Huuru

Jään pois töistä 30 päivää ennen laskettua aikaa.

Suunnitelmat ovat muuttuneet miehen kanssa aika rajustikin yhteiselon aikana. Lähtötilanteessa minä en halunnut ikinä koskaan lapsia, sitten suunniteltiin kahta, esikoisen vauva-aika oli kuitenkin niin rankkaa että todettiin yhden riittävän kyllä eikä koskaan enää, ja nyt taas on aika kullannut muistot ja odotetaan toista. Saa nähdä jääkö lopullinen lapsiluku tähän.

Valitettavan huonosti olen täyttänyt. Aina olen itse marmattanut, kun minun vauvakirjani on ihan tyhjä, vaikka isoveljen vastaavaan oli täytetty ihan kaikki mahdollinen, mutta itsepä en sitten jaksanut täyttää kovinkaan paljoa esikoisenkaan kirjaa... Saa nähdäiten toisen kanssa käy.

Kyselen kyllä, jos kyseessä sellainen ystävä, jonka kanssa muutenkin jutellaan elämästä paljon ja syvällisesti. Yksityisemmiltä/ei-niin-läheisiltä tutuilta en kysy, elleivät he itse vihjaa jotain asiaan liittyvää ensin.

Kerrostalokolmiossa (75 m2)asutaan. Tähän mennessä ollaan mahduttu oikein mainiosti, kun meitä on kaksi aikuista ja yksi lapsi, mutta tarkoituksena olisi päästä kuitenkin maan tasalle rivariin tms tässä suht piakkoin.

Yrityksen alkaessa olimme varmaan 28-vuotiaita, minä opiskelija ja mies vakitöissä. Olimme olleet yhdessä viitisen vuotta joista naimisissa pari. Asuimme pienessä opiskelijakämpässä eivätkä tulot päätä huimanneet. Raskautuminen otti kuitenkin oman aikansa ja tyttäremme syntyessä olin juuri saanut paperit ulos koulusta ja olimme muuttaneet omistusasuntoon.

Lapsillemme tulee 3v 10kk ikäero. Olisin toivonut pienempää ikäeroa, mutta hyvä näinkin.

Esikoisen syntyessä olin 30-vuotias.

Mä oon (valitettavasti) niin utelias ihminen että kyselen kyllä kavereilta Kyselen muutenkin kaikesta niin kyllä tästäkin aiheesta. Toki jos huomaan vastapuolen vaivaantuvan, hiljentyvän, ahdistuvan tms. niin vaihdan kyllä äkkiä puheenaihetta enkä kalastele vastausta. Muoks. Niin ja tosiaan miltään tuttavilta en kyllä missään nimessä kysele, täytyy olla läheisempi kaveri.

Minä olin yrityksen alussa 28, mies on samanikäinen. Vaikka ulkoiset puitteet eivät olleetkaan niin mallillaan (molemmat vielä opiskelijoita, mies kuitenkin jo vakkariduunissa), todettiin että kun kolmekymppiset alkavat lähenemään niin ruvetaan nyt kuitenkin yrittämään. Meillä on kuitenkin iso ja hyvä tukiverkosto ja parisuhde mallillaan, plus että tiedettiin että halutaan pari lasta, jolloin aikaa ei kuitenkaan loputtomasti ole. Onneks aloitettiinkin yritys silloin aikanaan, raskautuminen osottautui hieman haastavaksi. Yritys aloitettiin siis reilu vuosi sitten, yksi keskenmeno takana, nyt taas vihdoin raskaana. Mies on jo valmistunut ja töissä ja minä viimeistelen opintojani. Eihän tämä nyt vieläkään ole optimaalinen tilanne esimerkiksi taloudelliselta kantilta, mutta milloinkas olisikaan