Nori

Lukeekohan kukaan tätä enää? Esikoisen yksi nimi on Rauha merkityksen takia. Keksiikö kukaan toiselle tytölle vastaavaa? Pojalle olisi Onni, Toivo jne.

Poistin sittenkin...

Pehmeä ja tavallinen, ehkä vähän kuulostaa 90-luvulla syntyneeltä jääkiekkoilijalta , olkoon 7. Ivanka?

^ Hauskalla tavalla selvitetty. Meillä oli ihan viime metreille tarkoitus antaa tytölle eräs nimi, mutta se sitten vaihtui kuitenkin. Vasta paljon myöhemmin muistin, että paras ystäväni on maininnut nimen joskus nuorena tyyliin "jos mulla on tyttö niin". En tiedä, antaisiko oikeasti, mutta olisin ottanut tämän nimen siis ihan vahingossa.

En tiedä mitä erikoistapauksilla tarkoitettiin, mutta mulle tuli mieleen että jos ehkä ei tiedetä, kuka isä on, tai jos isä ei halua olla missään tekemisissä tai on jotenkin erityisen pahasti rikkonut välit - siis tällaisia.

En tiedä miksi lueskelen täällä , mutta Spreadshirtillä on kaikenlaisia tuon tyylisiä, mun mielestä joku Superbabykin. Itse tilasin yhden bodyn sieltä ja painatus on harmillisesti kyllä kulunut, tosin pesen 60 asteessa, mutta ei siis ainakaan se ollut superlaadukas. Mutta meillä ajoi jo asiansa. Ja tuolla tosiaan monet kuvat saa valita sekä t-paitoihin että bodyihin.

Taisi olla hetki sitten tässä ketjussa (vai oliko jossain toisessa?). En tiedä muita kuin Tuomas Enbusken tytär. Kaunis nimi, mutta jokin outous...hmm 7. Ruupertti?

^ Nyt ihan OT. Tuttu pappi kertoi että hänellä oli aiemmin tapana kastepuheessa selittää lapsen nimi, eli kertoa mistä nimet tulevat ja mitä merkitsevät, mutta lopetti, kun huomasi että monet vanhemmat olivatkin kauhistuneita kuullessaan.. Yleensähän nimillä on vain positiivisia merkityksiä, ei kai kukaan anna lapselleen nimeksi Älykääpiö tai Rumilus , mutta sehän vaihtelee mitä kukakin haluaa viestittää. Itse esim en tykkäisi nimestä, joka merkitsee jotain sotaurhoa, vaikka se onkin tietysti tarkoitettu positiiviseksi. Mutta useimmat normaalit nimet kuulostavat "vain nimiltä" eikä varmaan monikaan mieti mitään merkityksiä. Vaikkapa tuo Onni, vaikka on ihan suomea, on ehkä enemmän vain kaunis nimi eikä ajatus onnesta. Tai en tiiä Olipas pitkä off topic. Sori!

Hmm, en kyllä tykkää. Ruotsinkielisessä ympäristössä ehkä ihan ok, mutta tulee mieleen se lakritsi. 6- Reima?

Mun mielestä Aino ja Lauri olis ihanat sisaruksille. Minkä tyylinen toinen nimi? Lauri Matias, Lauri Aleksi, Antti Johannes, Antti Iivari?

Ot, monet saamelaiset nimet ovat tosi kauniita.

Meillä on Britax B-Motion kolmipyöräisenä. En tiedä onko erityisen hyvä, miehen (199 cm) mukaan jalka joskus osuu alhaalla, mutta ei suuremmin haittaa. Osuu se kyllä mullakin (167 cm), mutta niin harvoin, ettei minustakaan haittaa. Parasta tuossa on ehkä työntöaisan nopea säätö, kun työntäjillä on näinkin paljon pituuseroa.

Tää on vain mun kokemus, mutta musta vähän tuntuu, että miehet ei oikein tajua, miltä pornon tai toisten naisten katsominen saattaa naisesta tuntua. Tietenkään kaikki naiset eivät koe samalla tavalla - ja niin kuin Sopa sanoi, joissakin suhteissa porno on ihan ok ja se voi sopia molemmille. Silloin ei mitään hätää. Kuitenkaan sun kohdalla näin ei taida olla. Itse vähän peräänkuuluttaisin sellasta, että naisen on lupa sanoa, ettei se tunnu hyvältä. Ei siis tarvitse "antaa miehelle lupaa, kun ei se kuitenkaan sille mitään voi". Ei miehet mitään eläimiä ole, jotka ei vois mitään itselleen! En tarkoita, että Sopa tätä tarkoitti, mutta joskus musta näyttää siltä, että naiset - varsinkin nuoret ja silloin kun itsetunto ei ole parhaimmillaan - alistuu siihen, että eipä sille mitään voi. Jos se on itselle ihan ok, niin ei sitten mitään, mutta jos ei ole, niin ei tarvitse olla. Feministi täällä hei Jos onkin niin, ettei miehesi olekaan oikeasti käsittänyt, miten pahalta sinusta toiset naiset tuntuvat, tietysti olisi hyvä kertoa se hänelle. Olen törmännyt siihen, että mies luulee, että naisensa mielestä porno on vain "vähän ärsyttävää", kun oikeasti se tunne on lähellä "tapanko itseni nyt vai huomenna". Voi olla, että jos mies yhtään tajuaisi, miltä se tuntuu, ehkä olisi valmis miettimään, miksi oikeasti tekee sitä. Ja niin kuin Sopakin sanoi: pornohan on näyttelemistä, siis valetta. Netissä olevia kuvia voi muokata, eikä siellä ole aitoja ihmisiä. Siinä ei tapahdu oikeaa kohtaamista, ei mitään siitä, mitä seksi ja toisen haluaminen parhaimmillaan on. Ihmisillä on ehkä eri syitä, miksi tarvitsevat tuollaisen korvikkeen. Mutta totta on sekin, mitä Sopakin sanoi, että parisuhteessakin voi ja yleensä käykin niin, että näkee muita viehättäviä ihmisiä, ihastuukin. Se on normaalia. Eri asia on sitten se, mitä sille tehdään. Parasta ainakin olisi se, että siitä voisi suoraan keskustella. Useimmille naisille on tärkeää kokea itsensä kauniiksi ja viehättäväksi. Voi toki väittää, että se on pinnallista, mutta mun mielestä se on osa naiseutta. Nainen saa hyvällä mielellä olla kaunis ja iloita siitä! Silloin kuitenkin, jos oma isä tai mies antaa ymmärtää, ettei nainen ole riittävän kaunis, se voi osua tosi syvälle, siinä on niin paljon kyse naiseudesta. Luulen myös, että raskauden jälkeen nainen on erityisen herkillä tässä asiassa: kroppa on muuttunut eikä enää ole aikaa ajatella vain itseään, kun on lapsikin. Musta kuitenkin hiukan kuulostaa siltä, että lähinnä se olet sinä itse, joka pidät itseäsi ei-viehättävänä. Ehkä ajattelisit, että miehesi ajattelee niin, vaikka hän ei sitä mitenkään myöntäisikään. Mun mielestä näyttää myös siltä, että miehet paljon vähemmän tajuaa arvostella naisia, kun naiset kuvittelevat. Voin olla väärässä, mutta useimmat tuntemani naiset kyllä hyvinkin tarkkaan ovat selvillä siitä, millaiset ruumiinosat heillä itsellään on, kuka julkkiksista on leikelty ja kuka ei, milloin jollakulla on meikkiä ja milloin ei, kuka on lihonut ja kuka laihtunut - mutta miehet eivät välttämättä edes huomaa, kun käyt kampaajalla. Väitänkin siis, että normaalin miehen mielestä viehättävä ja kiihottava on NAINEN, ei bikinivartalo tai jokin tietty mainosteollisuuden päättämä muoto. Seksikkyydessä ei ole niinkään kyse ulkonäöstä, vaan enimmäkseen aivan muista asioista. Voisiko olla, että taustalla olisi jokin muu ongelma? Onko teillä mukavaa aikaa keskenänne? Onko miehesi kenties stressaantunut tai voiko olla, että hän kokee, että suhteessa häneltä kuitenkin jokin hiertää? Onko hänen ehkä vaikea olla uudessa roolissaan isänä? Ei välttämättä mikään iso asia. Siinä komppaan Sopaa, että omaa onnellisuutta ei voi kasata toisen niskoille. Sinulla on oikeus sanoa, että "Hei, minusta tuntuu pahalta, kun katsot toisia naisia netistä tai kaupungilla. Minusta tuntuu, että en ole sinulle se tärkein. Se tuntuu pahalta, koska luotan sinuun ja kuvittelin, että niin on." Se, miten miehesi siihen reagoi, ei kuitenkaan ole sinun vastuullasi. Hän voi päättää jatkaa kuten ennenkin, tai hän voi kertoa sinulle, miten itse kokee, ja toivottavasti löydätte hyvän tavan jatkaa eteenpäin. Vaikka se on vaikeaa ja joskus mahdottoman tuntuista: tärkeintä on itse rakastaa itseään. Ehkä keksit jotain asioita, jotka tekevät juuri sinut onnelliseksi: jotain mistä tykkäät, missä koet olevasi hyvä, mikä rauhoittaa sinua. Toisille se voi olla leipominen, toisille liikunta, toisille vaikka vapaaehtoistyö, ehkä muut ystävät. Voi vaikka listata asioita, jotka sinussa on hyvin - ulkoisesti mutta erityisesti myös sisäisesti Toivottavasti pääsette eteenpäin ja tilanne muuttuu paremmaksi!

Ei soittaminen varmaan haittaa. Mä soitin ensin, kun en ollut varma pitäiskö lähteä. Siltä reissulta tultiin vielä kotiin, ja toisen kerran menin ilmoittamatta. Potilashotellissa oli sellasta pesuainetta, jolla voisi halutessaan hiuksetkin pestä (ihan hyvää), mutta mulla oli oma shampoo mukana.

Halusin itse mieluummin vähän harvinaisen, mutta nyt kun nimi on lapsella, huomasin etteipä sillä enää ole väliä. Varmaan monilla on sama, että vaikka jokin nimi olisi harvinainen, sitä ei välttämättä tajua sellaiseksi mieltää, jos se on jollain läheisellä ja siihen on niin tottunut. Huomasin myös, että mulla oli aika vääriä mielikuvia yleisestä nimestä. Torppasin monta ehdotusta syyllä "liian yleinen", mutta kun alettiin katsoa Väestörekisterin tilastosta, selvisi, että jotakin mun mielestä yleistä nimeä on saatettu antaa vähemmän kuin jotakin mun mielestä harvinaista. Mielikuva yleisyydestä riippuu siis varmaan osittain myös omasta lähipiiristä (tai päiväkodista, lehdistä tms mistä itse lasten nimiä kuulee).

^ En sitten käynyt tarkistuttamassa, mutta hoidin hiivatulehduslääkkeellä, jota sattui kotoa löytymään. Ja käytin Ceridal-öljyä, jos olisi kuivuudesta johtunut. En sitten tiedä, mutta oireet hävisivät. Tietysti haavatkin paranivat samaan aikaan eteenpäin.

Mä hain ravintolasta ruokaa omaan huoneeseen, mutta mies oli silloin vauvan kanssa. Näin kyllä että joku vauva oli hoitajien huoneessa hoidossa, joten kyllä varmaan onnistuisi niinkin. En kysynyt, kun meillä oli koko ajan jompikumpi paikalla.

Minäkin synnytin esikoiseni TAYSissa kolme viikkoa sitten (rv 40+1), ja päästiin potilashotelliin. Emme itse osanneet edes toivoa (oli kyllä tarkoitus, mutta vähän jotenkin unohtui siinä synnyttäessä, heh), sitä ehdotettiin ja oikeastaan aika voimakkaasti synnytyksen hoitanut kätilö jopa suositteli. Hän kertoi, että hotelliin pääsyn kriteerejä on höllennetty, kuulemma ennen sinne oli tiukempi seula. Mulla oli ruokavaliohoitoinen raskausdiabetes ja streptokokki positiivinen, mutta nämä eivät ainakaan olleet esteitä. Kyseessä oli muutoin hyvin sujunut alatiesynnytys. Syystä, jota en itse asiassa tiedä, vauvalta mitattiin verensokeri ensimmäisenä yönä (syntyi 16 aikaan, päästiin hotellille klo 21) ja kun se oli vähän alhainen, sitä seurattiin vielä muistaakseni vuorokauden verran hotellissa. Luullakseni myös jokin tulehdusarvo (?) mitattiin verikokeesta. Oltiin hotellissa kaksi yötä, mutta lastenlääkärin tarkastuksessa vauvalla kuului sivuääni sydämestä, ja tästä tuli sitten syy siirtää meidät osastolle 2B vielä yhdeksi vuorokaudeksi. Siellä onneksi päästiin perhehuoneeseen, joka oli juurikin sellainen jaettu vessa -huone. (Totta on myös tuo, mitä joku sanoi, että myös toisin päin: osastolta pääsee siirtymään hotelliin, jos siellä on tilaa.) Hotelli oli tosi jees: oma rauha, luksusympäristö (verrattuna sairaalaoloihin), hyvä ruoka. Olin tosin itse kyllä niin tillintallin valvomisesta ja synnytyksestä, että en oikeastaan huomannut mitä söin, että sikäli meni buffa ehkä vähän hukkaan. Henkilökunta oli ihanaa ja apua sai esim. imetykseen, tosin piti itse osata aika lailla pyytää. Vaatteita, vaippoja, siteitä ym. oli tarjolla myös ihan normaalisti, ainoastaan piti olla omat vaatteet itselle syömässä käymistä varten. Toisaalta musta oli kiva olla myös osastolla se yksi vuorokausi, niin sai verrata näitä kahta paikkaa. Osastolla oli selvästi enemmän sairaalameininki: hoitajat tulivat enemmän kysymättä sisään ja hoitoa ja apua sai jotenkin suoremmin, ei tarvinnut itse osata pyytää. Kaiken kaikkiaan tosi positiivinen kokemus

Huh, pitää käydä vielä kommentoimassa, että mä olisin kuollut 1600 kalorin dieetillä! Huh kauheeta, onneksi en tiennyt tuollaisesta. Todella outoa ohjeistaa normaalipainoiselle tuollaista, kun kaikkialla aina sanotaan ettei raskaana saisi laihduttaa.

^ Voi voi, niin mä kyllä arvelinkin

Kaikki muu tuli käyttöön paitsi omat siteet ja alushousut, mutta ne nyt ei paljon tilaa vie ja olivat mukanakin vähän siitä syystä, että sairaalareppu kulki mukana ennen synnytystä "varmuuden vuoksi" pidemmillä retkillä kassina, ja silloin vähän pelkäsin vuotoja/lapsivettä. Ai niin ja vauvalle oli mukana tutti, se oli turha (nyt en käsitä miksi edes pakkasin). Mulle oli siis iloa karkeista, meikeistä, shampoista ja liivinsuojista.

Kastaa ei varmaan voi ilman nimeä? Noissa papereissa on, että nimi pitäisi ilmoittaa 2kk ikään mennessä, ellei hae lisäaikaa. Päätettiin pitää kastejuhla kuitenkin jo 5 viikon iässä, koska tässä tulee joulut ja uudetvuodet muuten. Mutta nimi on vielä hakusassa.. Niin tässä pohdin epätoivoissani, että saiskohan sille lisää aikaa siihen 2kk asti. En oo kyllä ikinä kuullut sellasesta

Luin kaikkea "mistä voi ennustaa milloin synnytys alkaa" -matskua NIIN paljon vikoilla viikoilla, että tässä oma kokemukseni (ensimmäinen synnytys, käynnistyi 40+1). - Menkkajomoilua tasan viikkoa ennen syntymäpäivää ja parina päivänä sen jälkeen (*), ei paljon. - "Kananmunalimaa" bongattu n. vuorokautta ennen käynnistymistä. - Verinen vuoto n. 18h ennen käynnistymistä. - Epäsäännöllisiä supistuksia n. 12 tuntia ennen kuin muuttuivat säännöllisiksi ja synnytys katsottiin alkaneeksi, ensin tyyliin yksi tunnissa ja hitaasti tahtia kiristäen. Eli yhteenvetona vuorokautta ennen oli jo aika selvät merkit siitä, että nyt on tosi kyseessä, mutta vielä kahta päivää ennen ei olisi voinut arvata. (*) Muoks. Siis ei parina päivänä synnytyksen jälkeen vaan parina päivänä peräkkäin vajaata viikkoa ennen

Tämä ketju lohdutti mua kovasti ennen synnytystä! Se yllätti, että selvisin oikein hyvin hengissä, ei ollut yhtään niin paha kuin pelkäsin. Mun ei tarvinnut osata synnyttää, vaan enemmän vain olla mukana. Ja erityisesti se, että olen palautunut tähän mennessä hyvin. Pelkäsin että olen ihan tohjona enkä tyyliin ikinä voi käydä vessassa, mutta se onnistui melkein heti ja kaikki syntymähetken jälkeinen kipu on onneksi ollut hyvin siedettävää. Ja se todellakin yllätti, että kipu oikeasti loppui siihen syntymään. Luulin, että se on vain sanonta... (No, tiedän ettei se ihan aina niin mene.)

Ondan ehdin bongata, komea nimi!