Helium

@Mintaka, pojan kanssa oli tosi helppoa. Lähti liikkeelle myöhään ja harkitsevaisesti. Käveli ilman tukea vasta 1v3kk iässä eikä vauvana laittanut mitään suuhunsa. Pikkusiskon kanssa pitikin sitten tottua ihan erilaiseen meininkiin, nousi pystyyn jo 9kk iässä ja lähti siitä pian kävelemään. Ja tietysti laittoi kaiken mahdollisen suuhunsa!

Mulla taas hormonaaliset ehkäisymenetelmät tappoi seksuaaliset halut ja niinpä päätin etten halua enää hormonaalista ehkäisyä. Kierukkakaan ei tule kysymykseen koska en kestä ajatusta että kohtuun laitetaan vierasesine. Kumilla on siis lasten jälkeen menty ja joskus paljaallakin. Mies varmaan haluaisi kumeista eroon mutta kun ei ole keksitty muutakaan niin tällä mennään.

Tyttö aloitti 3-vuotiaana voimistelun ja on nyt vuoden verran käynyt. Olemme myös harrastaneet uintia perheen kesken. 6v poikamme pelaa jalkapalloa.

Meidän esikoinen on jo 6-vuotias mutta jaan kokemukseni silti. Poika on aina ollut rauhallinen ja harkitseva luonteeltaan. Pojan ollessa 3v pelkäsi ihan kaikkea ja oli kiinni äidissä. Mietin että mitähän siitä tulee mutta nyt on reipas eskarilainen. Herkkä on kyllä vieläkin ja tarvitsee paljon aikuisen kannustusta. Pikkusisko onkin sitten ihan toista maata, hyvin sosiaalinen ja energinen tyyppi. Myös luonteeltaan paljon isoveljeään rohkeampi. Molemmat niin erilaisia mutta silti äärimmäisen rakkaita! Päiväkotiin meno oli meillä se suuri käännekohta jonka jälkeen poika alkoi reipastua huomattavasti.

Eka synnytys imukupilla ja mojovat 3 asteen repeämät päälle. Koko alakerta oli kipeä ja pitkään. Ulostaminen ja seksi oli kivuliaita pitkän aikaa. Toinen lapsi syntyi noista repeämistä johtuen sektiolla suunnitellusti ja olin varautunut koviin kipuihin vaan niitäpä ei sitten tullutkaan. Ainoa kipu mitä sektion jälkeen muistan oli helvetilliset jälkisupistukset mutta nekin meni nopeasti ohi. Itse haava ei ollut kipeä enkä kotona enää syönyt kipulääkkeitä lainkaan.

Korjaus, sokerirasituksessa paastoarvo pitää olla alle 5,3.

Mä näen tossa Ewwwien testissä punaistakin että on kyllä häijy viivanpaikka jos se sellainen on.

Ok, kiitos! Kokeilenpa tuota.

Mulla on kysymys siihen liittyen että miksei foorumi enää automaattisesti mene ensimmäiseen lukemattomaan viestiin? Itse en ole sellaista nappia vielä löytänyt. Tuntuu hankalalta selailla ketjuja kun joutuu aina etsimään sitä kohtaa johon viimeksi lopetti. Eikä sitä aina muistakaan mikä oli viimeisin viesti.

Plussa se on! Onnea!

Tosi kurjaa että sulle on käynyt noin. Itselläni on samantyyppinen tausta. Mullakin tuli ekassa synnytyksessä ulomman sulkijan täydellinen repeämä. Se korjattiin heti leikkurissa. Toipuminen tuosta ekasta synnytyksestä kesti todella pitkään. Täysin entiselleni en ole tullut enkä tule. Toisen lapsen sain suunnitellulla sektiolla omasta toiveestani. Mullakin pidätyskyky huononi oleellisesti tuon repeämän jälkeen. Välillä on tosi kiire vessaan mutta housuun ei ole onneksi kertaakaan tullut. Jumppasin lantionpohjaa ahkerasti ja useampi gyne on todennut lihasvoiman olevan todella hyvä eli en odota enää parannusta pidätyskykyyn. Valitettavasti mulla jäi myös pysyviä ongelmia ulostamistoimintoihin. Jos uloste on vähänkin kovempaa niin ulostaminen on todella kivuliasta ja usein tulee verta. Lisäksi mulla on kuukautisten aikaan aika kovia kipuja tuolla alueella, olen tulkinnut sen liittyvän repeämään. Hormonit luultavasti vaikuttaa arpikudokseen joka ilmenee kipuina. Mulla on myös yhdyntäkipuja. Olen kysynyt gyneltä korjausleikkauksesta mutta gynen mielestä se saattaisi vain pahentaa tilannetta enkä ole sitä asiaa pidemmälle vienyt. Eniten huolettaa se että minkälaisia ongelmia on odotettavissa vanhana, huononeeko pidätyskyky vielä paljonkin. Toivottavasti saat helpotusta tilanteeseesi.

Airua, tuo ei pidä ihan paikkaansa. Mulla on reilusti ylipainoa ja synnytin suunnitellulla sektiolla v.2014. Missään vaiheessa en oo piikittänyt itseäni vaan ihan normaalisti raskaus hoidettiin. Tuohon toiseen väittämään myös kommentoin että poikkeuksiakin on. Esimerkiksi pahat repeämiset alatiesynnytyksissä saattavat johtua kudosheikkoudesta joka voi kulkea suvussa. Pahoja repeämisiä sattuu harvoin mutta niiden kohdalla joilla sitä on lähipiirissä ollut on syytä varovaisuuteen.

Esikoinen on 4v ja kuopus täyttää 2v niihin aikoihin kun työt alkaa. Tuntuu että on itse jo ihan kypsä kotona olemiseen, mieli halajaa jo takaisin työelämään. Lapset jo sen ikäisiä että päiväkodin aloitus sujunee hyvin ja kaipaavat selvästi jo kavereita.

Meillä matkaa päikylle n.1,5km. Autolla hoidetaan kuskailut että sikäli ei niin tarkkaa päiväkodin sijainti.

Yksilöllistähän se on kuinka monta sektiota kohtu kestää. Toisilla moniakin. Varmaan se 3-4 alkaa olla sellanen maximi minkä yli ei yleensä suositella enempää. Lääkärit kyllä arvioi sitä arven kestävyyttä. Mulla on takana yksi alatiesynnytys ja suunniteltu sektio. Eka synnytys meni päin helvettiä ja siitä seurauksena pahat repeämät. Halusin sektion toisella kerralla ja sain sen. Jos meille kolmas lapsi tulee niin synnytystapana olisi jälleen sektio. Vähän kyllä jännittää miten sillä kertaa menisi kun tossa suunnitellussa sektiossa pääsin todella helpolla. Minkäänlaisia kipuja ei ollut kun taas alatiesynnytyksen jälkeen olin romuna 8kk. Kolmas lapsi olisi kyllä maksimimäärä meille enkä enempää sektioita kyllä uskaltaisi läpikäydä. Sektion jälkeen mulle sanottiin että uutta raskautta ei suositella 6 kuukauteen joten ei kai se kohtu vielä ihan haperoa ollut.