ashley

Aktiivijäsen
  • Content count

    782
  • Joined

  • Last visited

About ashley

  • Rank
    Aktiivi
  • Birthday 11/01/81

Recent Profile Visitors

305 profile views
  1. Ajattelin tämmöisen tänne laittaa. Ajatukset, tunteet ja toimenpiteet voi vuodattaa kaikki tänne. Itselläni todettiin keskeytynyt keskenmeno rv 12+3 eli nt-ultrassa. Alkio/sikiö oli kuollut viikolla 7/8. Täällä vuodan nyt ja v*tuttaa. Kivut, rätit (joita vihaan yli kaiken) ja kuumuus. Muutenkaan ei uni meinaa tulla ja keikkuu semmoisen jaksamisen rajoilla henkisesti ja fyysisesti. Ja sit vielä joutuu hikoilemaan ja käyttää rättejä. Argh! Varmaan sit kuitenkin pännisi ihan kaikki muutenkin, jos ei nämä.
  2. Onnittelut! Ihanan iloinen viesti!
  3. Kiitos @Mintaka! Kyllä sitä jaksaa vielä yrittää. Pakkohan se on
  4. No niin, avaudun nyt tälläisesta vaikeasta aiheesta. Itse olen ollut nyt kotiäitinä 2 vuotta. Nämä kaksi vuotta ovat olleet ihanaa aikaa, mutta kivenä kengässä on yksinäisyys ja oman ajan puute. Mies toimii yksityisyrittäjänä ja tekee paljon töitä ja parisuhteen toimivuuden kannalta olen myöntynyt antamaan hänelle iltamenojakin, kun ei itse sinne baariin huvita lähteä. Vielä odotusaikana kuvittelin löytäväni äitiystäviä vauvakerhoista ja lapselle kavereita pihalta niin näin ei ole kuitenkaan käynyt. Taustaa vielä: olen ollut aina pätkätöissä, joten 'työkavereita' ei ole. Sairastin monta vuotta, jolloin kodin ulkopuolelle meneminen ei tullut kuuloonkaan. Tämä sairastelu siis aikuisiällä kuitenkin. Näinä vuosina uusien ystävien saaminen ei tullut kuuloonkaan ja menetin jopa muutaman vanhan kun en jaksanut pitää yhteyttä. Ne muutamat kaverit joita minulla on eivät ole perhettä perustaneet ja heitä en ole edes paljoa nähnyt kun en pääse/jaksa baariin. Vauvakerhoissa olen käynyt esikoisen ollessa pieni, mutta sieltä ei löytynyt yhtään kaveria. Ei vaan asenteet/arvot natsanneet ja monella tuntuu olevan niin valmiit kuviot (mies, työ, elämä, kaverit) ettei kokonaan uutta kaverisuhdetta ole kiinnostusta rakentaa. Ikäerokin voi vaikuttaa, itse olen jo 38. Kaikenlaista kun on kuitenkin jo elämässä tullut koettua niin minun on vaikea samaistua 25v. 'ollaan oltu yhdessä 4 vuotta' tyyppisiin ihmisiin. Haluaisin, että olisi jotain muutakin yhteistä kuin lasten ikä ja äitiysloma. Lisäksi kun olen ollut näin 'pitkään' kotona niin moni tietämäni naishenkilö on jo mennyt takaisin töihin, joten aikataulut on taas eri. Haluaisin kuitenkin tavata lapsen kanssa kivoja ihmisiä, koska vapaa aikaa on tälläkin hetkellä tasan 16h kuukaudessa kun anoppi ottaa lapsen yökylään. Olen miettinyt, että pitäisi vain tavata paljon ihmisiä, että löytyisi se samanhenkinen, mutta missä? Facea en käytä ja lähipuistoissa on aina eri ihmiset/ ei kiinnostuneet ihmiset. Edes moikkaamiseen ei vastata. Anteeksi epäselvä avautuminen, kaikki neuvot otetaan mielellään vastaan. Odotan tällä hetkellä meille toista lasta, joten pelkoni vielä useamman vuoden yksinäisyydestä on kova. Olen yrittänyt olla avoin ja utelias, kiinnostunut muiden asioista, ehdottanut kahvitteluja ja yhteystietojen vaihtoa. Missä vika? Mihin mennä? Mitä mä teen?
  5. Sekoitus hormoneja ja stressiä? Uskoisin että pian helpottaa.
  6. Bubille onnittelut! Työasiat kyllä järjestyy!
  7. Mä viimeinkin plussasin lokakuussa 2015. Illalla nukkumaan mennessä oli rinnat yllättäen kipeät ja ajattelin että aamulla teen testin, jotta voin halutessani lähteä terassille. Hämmästyin kun tikkuun tuli ne kaksi viivaa! Mies oli lähtenyt työmatkalle pari päivää aikaisemmin, mutta aikaerosta huolimatta piti heti soittaa. Taisin jotain sopertaa, että testin mukaan olen raskaana. Mies oli yllättynyt ja onnellinen. Vihjaili työkaverille asiasta koko päivän, mutta eihän se tajunnut mitään... Sovittiin, että teen uuden testin seuraavana päivänä ja soitan uudestaan, jos sekin on plussaa. Ja olihan se. Vaikka kyllä me uskottiin jo ekaakin testiä. Kun mies sitten loppuviikosta tuli kotiin niin valvoin odottamassa ja halattiin tiukasti kun nähtiin. Asiaan ei liittynyt kyyneleitä eikä riemunkiljahduksia, mutta naantali hymyjä, söpöstelyä sekä hämmennystä sitäkin enemmän. <3 Nyt RV 36+2 ja jännittyneinä odotellaan ja toivotaan että kaikki menisi hyvin loppuun asti.
  8. Rouva Pii Poo: tsemppiä matkalla! Toivottavasti pystyt pysymään raittiina. Hyvä, että haet apua ja olet rehellinen!
  9. Hei! Saisiko täysi noviisi täältä apuja? Meille on esikoinen vasta tulossa, mutta tämän hetkinen asuintilanne aiheuttaa aika paljon rajoituksia vaunuihin. Enkä pääse itse kauppaankaan ihan hetkeen katselemaan, kun on auto mennyt lunastukseen... Joka tapauksessa, asumme pienessä kaksiossa, huoneistoomme on 5-6 porrasta sisään tullessa. Kellaritiloihin kamalan jyrkät portaat. Tällä hetkellä ajattelen, että kantaisin vauvan kopassa sisälle/ulos ensin ja sitten laittaisin ratasosan kokoon ja kantaisin sen erikseen sisälle, mahdollisesti sellaisena säilytettäväksi. Onko osviittaa antaa, onko kopaltaan kevyitä ja helposti kasaan meneviä vaunuja, joiden päivittäinen rumppaus ja kantelu ei veisi hullujenhuoneelle? Asutaan kaupungissa ja matkustellaan bussilla, joten off road ominaisuuksia ei niinkään tartte. Kiitos jo mahdollisista kommenteista! Keplottele itseni kauppaan kyllä jossain välissä, mutta voisi edes varmistaa onko kaupalla jotain mallistoa jota kannattaa lähteä tutkailemaan...
  10. Mulle löytyi "hyllystä" kun tarkistivat mitat. Hyllystä maksoin kahdesta parista noin 150 e ja mulle jäi sellainen mielikuva, että mittojen mukaan olisi yksi pari maksanut suunnilleen tuon 150e. Mutta sinnehän voi soittaa ja kysyä. Ite ainakin sain hyvää palvelua. Onnittelut raskaudesta isla!
  11. Meillä ei ole omia koiria, mutta anopin superarka chihu tuli viimekyläilyllä ihan viereen kyhnäämään ja masuakin piti rapsuttaa. Samoin siskon noutaja kihnuaa mun vieressä ja pyrkii syliin kovasta. Ei siis ole normaalia käytöstä kummallakaan koiralla. Omituisesti kyllä siskon koira ei välitä kummoisia toisesta raskaana olevasta siskosta juuri mitään. Mutta meillä onkin ehkä läheisempi suhde ko. koiran kanssa kuin K:lla. L:n koira siis.
  12. Ehdottomasti haluan minäkin tarkemman koko arvion vauvan koosta! Pk-seudulla ollaan. Pelottaa just nämä happivaje-jutut...
  13. Käpyemo: meilläkin on hieno skeletor-kuva nt-ultrasta, mutta ei ole ainakaan vielä vakiintunut käyttöön. 15+2
  14. Tuolta kävin hakemassa stay up tyyppiset tukisukat pitsireunuksella. Tosi kivat on. Hyvä palvelu.
  15. Kinuskimansikka: mä luulen kanssa, että on LA tienoilla kauppareissu tulossa, jossa ostan kaikkea tällä hetkellä kiellettyä- myös niitä punaviinejä!