miisukka

Nyt on sitten varattu matka _ viikko Bracilla vuokrahuoneistossa ja sitten muutama paiva Splitissa hotellissa. Vahanko olen tapinoissani, vaikka matka on vasta heinakuussa! Kaikki vinkit siita, mita kivaa tekemista noissa paikoissa on, otetaan ilomielin vastaan!

Carrie, missa yovyitte Hvarissa ollessanne? Alan nyt pikkuhiljaa buukkailemaan matkaa ja olen tooooooosi innoissani, vaikka matkaan onkin viela puoli vuotta aikaa Me paatettiin nyt sitten kuitenkin lentaa Splitiin, menna sielta lautalla Hvariin ja todennakoisesti vuokrata joku yksityinen huoneisto tai villa (meita on kaksi perhetta lahdossa, toisella perheella on vauva mukanaan ja haluavat huoneiston jossa on oma keittio, ei hotellia). Olisin halunnut uima-altaallisen huoneistohotellin, mutta netista on loytanyt yhta ainuttakaan. Takaisin Splitiin mennessa ollaan sitten oman perheen kera kivassa hyvatasoisessa hotellissa muutama paiva, jotta poikamme paasee leikkimaan lastenklubilla, uimaan muiden lasten kanssa jne.

^Kiitos kokemuksista. Onko kukaan mennyt Dubrovnikista Hvariin? Miten tuo matka sujuisi parhaiten, onko valimatka pitka?

Nostellaan tata ketjua! Ensi kesana oltaisiin lahdossa Kroatiaan pojan kanssa, joka on silloin vajaat 4v. Muutama paiva on suunniteltu vietettavan Dubrovnikissa, ja sitten viikko joko Hvarilla tai Bracilla. Onko kellaan kokemuksia tai suosituksia naista paikoista lapsiperheen nakokulmasta? Enta onko kokemuksia hyvatasoisista hotelleista, joissa on uima-allas, Dubrovnikissa?

Ma en kanssa tykkaa siita, etta sanotaan ihmisille, mita saa tuoda lahjaksi. Enka ma ymmarra sitakaan, mika on niin kamalaa vilkkuvissa valoissa ja aanessa, varsinkin kun sen aanen saa tosiaan pienemmalle laittamalla teipin kaiuttimen paalle. Meidan poika ainakin on aina tykannyt enemman muovileluista (siis suht laadukkaista, ei niista mita saa eurolla marketin kierrehyllyista, ja niistakin se kylla tykkaisi mutta harvoin ostetaan) kun jostain puuautosta vaikkapa. Jokin tyylillaan tietenkin, mutta en ma ainakaan kehtaisi sanoa lahjatoiveiden pyytajille etta osta se ja se lelu. Ennemmin vaikkapa tyyliin "poika tykkaa autoista ja kayttovaatteet kokoa 104 cm on aina tervetulleita".

Joku aiemmin kyseli Rodoksen Ixiasta. Me oltiin siella toukokuussa 2-vuotiaan poikamme kanssa. Olen ollut Rodoksen kaupungissa kahdesti, ja tama oli eka kerta Ixiassa. Me valittiin talla kertaa Ixia siksi, etta haluttiin olla hyvatasoisessa hotellissa, ja Hotel Ixia Grand oli kylla aivan ihana!!! Upeat uima-altaat, sijaitsi rannalla, joten iltaisin paastiin katsomaan auringonlaskua autiolle rannalle, hienot huoneet, oma pieni uima-allas jne. Ei voi kuin suositella! Lapsille se ei kuitenkaan ole ideaali - Ixiassa kuitenkin naytti olevat useampiakin lapsiperheille suunnattuja hotelleja, joten kannattaa katsella niita netista. Rodoksen kaupungista en loytanyt vastaavia hotelleja kuin Ixia Grand. Ixiassa sinansa ei ollut mitaan nahtavaa, muutama kauppa ja ravintola seka baareja. Toukokuussa ainakin oli tosi hiljaista, liiankin hiljaista minun makuuni. Menimme Rodoksen kaupunkiin melkein joka paiva, busseja meni vartin valein eika taksikaan paljoa maksanut, en nyt muista tarkkaa hintaa. Retkille sielta paasi myos hyvin, me kaytiin vain Symin saarella, mutta vaikka mihin muuallekin olisi paassyt. Eli lapsiperheelle Ixia sopii mielestani hyvin, mutta eihan sita Rodoksen kaupungin (varsinkin vanhan kaupungin) tunnelmaa mikaan voita!

Suomessa nakojaan kiinnitetaan huomiota hitaaseen puheenkehitykseen jo aika varhaisessa vaiheessa. Englannissa (tai ainakin talla seudulla, milla itse asun) puheterapiaan saa lahetteen paasaantoisesti vasta lapsen ollessa 3-vuotias (ja jonot ovat muutaman kuukauden mittaiset). Tunnen useita vajaa kolmevuotiaita poikia, jotka eivat puhu kuin muutaman sanan (omani mukaan lukien, mutta koska olemme kaksikielinen perhe, en ihmettele tata ollenkaan), eivatka vanhemmat ole asiasta huolissaan. Pari tuntemaani poikaa ei itse asiassa puhu sanaakaan. Ja kun kouluunkin mennaan jo neljavuotiaana, jatetaan puheterapia tosiaan aika myohaan. Mutta tosiaan puhumaan oppimisesta ei taalla paasaantoisesti olla huolissaan, mika on musta tosi kiva juttu. Kylla useimmat lapset puhumaan oppivat, toiset ennemin, toiset myohemmin

Mun kaverilla on ex-kaveri, joka kerran laimaytti taman kaverini lasta, kun lapsi oli ensin lyonyt tata ex-kaverin lasta. Olipa sekava selitys Siis kaverini lapsi, joka oli 2-vuotias taman tapahtuman aikoihin, oli leikkiessaan lyonyt toista lasta, ja taman toisen lapsen aiti sitten puuttui tilanteeseen laimayttamalla tata kaverini lasta! Oli kylla soittanut jalkeenpain ja sanonut, etta hanesta vain tuntui, etta kasvatukseen oli puututtava, kun kaverini ei kuulemma kyllin vahvasti ojentanut poikaansa Ja sanoi viela, etta haluaisi kuitenkin pysya kaverina. Eipa pysynyt... Mulla on aloittajan kanssa hieman samantapainen tilanne, eli erittain hyvalla kaverillani on samanikainen poika, jonka tempperamentti on taysin vastakkainen oman poikani kanssa. Pojat ovat 2v8kk, ja pojallani on tulinen tempperamentti - saattaa lyoda tai tonaista, ottaa leluja kadesta (jaahyt ovat kaytossa ja kasvatus toivottavasti menee joskus perille, toivon etta puheen kehittyessa fyysinen kontakti vahenee) ja vastaavasti taas halaa ja pussaa kavereitaan minka ehtii ja jakaa myos lelujaan auliisti. Kaverini poika on erittain herkka, kirkuu ja kiljuu todella lujaa ja kauan vaikka vain hiuksiin koskisi tai seisoisi liian lahella. Poikani tonii tata poikaa enemman kuin muita, koska tykkaa reaktiosta. Pojan aiti on kuitenkin erittain herkka myos ja tulee aina pienimmastakin inahduksesta lohduttamaan poikaansa ja vaatimaan anteeksipyyntoa, vaikka kyseessa olisikin siis ihan vain vaikka hiusten silittaminen, mista tama herkka poika vetaa herneet nenaan. Samoin jos leikitaan jollain lelulla, milla voi leikkia eri tavoin, tama kaverini poika alkaa kirkua jos joku leikkii silla eri tavalla kuin han haluaisi, ja aiti ryntaa valiin ja alkaa jarjestamaan leikkia niin, etta hanen poikansa on tyytyvainen. Esimerkkina tilanne, jossa pojat leikkivat liukumaessa, josta saattoi laskea alas joko koytta pitelemalla tai sitten koyden voi heittaa liukumaen takaosasta pois. Poikani haluasi laskea koytta pidellen, kun taas kaverini poika ei pitanyt koydesta. Poikani oli alkamassa laskea makea, kaverini lapsi huusi alhaalla kun ei pitanyt koydesta, ja kaverini menee liukumaelle ottamaan koyden lapseni kadesta ja heittaa sen pois, koska hanen poikansa ei pida siita! Silloin kylla puutuin tilanteeseen sanomalla, etta poikani voi omalla laskuvuorollaan tehda koydella mita lystaa. Tilanne on alkanut arsyttaa minua todella pahasti, silla olen koko ajan varpaisillani taman kaverini ja hanen poikansa kanssa, ja niin on myos poikani. Enka haluaisi kieltaa poikaani koko ajan jostain, kuten tama herkan pojan aiti minulle viestittaa. Taman pojan aiti todella on mielestani yliherkka, silla han esim. aikoo lykata poikansa koulunaloitusta vuodella, koska poika on niin herkka (taalla siis kouluun mennaan normaalisti neljavuotiaana) ja harkitsee vakavasti myos yksityiskoulua, koska poika on liian herkka valtion kouluun (vaikka asuu siis ensiluokkaisen valtion koulun alueella, eika millaan inner city levottomalla alueella). Tilanne alkaa vaikuttamaan ystavyyteemme, silla olen alkanut todella arsyyntya kaverini ja hanen poikansa kaytoksesta.

Kyllapa teilla lapset puhuvat aikaisin! Meidan 2v8kk pojalla on noin kymmenen sanan sanavarasto, suunnilleen puoliksi suomeksi ja puoleksi englanniksi. Jotkut sanat tulevat valilla suomeksi, valilla englanniksi (door-ovi, bus-bussi). Englanniksi tulee enemman oma-aloitteisesti, mutta perassa poika toistaa suomeakin joka paiva selvemmin. Ja ymmartaa kylla molempia kielia. En ole tasta hitaasta puheenkehityksesta ollut huolissani, koska monet poikani taysin englanninkieliset ikatoveritkaan eivat puhu sen enempaa. Mutta olisihan se kiva jos voisi jo jotain ihan jutellakin vastavuoroisesti, ma aina kavelyllakin vaan hopotan itsekseni ilman mitaan vastakaikua Kutsuvatko teidan lapset teita muuten aidiksi vai mumiksi? Mua vahan harmittaa, kun ma olen "mum" - olin "aiti" pitkan aikaa, mutta puolisen vuotta sitten poika muuttikin sanan englantilaiseksi, eika kayta aitia muuten kuin aarimmaisessa hadassa (jos vaikka nakee painajaista yolla).

_emminen_, asun Southendin lahistolla, enta itse? En ole tormannyt taalla koskaan muihin suomalaisiin, joten jos asut lahistolla, niin olisi tosi kiva jarjestaa joku miitti!

Munkin mielesta Nextin kuvastossa oli tosi paljon ihania vaatteita pojille, naisten puolta en uskaltanut edes vilkaista Helsbels, tein tilauksen poikien mallistosta ja useimmat tuotteet olivat saatavilla jo nyt, minun tilauksestani vain yhdet sortsit saapuvat vasta maaliskuussa.

Ma vahan ihmettelen sita, miksi monet karsastavat muovisia leluja. Meilla ne ainakin ovat suositumpia kuin puiset, ovathan ne varikkaampia ja kevyempia kuin puulelut. Ja muoviakin on montaa laatua. Ja aanekkaista leluista saa usein saadettya aanenvoimakkuutta pienemmalle tai jos ei saa, siihen kovaaanisen kohdalle voi laittaa palan teippia ja avot, lelu on siedettava. Mulle kelpaavat myos halpiskauppojen vaatteet oikein hyvin, vaikka itse ostankin pojalle laadukkaampaa. Ja jos jostain lahjasta nyt ei yhtaan tykkaa, niin sitten olen sen laittanut hyvantekevaisyyskauppaan, josta se varmaan menee jollekulle, joka sita tarvitsee. Joku taalla jo mainitsikin etta muovilelut ovat usein halvempia kuin puiset, ja itsekin ostelen muovileluja lahjoiksi kyselematta vanhemmilta heidan mielipidettaan niista (tosin ostan vain aanettomia), silla meilla on aika laaja joululahjalista ja kaytettavissa oleva summa nuppia kohden ei ole suuri. Sama juttu vaatteissa, tyossakayvana lapsettomana pariskuntana ostimme kaikille aina laadukkaita vaatteita merkkitavaraliikkeista, mutta nyt vaatelahjat ostetaan useimmiten etukateen alennuksista ja ihan kayttovaatelaatua. En keksi siis mitaan "huonoa" lahjaa lapselle, tietysti toisia asioita on jo tarpeeksi, kuten lehmoleluja, joita meille on kertynyt varmaan useita kymmenia. Mutta nekin on saatu kivasti esille laittamalla kattoon verkon, jonka paalle sitten aseteltiin ylimaaraiset 25 pehmolelua Paitsi pari ihan hirmuisen isoa vaaleanpunaista (meilla on poika) karhua laitoimme kierratykseen. Toinen nakojaan suosittu lahja on nuppipalapeli, jotka meilla lahtevat heti eteenpain, silla niita loytyy jo kolme eika poika niista yhtaan tykkaa. Asumme eri maassa kuin monet ystavat, joten pehmolelut ja palapelit varmaan ovat helppoja lahettaa. Sita ma en kylla ihan ymmarra, miksi joku kysyy lahjatoivetta eika sita sitten noudata. Meilla loytyy yksi ystavaperhe, joka aina jouluna ja merkkipaivina kysyy mita poika haluaisi, ja sitten saamme joka kerta jotain ihan muuta. Siksi tama harmittaa, etta mainitsen yleensa jotakin, jonka haluaisin pojan saavan ja ostan itse jotain muuta, ja kun paketissa ei olekaan sita mita on sovittu, jaa poika ilman tata vaatetta/lelua ja joudun sen sitten itse jalkeenpain ostamaan.

Eniten taitaa loytya Nextin vaatteita (lyomaton hinta-laatusuhde), samoin Gapilta ja Bodenilta ostelen paljon. Katvigista ja Minymosta tykkaan kovasti ja hyodynnankin aina paikallisen liikkeen alennusmyynnin. Lindexilta ostelen Suomessa aika paljon vaatetta ja jotain myos Kappahlista. Vauvakokoja tykkasin ostella Suomessa myos marketeista ja H&M:lta, mutta isompien poikien vaatteista en tykkaa, ne kun ovat usein tummia ja synkkia. Kirppareilta en juurikaan ostele, mutta ebaysta senkin edesta. Tykkaan vaaleista ja kirkkaista vareista, pojalta loytyy paljon punaista ja vareja yleensakin, samoin valkoista tai luonnonvaaleaa. Pojalle sopii myos ruskea ja beige tosi hyvin, joten niita olen nyt alkanut ostamaan myos. Ennen inhosin kaikkia sinisen savyja, mutta nyt jotain tummansinistakin on ilmaantunut vaatekaappiin. Tykkaan myos hillityista printeista ja raidoista. Ylipaansa meidan pojalla on ihan liikaa vaatetta, uudenvuodenlupauksena aion nyt hillita tata ostelua kun vahemmallakin parjaa.

Meidankin kylasta loytyy ski-kauppa, josta loytyy toppapukuja ja hansikkaita - ensi talveksi sain hankittua sielta pojalle lasketteluhaalarin, mutta talle talvelle se on viela liian iso. Nauratti kylla vahan, kun se on kokoa 3-4v, mutta silti siina on tasku kannykalle ja ipodille Niinkuin Naan totesi, hyvien kasineiden loytaminen taaperolle on turhauttavaa ja kallista puuhaa, makin olen ostanut tana vuonna jo kolmet, yhdet jopa Reimat, joiden kaiketi pitaisi olla hyva merkki, mutta ei niista ole mihinkaan. Eivat joko mene kasiin ollenkaan tai pysy siella. Taalla Englannissa pojalla on toppatakki ja paksut housut (ainakin Bodenilta loytyy topattuja ulkoiluhousuja), mutta viimeksi Suomessa lomaillessa niilla ei kylla tehnyt lumen keskella mitaan. Takki nousi koko ajan ylos ja jatti selan paljaaksi. Onneksi sain kaytettyna toppahaalarin, mika tosiaan osoittautui valttamattomaksi. Talvikengat ma ostan Suomesta, tykkaan itsekin kayttaa Suomesta ostettuja talvikenkia, musta ne ovat vaan lampimampia ja mukavampia jalassa kuin takalaiset. Suomesta ostan pojalle myos pitkia kalsareita, ovat kylla ihan ykkosvermeet farkkujen alla oikeastaan koko talven. Toki pyjaman housut ajavat saman asian. Makin olen ihmetellyt sita, miten Suomessa lapsille laitetaan usein mun mielesta liikaa vaatetta kun taas Englannissa usein liian vahan. Pienilla tytoilla etenkin on nyt pakkaskeleillakin nakynyt pienia hameita, jonka alla vain sukkahousut, kun itsekin olen hytissyt kylmasta toppahousuissa. Mutta kaipa se karaisee kylmasietokykya, silla usein taalla nakee teinityttojakin ihan jarkyttavan vahissa vaatteissa menossa baariin

Kiva ketju! Asun brittimiehen ja 2-vuotiaan poikani kanssa Essexissa.