Kattohaikara

Voi sitä onnentunnetta kun testi hymyili ekan kerran.

En jaa lapsistani tai raskaudesta mitään sosiaalisiin medioihin.

Omakotitalossa ja 130 neliöö tilaa temmeltää.

Neljä ollut aina toiveissa, mutta eipä sitä yhtäkään näytä kuuluvan.

Vähän vaikeuksia saada se 100 täyteen mitä tietyille osastoille vaaditaan eli...

Lääkkeet varmaan vaikuttavat paremmin, kun painoakin on vähemmän, mutta joutuuko kroppa liian koville siirtoa ajatellen jos jatkaa laihdutusta myös pistosten ja punktion ajan? Itsellä kun on ensimmäinen isci toukokuussa edessä ja nyt mietinkin, miten tehdä laihdutukselle että kroppa olisi parhaassa tilassa siirtoa ajatellen?

Mies on avoimesti kertonut töissä poissaoloistaan, mutt itse koen jotenkin vaikeaksi kertoa miksi olen poissa. Meillä kun on suhteellisen pieni työporukka ja ne juorut kulkee vähän liiankin nopeasti, mikä puolestaan lisää haluttomuutta kertoa asiasta esimiehelle. Nytkin painin itsekseni ensimmäisen iscin ollessa toukokuussa, että pidänkö saikkua vai otanko yksinkertaisesti kesälomat siihen kohtaan.

Molemmat oltiin jo miehen kanssa erilläänkin toivottu pitkään useampaa lasta, mutta eipä edes yhtä ole meille suotu vielä. Vaikeinta on kun kavereilla ei ole ollut missään kohtaa vauvakuumetta, mutta nyt he kaikki sikiävät kuin sienet sateella. Ja sitten kuunnella sitä miten rankkaa vauvan kanssa on, kun itse antaisi mitä tahansa saadakseen valvoa ja hoitaa pientä itkevää pakkausta

Onko kellään kertoa kokemuksia lyhyellä kaavalla toteutetusta iscistä?

Clomifenit saivat munasolut kypsymään hyvin ja edesauttoivat myös spontaanien ovulointien tulemiseen. Miehen sperman tuloksen vaan olivat niin huonot, ettei raskautuminen sitten luomuna olisikaan mahdollista.

Bmi on 29 ja koko ajan yritetään saada sitä hilattua alaspäin, mutta pcos vähän vaikeuttaa hommaa

Toki voihan yhtenä syynä miehen puhumattomuuteen meillä olla se, että suurin syy lapsettomuuteen on miehessä.

Mies ei oikeastaan halua edes puhua asiasta mitään. Muutama kaveri toki tietää, että aloitettiin hoidot, muttei muuten ole puhunut asiasta. Itseäkin vaan alkaa painaa jo, kun mies ei halua keskustella mahdollisista hoidoista tai yleensäkkään tästä tilanteesta olleenkaan.

Ainakin aluksi pyrin jo ajoittamaan lomiani mahdollisten hoitojen kohdalle, mutta punktio voi sitten jo olla hankalampi ajoittaa. Ja kun työkavereina on vain miehiä, ei tee oikeen mieli asiasta kertoakkaan töissä.

Myös blogi kohtalon ivaa tarjoaa hyvännäkökulman, mitä voi tulla eteen tässä projektissa