Serena_K

Päivävaippa jäi tytöllä pois hänen ollessa noin 2v9kk. Sitä ennen pottailu ei ois tyttöä voinut vähempää kiinnostaa, enkä tietenkään sitä halunnut jankata. Odottelin, milloin tyttö itse siitä kiinnostuu. Sitten yksi päivä hän vain aivan yks'kaks ilmoitti, että on iso tyttö, eikä käytä enää vaippaa. Samalla riisui vaippansa pois ja meni potalle pissalle Sen jälkeen ei siis enää antanut vaippaa laittaa, mitä joskus yöllä muutaman, mutta sekin jäi melko pian kokonaan pois. Vahinkoja on sittemmin tullut viitisen kertaa.

Tyttö oli 99,5cm 3-vuotisneuvolassa, jolloin tyttö oli 3v2kk.

Ekassa tuli 17kg, tokassa 12kg. Molemmilla kerroilla kaikki "ylimääräinen" hävisi jo ensimmäisten parin viikon aikana synnytyksen jälkeen. Ongelmana oli ennemminkin pelko siitä, että kuihdunko pian olemattomiin..

Kyllä mullakin oli käytössä juurikin noi puuterit, valokynät, huulikiillot jne. Ja tukkaakin laitoin (lähes) yhtäpaljon kuin normalistikin (en nyt mitään kampauksia kuitenkaan). Paljon kivempi oli kulkea huoliteltuna kuin ihan räjähtäneenä.

Kaksi lasta olen LKS:ssä synnyttänyt (toinen kiireellinen sektio, toinen normaali alatiesynnytys) jouluina 2006 ja 2008. Molemmat kokemukset kaikenkaikkiaan olivat hyvin positiivisia. Minun kohdalle on sattunut muutamaa ei-niin-mukavaa poikkeusta lukuunottamatta aina asiallista henkilökuntaa. En kyllä juuri valittamista noista synnytysreissuista keksi, hyvää hoitoa olen sieltä saanut. Mahdollinen kolmas synnytyskin ( siis sitten joskus toivottavasti) jännittääkin jo nyt, kun en enää LKS:ssä tule synnyttämään, kun muutimme Lapista pois... Niin hyvät muistot kuitenkin sieltä jäi!

Minunkin käsittääkseni hätäsektiossa nukutetaan aina. Kiireellisessä se kiireellisyysaste voi kait sitten hieman vaihdella. Usein olen kuullut puhuttavan hätäsektiosta, vaikka oikeasti olisikin ollut kyse kiireellisestä.

Millaiset vaunut sulla on? Meillä on yhdistelmät, joissa on kova koppa, ja kun tuli aika muuttaa vaunut rattaiksi, pystyi niissä silti myös rattaiksi muutettuina ihan täysin nukkumaan, ei siihen nukkumiseen koppaa tarvittu. Kylmillä ilmoilla vain makuupussissa rattaisiin ja jalkapeitto päälle, niin ulkoapäin näyttivätkin sitäpaitisi ihan vaunuilta Lämpimämmällä en käyttänyt makuupussia ollenkaan. Meillä ei koskaan ole ollut parvekevaunuja erikseen, vaan edellisessä hissillisessä kerrostaloasunnossa vein parvekkeelle ulosnukkumisen ajaksi aina yhdistelmät, jotka meillä oli siis ihan varsinaisesti käytössä. Toin ne aina muutenkin kotiin sisälle, niin erillisiä vaunuja ei oltaisi tarvittukaan. Sitten kun muutettiin hissittömän kerrostalon toiseen kerrokseen, säilytin aluksi vaunuja pelkästään kotona, koska ostettiin vaunuvarastossa säilytettäviksi matkarattaat. Sit puolitoistavuotiaana lopetettiinkin ulkona nukkuminen, kun alkoi nousta aina unien jälkeen istumaan. Ihan hyvään saumaan loppuikin, niin saatiin viedä yhdistelmätkin alas, sillä pidemmillä varsinaisilla kävelyillä tykkään käyttää niitä paljon enemmän kuin matkiksia. Ilman hissiä on aika itara ajatus roudata painavia yhdistelmiä ees-taas... Nyt tuodaan kohta yhdistelmät taas vakituisesti tänne sisälle, kun syntyy uusi vauva, jota aion myös nukuttaa ulkona ja pientä vauvaa tykkään muutenkin pitää sisällä vaunuissa, kun se on niin kätevää. Alas on sitten ostettu tuplayhdistelmät, joilla on hyvä tehdä vaunulenkkejä. Lisäksi on ne yhden lapsen matkikset, nykyisin tosin vakituisesti kulkee auton peräkontissa Vaunuja en koskaan säilyttäisi vakituisesti kylmässä ulkona, vaan aina ehdottomasti lämpimässä!

Meillä tyttö siityi omaan huoneeseen vasta 1v3kk iässä, kun aiemmin en raaskinut laittaa, vaikka hyvin varmasti olisikin voinut. Hyvin meni alusta asti, ei tyttö ollut moksiskaan. Oma unenlaatu on aina ollut hyvä, nukkui lapsi omassa tai meidän huoneessa/sängyssä.

Meillä tytön hoito loppuu nyt ihan näinä päivinä kun toinen vauva syntyy ihan pian, niin ajateltiin jotain kiitosta hoitoon viedä. Lapsille jäätelöt (varsinaisesti nämä on tytön tarjoamat synttärijäätelöt) ja hoitajille suklaata ja joku joulukukka olis kiva, mut mikä on sellainen, ettei vain aiheuta kellekään mitään allergiaoireita, vai onko sellaisia edes olemassa? Uskaltaako kukkaa siis viedä?

Meillä kaksivuotias pelkää koko pukkia niin hysteerisesti, että tuntuu vähän hölmöltä puhua pukista yhtään mitään sen kummempaa... Taitaa olla parempi sanoa, että äiti ja isi ostaa paketit kaupasta

Tytöllä oli vauva-aikaan vähän mitä sattuu haalaria päällä "välikausipukuaikaan", koska ulkoilut tosiaan tapahtui vaunuissa tai sylissä tms. ReimaTec -haalarin ostin vasta sitten, kun lapsi alkoi itse liikkua.

Tyttö syntyi jouluna 2006, eli pakkauksesta tuli se isompaa mallia oleva puku, joka jäi kokonaan käyttämättä - eikä vähiten epämiellyttävän kuosinsa vuoksi... Nyt vuoden 2008 pakkauksesta tullutta pukua tullaan luultavasti käyttämäänkin vauvalla, jonka tulisi syntyä tänä jouluna.

Kuukauden päästä tulee kuluneeksi kaksi vuotta, kun tyttö syntyi kiireellisellä sektiolla. Ensimmäisen kerran kun vauvan näin, en oikein muista ajatelleeni mitään. Mulle kerrottiin, että vauva on tyttö ja mä mielessäni ajattelin, että "niin tietysti". Tunne tytön odotuksesta oli ollut niin vahva koko raskausajan. Siitä vauva vietiinkin sitten jo pois ja mä lähinnä taisin keskittyä vain siihen, mitä mulle itselleni tehdään. Ei vauvaa vielä osannut juuri ajatella, kun synnytys olikin saanut niin yllättävän käänteen ja mä makasin yhtäkkiä voimattomana tekemään yhtään mitään. En oikein osannut edes pelätä mitään. Heräämössä sama ihmettely jatkui. Mies tuli käymään ja näytti kuvia vauvasta. Tuntuihan se ihan oudolta, että vauva oli nyt syntynyt. Kysyin vauvan kokoa kun mulle ei oltu sitä missään vaiheessa vielä kerrottu, ja järkytyin, kuin iso tyttö sieltä oli tullut (3880g ja 53cm)! Mies oli siinä vierellä jonkun aikaa, laitteli tekstaria isovanhemmille ja mä olin ihan tokkurassa. Haava oli aika kipeä, minä tosi väsynyt ja paleli. Mulle tuotiin monta lämmintä peittoa. Jossain vaiheessa aloin hermoilla, kun puudutuksen laskiessa jalat tuntui ihan oudoilta ja mä pelkäsin, että toimiiko ne enää koskaan. Kaikkea sekavaa se päivä piti siis sisällään, kaikki oli ihan uutta. Illankin mä lähinnä nukuin ja olin melkoisen kipeänä. Lastenhoitaja kävi kysymässä, että haluanko hänen vielä tuovan ennen yötä vauvan näytille, ja mä vastasin ensin että en. Olin niin poikki ja jotenkin sekaisin. Ajattelin, että jaksaisin huomenna paremmin. No, hän kuitenkin toi tytön näytille ja mä olin ihan häkellyksissä, miten kaunis meidän vastasyntynyt olikaan! Tyttö oikein hehkui mun silmissä vaaleanpunaisissa vaatteissaan ja mä vain hoin sille hoitajalle, että miten voi olla noin kaunis vauva! Siitä se sitten se toipuminen pikkuhiljaa lähti ja seuraavana päivänä sain vauvan jo syliin. Aika rankka kokemus se oli, vaikka vauvalla olikin kaikki koko ajan hyvin. En minä sillon osannut yhtään surra sitä, että saanut vauvaa heti syliin, mutta jälkeenpäivän oon miettinyt ja surrutkin, miten ja voimaton ja sekaisin itse olin ja vauva tuntui ihan vieraalta sen alun.

Tuplamama; Mä voin hyvin kuvitella, miten susta tuntuu henkisesti pahalta suht pitkänkin ajan jälkeen. Mulla ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa synnytys oli kiireellinen sektio joulukuussa 2006, mutta vieläkin asia jostain syystä mietityttää mua ihan hirveesti. Kai olen sitten itseeni pettynyt, etten saanutkaan synnyttää alakautta, vaikka olisin ollut siihen niin valmis. Minäkin toki aina perustelen itselleni, että lapsen hyvinvoinnin takia sektio tehtiin, ja ettei sektio muutenkaan ole yhtään huonompi tapa synnyttää, mutta itse vain niin kovasti haluaisin sen alatiesynnytyksenkin kokea edes kerran. Nyt on toinen vauva tulossa, ja synnytys jännittää hirveästi. Mitään esteitä alatiesynnytykselle ei vielä tässä vaiheessa ole tullut, mutta kovasti pelkään, että nytkin menee jotain "mönkään"... Myös meillä olisi iso perhe kovasti toiveissa.

Pitääkö hammashoitajalle osata itse varata aika? Meillä tyttö nyt 1,5 vuotta, eikä neuvolassa ole puhuttu asiasta mitään.