Harmi, miten monen puoliso on viihtynyt Suomessa huonosti. Minä voin sen sijaan kertoa päinvastaisen tarinan, eli mieheni on asunut Suomessa vuodesta 2008 ja viihtyy erinomaisesti! Kieli on vielä hakusessa, koska työssä firman virallinen kieli on englanti, joka on myös miehen äidinkieli. Suomen oppimiseen ei siis ole mitään kiireellistä motiivia eikä kyllä aikaakaan (on kyllä suorittanut Helsingin kesäyliopiston kursseista lähes kaikki, mutta niiden tahti on melko raskas työssä käyvälle). Mieheni sai koulutustaan ja työkokemustaan vastaavan työtarjouksen (kaksikin) jo ennen muuttoamme Suomeen, joten olemme sikäli onnekkaassa asemassa. Lupien ym. hakemisessa ei ole koskaan ollut mitään ongelmia, mies ei ole myöskään kokenut syrjintää tai rasismia. Rakastaa Suomen ilmastoa, myös talvea. Saunoo ja mökkeilee mielellään. Toki välillä iskee koti-ikävä, mutta mieluummin asuu Suomessa kuin kotimaassaan. Sinne saatamme muutta jossain vaiheessa lähinnä siksi, että pian syntyvä lapsemme saisi hyvän otteen myös toisesta kulttuuristaan. Suomen kansalaisuutta miehelläni olisi tarkoitus hakea ehkä ensi vuonna. EI varsinaisesti tarvitse kansalaisuutta mihinkään, mutta kokee olevansa nyt osittain suomalainen ja haluaa sen myös "näyttää".
Tarkoitukseni ei missään nimessä ole rehvastella ja lällätellä muille, joilla on vaikeampaa. Lähinnä vaan rohkaista Suomeen muuttamista miettiviä, ettei aina ole tuskien taival kyseessä.