin apina, etten varmaan ikinä oppisi solmiamisia, joten tuo vaikuttaisi kaikin puolin turvallisemmalta vaihtoehdolta.
  11. Entäs jos sama nimi annetaan sittenkin, kun se on jo julkistettu? Eikö se harmita ihan yhtä paljon tai enemmänkin?
  12. En löytänyt netistä ohjetta Brio Kombeille vm 2006 hukkaamani tilalle. Tietäisikö joku, mistä löytyisi tuo ohje?
  13. Mistä löytyisi valkoinen, pyöreä pöytäliina kastepöydän peitoksi? Ristiäiset vietetään siis kotona.
  14. Kotona reilu pariviikkoinen nyytti, ja imetystaipale on ollut todella hankala. Maitoa tulee ihan järkyttävästi, ja synnärillä jo ensimmäinen tiehyetukos, joka oli lähellä muuttua rintatulehdukseksi. Melkein koko ajan olen imettänyt rintakumien avulla, koska rinnanpäät menivät heti rikki väärän otteen takia. Alkuviikosta poika yhtäkkiä vähensi tissimaratoninsa parinkymmenen minuutin sessioihin, minkä takia maito pääsi pakkautumaan, ja taas pukkasi tukosta. Lämpö nousi ja kannut kuumottivat, mutta ilmeisesti varsinaiselta tulehdukselta taas vältyttiin. Toinen rinta tosin punottaa edelleen, mutta varsinaisia maitopaakkuja en siitä löydä. Mistähän tuo punoitus voisi vielä johtua? Viime yönä kaveri onnistui jäystämään rinnanpäähän lisäksi vesirakkulan - mitä sille voisi tehdä vai kannattaako tehdä mitään? Järkyttävää touhua on ollut tämä pariviikkoinen. Kotona olen käytännössä tuulettanut hinkkejäni 24/7, kun mitään ei oikein uskalla/pysty kavereiden suojaksi ripustaakaan. Kaukana on se idylli, jota odottelin kotielämältä silloin, kun en vielä mistään mitään tiennyt..!
  15. ^ Mulla on sama tilanne, siis perätilavauva ja suunniteltu sektio tulossa. Mutta mä ainakin saisin ne huono äiti -tuntemukset siitä, että lähtisin yrittämään jotain sellaista, jossa on moninkertaiset riskit itse vauvalle. Mulle ihan sama, mistä rööristä se tulee ulos, kunhan tulee parhaissa mahdollisissa sielun ja ruumiin voimissa. Ja niille, joiden mielestä sektio on jotenkin "väärin", tulen toteamaan jotain erittäin rumaa