Nahni

Minulla kanssa vatsa ollut todella herkkä ja tuntunut jo usean viikon,että kaikki housut ahdistavat ja painavat. Nyt viikolla 17 ja peitteleminen rupeaa olemaan vaikeaa. Legginssit ja isot paidat ovat menneet niin vapaalla kuin töissäkin. Kivoja mekkoja olen etsiskellyt, mutta en ole nyt sellaisia löytänyt missä maha ei näkyisi.

Itse tein positiivisen testin eräänä sunnuntai aamuna. Mieheni oli ollut viihteellä pitkän kaavan mukaan edellisenä yönä ja huonosti nukkuneena testiä tein aamulla. Vaikka plussatulosta oltiinkin odotettu niin silti se oli jonkinlainen shokki. Viikko aikaisemmin näytti vielä miinusta, joten olin melko varma että se näyttää negatiivistä vieläkin. Mieheni sanoi krapulaisena ja polleena, että "kyllä minä tiesin, että se on positiivinen. Olet ollut niin kiukkuinen pari viikkoa". Ja sekös minua vasta ärsyttikin. Mutta siis alkujärkytyksen jälkeen olin aivan onnessani.

Tulin raskaaksi noin 9 kuukauden päästä kun lopetin pillerit. Yrittäminen ei ollut aktiivista niin, että olisin seurannut kiertoa ja ovulaatiotani. Vaan hommailtiin kun mieli teki...

Olemme mieheni kanssa seuranneet läheisen ystäväpariskunnan kasvatusta ja päättäneet, että meillä ei tule lapset pompottamaan. Tietysti lasten ehdoilla on paljon elettävä mutta rajansa kaikella. Kaikki ei vaan mene niin kun lapset haluavat ja pettymyksiäkin täytyy oppia sietämään.

Alkuperäinen suunnitelmani olisi jäädä 50 päivää aikaisemmin.En mielelläni jäisi saikulle, koska yllättävä poissaolo vaikeuttaa muiden elämää töissä. Jos suunnitellaan 50 päivän mukaan niin saadaan sijainen aikaisemmin remmiin mukaan ja kerkeisin perehdyttää hyvin toivon mukaan. Tietenkin yllätyksiä voinnissa ym. voi tulla ja sitten eletään sen mukaan.

Olen 33-vuotias ja olin jo hieman huolissani kun en ole kokenut ikinä minkäänlaista vauvakuumetta. Kuitenkin miehen kanssa päätettiin vuosi sitten et katsotaan, tulee jos niin on tarkoitettu. Ikää rupeaa kuitenkin tässä kertymään nopeaan tahtiin. 8.12.2013 kun testi näytti plussaa ja alkujärkytys meni ohi, puhkesi älytön vauvakuume.Ja sitä on sitten jatkunut... ...et se voi tulla siis vasta näinkin!

Pelot ovat muuttuneet elämän varrella todella paljon. Isoja pelkoja ollut vanhempien menettäminen, tapaturmaisesti vammautuminen loppu elämäksi ym. Nyt pelot tietysti liittyvät uuteen tulokkaaseen ; meneekö raskaus hyvin,onko lapsi terve, osaanko kasvattaa hänet oikein, rakastanko häntä tarpeeksi ym. Suurin näistä peloista itselläni on varmaan lapsen vammautumisen pelko.Olen työskennellyt koko työikäni kehitysvammaisten parissa ja niin sanotusti tieto lisää tuskaa tässäkin asiassa. (ainakin omalla kohdallani). Muutama hassu pelko minulla on eli pelkään oravia ja variksia.

Olemme 32 ja 33-vuotiaat ja molemmilla vakituiset työt. Yhdessä 6,5 vuotta.

Kyllä jokaisella on oikeus päättää haluaako lapsia vai ei. Mielestäni arvostelijat ovat kapeakatseisia ja ajattelevat, että oma näkemys on vain se oikea. Itse olin pitkään varma, etten lapsia halua. Ja siihen oli monia erilaisia syitä. Koin, että joidenkin sitä oli selvästi vaikea hyväksyä vaikkei sitä suoraan sanoneet. Sitten kuitenkin tulin siihen tulokseen mieheni kanssa, että katsotaan. Tulee, jos on tullakseen. Ja nyt on tulossa ja olen siitä enemmän innoissani kun olisin ikinä voinut kuvitella. Monet ystävät ovat yllättyneet, koska monet oli tottuneet jo ajatukseen ettemme lapsia halua. Mutta siis, jokaisella on oikeus päättää asiasta itse ilman arvostelevia katseita!

Täällä myös yksi stressaaja joukkoon lisää. nyt viikot 13 + 5. Viime viikolla oli ultra mikä näytti että kaikki pitäisi olla hyvin. Tätä odotin kovasti ja ajattelin sen helpottavan tätä stressiä. No ei tunnu kuitenkaan helpottavan. Nyt alavatsalla ollut kovia vihlaisuja jo muutaman päivän ajan. Lueskelin, että samanlaisia ollut muillakin.Kuitenkin sitä pohtii missä vaiheessa on tarvis soitella neuvolan suuntaan? Tietysti kai vihlaisut on osittain normaaliakin kun kohtu kasvaa. Vatsa ainakin nyt pullahtanut ihan muutaman päivän aikan myös. Kai sitä pitäisi vain yrittää ottaa rennommin...