Mintaka

Aktiivijäsen
  • Content count

    1016
  • Joined

  • Last visited

About Mintaka

Recent Profile Visitors

564 profile views
  1. Meilläkin on 1,5-vuotiaalla lapsella ollut jo satunnaisia kauhukohtauksia. En ole osannut yhdistää niitä päivän tapahtumiin enkä muuhunkaan säännönmukaisuuteen. Unissakävelyä ei ole ollut - kuulostaa aika hurjalta! Kohtauksista on selvitty ottamalla lapsi syliin, olohuoneeseen valot päälle ja sylissä kanniskelua siellä valoisassa huoneessa. Sitten uudestaan nukkumaan, kun lapsi rauhoittuu. Meillä ainakin nimenomaan kirkas valo havahduttaa hereille.
  2. Minun sukunimeni tuli esikoiselle ja luonnollisesti myös tulevalle lapselle. Aika paljon äidin nimen saaneita lapsia on tuttavapiirissä, vaikka Pohjois-Suomessa muka ollaan konservatiiveja. Ehkä tavat ovat muuttumassa. Uudessa nimilaissa sallitaan lapselle kaksi sukunimeä. Oikeastaan haluaisin lapsille kummankin vanhemman nimen, mutta mies ei ole toistaiseksi lämmennyt nimenmuutokselle. Varmaan käytäntö tuntuisi aluksi oudolta, mutta muissa Pohjoismaissakin siitä on tullut ihan luonteva asia.
  3. Esikoinen tärppäsi yk3 tai 4 - riippuu vähän siitä, lasketaanko yksi käytännössä yrityksetön kierto mukaan. Kakkonen tarttui mukaan kertalaakista.
  4. Aamun uutisisa lisää tutkimusta pienen ikäeron riskeistä. Onneksi ne eivät kuitenkaan vaikuta ihan valtavilta.
  5. ^ Meillä tämä arka lapsikin tunkee kaiken mahdollisen suuhun. Hyvä puoli on, että eipä näytä olevan ruokaennakkoluulojakaan vaan myös kaikki ruoka menee reippaasti suuhun.
  6. ^ Ei täälläkään havaittavaa eroa missään, vaikka esikoinen on poika ja tämä toinen oletettavasti tyttö.
  7. ^ Ratkaistiin kalaongelma sillä, että mennään anoppilaan. Anoppi ei tykkää kalasta, joten ei tarvitse pelätä, että sitä olisi pyödässä. Otetaan vahinko takaisin, kun pikkuinen on syntynyt ja talven blinikausikin sopivasti alkaa. Juustot eivät meillä ole koskaan jouluateriaan kuuluneetkaan. Tänä vuonna ajattelin repäistä ja kokeilla ihan uusia juhlaruokia, muun muassa perinteistä consomméa ja voitaikinaan leivottuja lihapiirakoita. Jotain kasvisherkkujakin voisi kokeilla, vaikkapa vegerosollia marinoitujen härkäpapujen kera.
  8. Pitää vielä lisätä, että ensimmäisellä kierroksella kaikki oli kivaa ja jännää. Nyt lähinnä tympii ja koko raskaus tuntuu turhalta välivaiheelta väsymyksineen ja mursuoloineen. Kunpa tammikuu tulisi pian!
  9. Pohjanmaalla on tosiaan niin paljon isoja perheitä, että 5-6 lasta ei vielä herätä mitään ajatuksia. Jos lapsia on lähemmäs kymmenen, saatan vilkaista, onko äidillä korvakoruja tai ripsiväriä. Eipä asia silti minulle kuulu, joten en kysy, ellei ihminen itse halua tuoda vakaumustaan esiin.
  10. Kiitos kokemuksen jakamisesta @Helium ja @Onna! Mukavaa kuulla, että muillakin on harkitsevaisia lapsia, kun julkisilla paikoilla kaikki muut näyttävät aina niin mahdottoman reippailta. Onko teilläkin harkitsevaisuudessa se toinenkin puoli, eli arjen helppous monissa muissa asioissa, kun lapsi ei ole syöksymässä pää edellä joka paikkaan? Meidän pojan kanssa on myös tosi helppoa käydä yhdessä kaikkialla, kun lapsi malttaa esimerkiksi istua ruokapöydässä vieraammassakin paikassa.
  11. @mrs jiipee Väestöliitto tosiaan suosittelee, että olisi hyvä olla vähintään 2 v 3 kk lasten välissä. Syynä lähinnä äidin terveys ja perheen jaksaminen, mutta ilmeisesti pieni ikäero voi altistaa muun muassa ennenaikaiselle synnytykselle ja muille raskausajan ongelmille.
  12. ^ Hormonikierukka olisi tietysti yksi vaihtoehto, mutta hiukan mietityttää sivuvaikutukset, kun ne ovat samoja kun minipillereissä. Pitäisi olla vähäisemmät oireet, mutta mistäpä sitä ikinä tietää. Minipillerien sivuvaikutuksetkin huomasin oikeastaan vasta siinä vaiheessa, kun lopetin niiden käytön.
  13. @Rosetta82 Teidän taapero kuulostaa kovasti samanlaiselta kuin meidän. Kieltämättä joskus tulee mieleen, teenkö jotain väärin, kun kerhoissa ja muskarissa muut samanikäiset vilistävät ympärillä ja meidän lapsukainen ainoana istuu sylissä ja reagoi itkulla kaikkiin aktivointiyrityksiin. Ehkäpä muut arkajalat eivät vain käy kerhoissa? Minäkin uskon, että pikkuisesta on kuitenkin mukavaa ihan tarkkaillakin muiden touhuja, vaikka itse lämpenee hitaammin niihin. Onneksi päiväkodissa menee kuitenkin hyvin. Tosiaan pitäisi unohtaa omat odotukset, kuinka lapsen pitäisi toimia. Eivät ne tilanteet välttämättä ole niin kauheita hänen itsensä kannalta. Meillä myös vierastusvaihe oli tosi pitkä ja voimakas, mikä teki muun muassa isovanhempien tapaamisista vähän hankalia. Isovanhemmat olisivat halunneet pitää sylissä, mutta lapsiparkaa pelotti. Onneksi aika auttoi - nyt 1,5 vuoden iässä taapero korkeintaan katsoo alussa vähän pitempään, että kukas tuo nyt olikaan. @annima Rohkaisevaa kuulla, että teilläkin aika on auttanut arkuuteen. Kovasti kuulostaa tutulta sinunkin kokemuksesi.
  14. Olisiko vertaistukea arkojen taaperoiden vanhemmista? Meillä on nyt 1,5-vuotias poika, joka arastelee kaikkia uusia tilanteita. Itku tulee jopa mummolan pihassa, jos pitäisi lähteä itse tutkimaan paikkoja, metsästä puhumattakaan. En sinänsä ole huolissani, koska hän kuitenkin aina lopulta rohkaistuu saatuaan tarkastella uusia paikkoja ja ihmisiä turvallisesta sylistä tai omista vaunuistaan käsin. Mitään varsinaista ongelmaa siis ei varmasti ole - pohdinpahan vain, kuinka arkaa lasta voisi tukea, jotta hän ehkä tulevaisuudessa voittaisi arastelunsa. Millaisia kokemuksia teillä on? Tuleeko rohkeutta iän myötä lisää? Tarvitseeko sitä edes tulla, vai olenko itse vain jäänyt vangiksi ajatukseen, että lapsen tulee olla "reipas"?
  15. Meilläkin tulossa 1 v 9 kk, jos kaikki menee hyvin. Onhan se vähemmän kuin suositellaan, mutta edelleenkään vauvoja ei saa tilauksesta silloin kuin sopisi, joten ei jääty odottelemaan.