ven-

Minä täällä stressaan, että meneekö kaikki hyvin. Tämä raskaus alkoi siis suoraa keskenmenon jälkeen, nyt (jos lasketaan siitä km-vuodon ekapäivästä) viikkoja 5+3. En ole uskaltanut soittaa edes vielä mihinkään, viimeksi kaikkien varattujen neuvola-aikojen peruminen tuntui niin kurjalta. Huomenna aamulla teen toisen testin, katsotaan onko viiva vahvistunut ensimmäisestä (viime viikon to). Ollaan ensi viikko reissussa, en ole vielä päättänyt että soitanko edes mihinkään tällä viikolla vaiko vasta vapun jälkeen. Mahtavatko edes ottaa ultraan tämän viikon aikana, tuskin siellä mitään näkyy. Juuri eilen sanoin miehelle, että mä ihan oikeasti luulin tämän olevan kiva asia että tärppäsi näin nopsaan; en osannut kuvitella että tästä aiheutuu pikemminkin niin hurjaa huolta ja murhetta, ettei tahdo nukuttua saada..

Rinnat kipeytyivät tosi pahasti ja kasvoivat ihan kaksi kertaa suuremmiksi. Olo oli muutenkin turovnnut ja sellainen "menkkamainen", mutta kun edellinen vuoto johtui keskenmenosta, niin en osannut yhtään arvata, että koska niiden pitäisikään alkaa. Viikon ihmettelin oloa, mutta sitten yhtenä päivänä maistui taas suussa sellainen metallinen maku ja seuraavana aamuna napsahti plussa Testasin muistaakseni kp34, oviksen ajankohdasta ei hajuakaan (Toivottavasti tämä nyt pysyisi mukana…)

Jeps, kipeytyihän ne tissit ihan kunnolla lopulta, suussa maistuu veri ja turvottaa kuin pahemmankin mässäilyn jälkeen. Plussa napsahti tänään aamulla, eli uskomatonta mutta totta; suoraa KM'n jälkeen raskaaksi! Ehkä uskon itsekin parin päivän (tai viikon..) kuluttua

Liitynpäs minäkin tänne teidän kanssa jännäilemään. Ehdin jo melkein tuonne odottavien puolelle, kunnes sitten reilu kolme viikkoa sitten napsahti spontaani keskenmeno, rv 7+. Kohtu ultrattiin täysin tyhjäksi parin päivän päästä vuodon alkamisesta ja toivoteltiin tsempit uuteen yritykseen. Että tästä lähdetään ja nyt menossa tämän ensimmäisen kierron viimeiset päivät. En oikein edes tiedä mistä se kierto pitäisi alkaa laskea, mutta jos edes teoreettisesti ajattelen aloittavani tyhjennyvuodon ekasta päivästä, olisi tämän viikon perjantaina se kp28, jolloin yleensä sitten viimeistään on menkat alkaneet. Viimeksi tulin raskaaksi niin ihmeellisen helposti, etten oikein edes tajunnut miettiä mitään oireita tai niiden puuttumista, ehkä eniten pistin merkille tosi turvonneet ja arat tissit, joista yleensä en kärsi ennen menkkoja. Nytkin erityisesti nänni kipeät, tissit muutenkin raskaan oloiset, mutta eivät samalla tavalla arat kuin viimeksi plussatessa. Jos näistä viimeisistä jännityspäivistä nyt selviää, niin kai sitten loppuviikosta testailemaan vaan ellei menkkoja kuulu

Vaikka en (vielä, yrityksestä huolimatta) raskaana olekaan, kommentoin silti. Minua henkilökohtaisesti v*tuttaa ihmiset, jotka kitisevät että "millään en vaan laihdu enkä edes syö mitään" (ihan sama siis onko raskaana taikka ei). Sitten kun joskus yhden tällaisen kaverini luo pöllähdin yllätysvisiitille, oli jokainen pöydänkulma ja hylly täynnä puoliksi syötyjä suklaalevyjä, keksipaketteja, tyhjiä karkkipusseja, suklaapatukoita…. Siis, miksi pitää väittää, että mitään ei muka syö, jos ihan oikeasti lappaa sitä herkkua kitaansa kaiken ajan, kun muut ei näe?? Siihen en myöskään usko (ennen lääkärin tutkimuksia), että "mä vaan siis lihon ja lihon vaikka kaloreita ei tule kun X-määrä päivässä". P*skat, kukaan terve ihminen EI varmasti liho jos syö alle sen mitä kuluttaa. Eli ttodennäköisesti se koko totuus ruokavaliosta jäi taas kertomatta. Minä olen aina ollut painostani tarkka, en voi sietää turvonnutta oloa ja minua kuvottaa aivan suunnattomasti, jos huomaan omien vaatteideni kiristävän ja minulla on sellainen olo, että housut ei mahdu jalkaan. Hyvänä esimerkkinä menkkaturvotukset; en ihan oikeasti meinaa saada oltua mitenkään päin silloin. Olen ollut kerran raskaanakin (päättyi keskenmenoon), en viihtynyt kropassani silloinkaan tuvotuksen takia. Sitä ei kukaan varmasti edes päällepäin vielä nähnyt, mutta minulle riitti että tunsin itse. Mies ei ainakaan koskaan kommentoinut muuta, kuin turvonneita rintoja. Olen aina ollut tosi kova liikkumaan ihan hyötyliikuntaa tässä omalla tilalla töiden ohessa, lisäksi lenkkeilen, ratsastan, teen lihastreenejä tässä kotona. En osaa edes kuvitella, miltä sitten tuntuu, jos raskauden takia en syystä taikka toisesta saa/pysty liikkumaan! Tämä "itseinho" kaikenlaisen turvotuksen aikana ei varmasti estä lapsen tekemistä, mutta ainakin näin etukäteen voisin kuvitella, että tarkoituksella todellakin katson mitä suuhuni sinä aikana pistän, jos raskaus ei taas mene kesken. Nesteen kertymiselle ei tietenkään kukaan voi mitään, se toisilla enemmän tai vähemmän kuuluu raskauteen, mutta siinäkin tapauksessa ainakin voin olla varma, että tahallani en ole kitusiini lapioinut hesepullaa. (Ja sitten varmaan oikeasti kärsin niin tuskaisesta pahoinvoinnista, että minun on PAKKO syödä kokoajan ja olen lopulta kuitenkin jokinorsun kokoinen )