winku

Tunsin tosi selkeän ovulaation eilen oikealla puolella. Kipua ja painetta oli pari päivää ennen, eilen kipu oli huipussaan, kunnes yhtäkkiä loppui ja paine hellitti. Nyt on samanlaista kipua vasemmalla puolella, ei tosin yhtä voimakkaana. Vasemman puolen ovulaatiot muutenkin tunnen heikompina, jos ollenkaan. (Tuntemukset vuorottelevat vasemman ja oikean puolen välillä kuukausittain.) Kuinka todennäköistä on, että multa nyt irtoaisi munasolu molemmilta puolilta vuoropäivinä? Ikää mulla on yli 30 ja painoakin liikaa, jos nämä vaikuttavat asiaan...

Jos nyt tulisin raskaaksi, olisin 33 kun lapsi syntyy. Lapsia olen halunnut jo todella pitkään, mutta tuhlasin hedelmällisimmät vuoteni ihmiseen, joka ei sitten halunnutkaan lapsia, ja pitkään kesti löytää joku, joka niitä suostuu minun kans tekemään.

Joskus nuorempana mietin, että kolme lasta olis kiva, mutta kun elämä ei aina mene ihan suunnitelmien mukaan, niin olisin tosi kiitollinen, jos edes sen yhden saisin.

Mä asun rivitalo kaksiossa, kyllä tänne vauvakin mahtuis, jos sellaisen joskus saisin.

Mä voisin hypätä mukaan tänne, kun vihdoinkin löytyi mies, jonka kans haluan lapsen tehdä. Ekan kerran täällä palstalla kurjoittelin muutama vuosi sitten, kun eksän kans yritettiin. Se suhde kuitenkin kaatui lasettomuushoitojonossa, kun eksä laittoi jarrut pohjaan. Nyt, kolme vuotta myöhemmin, 32-vuotiaan, pääsen vihdoinkin taas yrittämään raskautta. Tämä kierto taisi kyllä mennä jo harakoille, kun vasta oviksesta seuraavana päivänä oli mitään toimintaa, mutta ens kierrossa sitten alkaa yritys tosissaan. Vaikka mahdollisuudet nyt on todella pienet, niin silti kuitenkin osa minusta toivoo onnistumista jo nyt. Ja kun menkat sitten kahden viikon päästä alkaa, niin tuskin tulen kyyneliltä välttymään, vaikka tiedän, ettei tässä kierrossa voi onnistua.

Mitä vaihtoehtoja on tarjolla? Kiinnostaa myös kokemukset, miten tähän on päädytty, miten prosessi eteni jne. Myös ajatuksia ja mahdollisia kokemuksia kumppanuusvanhemmuudesta saa jakaa.

meni jo

Tähän vielä lisäys, että pitäisi siinä keskustelussa hoksata käydä myös läpi se vaihtoehto, ettei niitä lapsia sitten tulekaan niin helposti. Eipä silloin suhteen alkuvaiheessa käynyt mielessäkään, ettei voidakaan saada lapsia ilman hoitoja. Olisi pitänyt heti alussa sopia pelisäännöistä, että mihin hoitoihin kumpikin on valmis lähtemään ja kuinka monta kierrosta valmis yrittämään Ja kummallakaan ei tietenkään sais mieli muuttua enää tuon keskustelun jälkeen.

Vähän päivitystä tännekin, eli erohan siinä sitten tuli aika nopeasti tuon edellisen viestin jälkeen. Elokuun lopussa muutin pois ja nyt sitten katsotaan mitä elämä tuo tullessaan. Olihan siinä suhteessa sitten muutakin vialla, kuin vain tuo lapsijuttu, mutta ei sitä siinä tilanteessa huomannut. Ero oli oikea ratkaisu, vaikka yksinolo onkin välillä vaikeaa. Pelottaa tosi paljon, että tässä vielä jää kokonaan ilman lapsia. Ilman tätä lapsiasiaa nuo edellisen suhten pikkuongelmat olis kyllä olleet ratkaistavissa, mutta sitä on nyt turha enää miettiä. Nyt pitää keskittyä itseensä, oppia rakastamaan itseään, niin ehkä tässä joskus vois rakastaa sitten jotain toistakin. Ja joku toinen voisi rakastaa minua.

Lapsettomuus pelottaa

Nostetaan tätä vanhaa ketjua, kun taitaa meilläkin olla vaikeiden päätösten teko edessä. Ikää 29v ja naimisissa ollaan oltu nyt 2 vuotta (yhdessä ollaan oltu jo 8 vuotta) Suhteen alussa mies halusi lapsia "sitten joskus". Häiden jälkeen asiasta taas keskusteltiin aika pitkään, kunnes lopulta päädyttiin lapsentekoon. Sitä lasta ei kuitenkaan alkanut kuulua ja aloitettiin tutkimukset. Vika on miehessä ja tällä hetkellä jonotetaan hoitoihin. Nyt kesän aikana mies on muuttanut mieltään asiasta, ei haluakaan hoitoihin, eikä oikeastaan halua enää ollenkaan lapsia. Tai sellaiset on tuntemukset tällä hetkellä. Ei vielä lopullista päätöstä ole tehnyt, mutta ei usko mielen enää muuttuvan. En nyt oikein tiedä mitä pitäisi tehdä. Haluan saada lapsia, mutta en haluaisi erotakaan. Voisin jäädä odottamaan, että mies muuttaa mielensä ja aloittaa hoitorumba sitten ihan alusta (jonotusaikoineen). Mutta entä jos mies ei muutakaan mieltään? Tai jos nyt suostuukin hoitoihin, eikä sitten olekaan enää niin mukana arjen pyörittämisessa. Nyt tuntuu, että jos yhdessä jatketaan, toinen joutuu taipumaan omasta kannastaan ja katkeroituu. Eli päätyykö tämä eroon joka tapauksessa Tämän lapsettomuusasian takia suhde on muutenkin ollut vähän huonolla tolalla viimeaikoina, joten ero voisi senkin perusteella olla oikea päätös. Mutta kun en halua. Ei ole missään sanottu, että todella löytäisin vielä uuden kumppanin, jonka kanssa voisin saada lapsia. (varsinkin kun en jaksa edes käydä missään "ulkona") Ja sitten on vielä perhe ja ystävät, heillekin pitäisi selitellä eroa... Vaikka he nyt ovat viimeisiä ihmisiä, joiden takia suhteessa kannattaisi pysyä Miehen kanssa ollaan erosta puhuttu, ihan hyvässä hengessä, ja jotenkin tuo keskustelu vahvisti sitä, etten haluaisi lähteä. Koko kesän on ollut aika viileät välit, mutta nyt taas saatiin keskusteluyhteys avattua ja palautettua osa siitä läheisyydestä mitä kumpikin ollaan kaivattu, muttei vaan olla osattu pyytää. Tuntuis niin tuhlaukselta heittää kaikki tämä nyt hukkaan. Mutta jotain pitäis kuitenkin tehdä, jos lapsia haluan joskus saada. Ja jos päädyn kuitenkin vuosien päästä lähtemään, niin nyt se kannattaisi tehdä, kun ei ole vielä liian myöhäistä....

Petitelle onnea! Ihan mahtava uutinen

Kuukauden käytön jälkeen (1 tbl joka toinen päivä) miehen testotaso on noussut 11->29. Eli lääke toimii toivotulla tavalla ja sitä jatketaan, kunnes hoidot alkaa

Mies on nyt viikon tuota käyttänyt ja näköjään näyttää unettomuutta aiheuttavan (toki voi myös osittain johtua työstressistä) ja kuumia aaltoja. Toivottavasti hormonitoiminta tasaantuis pian, niin saatais molemmat nukuttua yöt paremmin

^ Minä söin joulukuussa yhden viikon ennen ovista suuria määriä buranaa, toiveena oli saada ovis siirtymään parilla päivällä myöhäisemmäksi. Ei toiminut. Ovis tuli siinä kierrossa jo kp12, en tiedä oliko buranalla mitään osuutta asian kanssa. Eli en usko että yksi burana hirveästi vaikuttaa. Mulla on joskus oviskivutkin niin kovat, että pakko ottaa niihinkin buranaa.

^ Sama homma, tosin menkat vasta 2 päivää myöhässä. Ja jos ei kohta ala, niin seuraavat menkat ei ehdi loppua ennen ulkomaanmatkaa

JuuLian viiva on vahvistunut Mä en oo tänään testannut. Eilen tuli tippa verta, mutta ei enempää. Illalla oli myös menkkakipuja mutta nekin meni ohi. Lämmöt kuitenkin jo laskusuunnassa

Vastaanpa vielä tähän omaan kysymykseen. Kolmessa viikossa tuli tulokset molempiin.

Meillä määrättiin miehelle tätä lääkettä nostamaan testosteronin (ja sitä myötä myös siittiöiden) tuotantoa. Onko kellään kokemusta, miten toimii tällaisessa tilanteessa?

JuuLia kyllähän tuossa jotain näkyy, mutta en tuosta kuvasta ainakaan erota väriä. Toivottavasti vahvistuu

Tuhru alkoi, eli eiköhän tämä ollut tässä

Tämän aamun (tai aamuyön ) testailut ei kyllä selventänyt tilannetta yhtään. Halpistesti samanlainen kuin eilen, en jaksanut edes kuvaa ottaa. Apteekin oma nega, mutta parin tunnin päästä oli tullut viivanpaikka/roskishaamu.. Mutta ei kyllä näy vertakaan tai edes tunnu että menkat alkais.

Kiitos ihanat Miten tässä malttaa odottaa huomiseen asti seuraavaa testausta Pelottaa vaan, että voiko tuo enteillä oikeasti plussaa, kun muut saa jo tyyliin dpo7 paljon vahvempia viivoja..

On mulla kaapissa myös pari apteekin testiä ja pari digiä Jos aamulla viiva näyttää yhtään paremmalta, niin uhraan jonkun noista. (mikä tuuri, että 2 kertaa ostanut paketin, missä pitäis olla vain 1 testi, mutta sitten kotona sieltä onkin löytynyt 2 testiä! En tehnyt reklamaatiota kummallakaan kerralla )

Tuo on just se mikä tuli Davidin tilalle. Torstaista asti on ollut etova olo ja räjähtelen miehelle ihan pienistä asioista. Vois kyllä olla myös menkkaoire. Ei mitään menkkakipuja, rintojen arkuutta tms. Myös tiputtelu puuttuu, odotin jo dpo12 alkavaksi, tai ihan viimeistään eilen..