akasha

Onnea plussanneille!

Eipä ollut tokassakaan keskenmenon jälkeisessä kierrossa samanlaisia oireita kuin sitä ennen. Rinnat ei reagoi kierron missään vaiheessa. Tosi outoa. Vai voiko olla jopa hyvä merkki? Voiko oireilu muuttua, jopa palautua raskauden jälkeen sellaiseksi kuin luonnollisesti olisi? Kun enhän mä muista, millaista oli joskus teininä ennen kuin aloin syödä e-pillereitä.

Meillä on selittämätön, 2 vuotta yritetty. Nyt ollaan siinä "kokeillaan vielä luomuna" -vaiheessa. Lopullista päätöstä ei olla vielä tehty hoitoihin lähdöstä, mutta kunnioitan kyllä kaikkien päätöstä. Syitä lapsettomuuteen voi olla monia meillä. Mä olen syntynyt sairaana ja mut on leikattu vauvana, olen hyvin herkkä kaikelle. Mulla on ruoka- ja siitepölyallergioita ja tuoksuyliherkkyys. Lääkkeisiin reagoin voimakkaasti. E-pillereitä söin 13 vuotta. Tai sitten "vika" ei ole fyysistä vaan se on jollakin tavalla henkistä. Tai kaiken yhdistelmä.

Onnea RouvaH:lle! Aavistukset osuivat oikeaan Mulla oli oikea nega, sillä nyt alkoi menkkojen enteilevä vuoto. Muiden onnenuutisista saa kyllä hyvää tsemppiä ensikiertoon!

Päänsärkyä, väsymystä, palelua… Toiveista heränneitä oireita täällä. Tai vaan PMS, sillä testi oli nega (kp 31/29).

^ Sama juttu, eli miehen kanssa yhdessä kuumeillaan. Tosin hän ei pyöri näillä palstoilla. Mä ilmoitin kuulemma pienenä, että haluan 10 lasta! Sitten halusin lastentarhanopettajaksi, olin päiväkodissa TET:ssä yms. Mutta valitsin toisen ammatin, opiskelin yliopistossa vuosikausia, asuin ulkomailla, sitten vietin sinkkuelämää, olin vapaa ja itsenäinen, kunnes löysin nykyisen miehen. Kun ollaan molemmat yli 30, ei haluta lapsiasiaa venyttää, ja pikkuhiljaa alku-tjottailun jälkeen ollaan alettu kuumeilla. Kaupungilla bongaillaan söpöjä vauvoja ja lapsia (nyt kesällä näkyy muuten paljon vauvamasujakin, kun on ihmiset liikkeellä vähissä vaatteissa), mietitään myös kasvatusta ja vauva-arkea yms. Silti ihan jalat maassa, elämästä nautitaan ja suunnitelmia tehdään. Muun muassa mulla on pätkätyöt, mies vaihtaa alaa ja menee nyt opiskelemaan, ens kesänä olisi häät... Mun vauvakuume näkyy eniten mahdollisten raskausoireiden kyttäämisenä, palstailuna ja googlailuna. Mutta menee kyllä päiviä, etten ajattele koko asiaa. Enkä ole päästänyt itseäni vielä suunnittelemaan pinnasängyn paikkaa, vaikka ajatuksissa siihen meneminen olisi todella helppoa…

Ooh, syksyn koittaessa todellakin maistuisi pieni lasillinen punkkua iltaisin Pakko seuraavassa kierrossa kokeilla. Nyt odotan menkkoja...

Hurjan paljon onnea sulle Mariahs! Ihan mahtavaa! Eikö tosiaan mitään oireita ennen menkkojen poisjääntiä? Eikö rinnat/nännit reagoineet muuten kuin nyt kutinalla?

Vuosi yhdessä ennen tjottailua, nyt takana jo 3 vuotta yhteiseloa, kihloihin tänä vuonna ja häät ens vuonna (ellei raskaus siirrä häitä).

Mulla taas on sellainen tilanne, että yli 30-vuotiaista ystävistä vain muutamalla on lapsi (tai lapsia). On jopa yli 30-vuotiaita sinkkuja, tai ihan tuoreessa suhteessa. Tosin tässä iässä ja tällä kokemuksella jotkut tekee hyvin pikaisiakin päätöksiä, eli äkkirakastuminen, naimisiin ja lapset. Mun mielestä se on ihan jees. Meilläkin lapsihaaveet alkoivat melko pian, ja oltiin vuosi seurusteltu, kun jätettiin ehkäisy pois. Ei siis ole sillä tavalla paineita. Yhdellä samanikäisellä kaverilla (eli 32v) samat haaveet kuin mulla ja keskenmeno takana, yksi 34-vuotias parhaillaan lasketun ajan tienoilla (ensisynnyttäjä). Hassua, kun joillekin on jopa yllätys, kun kerron haaveilevani vauvasta. Se kertoo siitä, että vielä yli kolmekymppisetkin laittaa lapsihaaveet "sitten joskus" -kategoriaan. Niin ja kaveripiiristä löytyy myös joitakin pariskuntia, jotka ei ollenkaan halua lapsia. Mulle ei myöskään KUKAAN sukulainen tai muu henkilö kommentoinut tai kysynyt, hankinko lapsia ja milloin.

Mullakin on macasta tullut karmeat vatsakrampit! Harmi, koska mun mielestä se on tosi hyvää Mutta mies syö puuron kera sitä säännöllisen epäsäännöllisesti (kuin myös sinkkiä ja b-vitamiinia olen ojentanut...).

Mulla on sama kuin Dolphinerillä, eli ennen ovista on sitkeää, venyvää limaa ja sitten oviksen jälkeen saattaa holahtaa. Kipua mulla on yleensä ennen ovulaatiota hetkittäin ja sitten oviksen aikaan jopa hyvin voimakkaasti. Joskus tunnen jopa sen "syöksyn".

Ekassa kierrossa km:n jälkeen ei tullut ovisoireita eikä rinnat kipeytyneet ennen menkkoja niin kuin yleensä. Tiputteluvuotoa tuli viikko ennen menkkoja, mitä ei ole ikinä ennen tapahtunut. Päättelin siis, että tuossa kierrossa ei tullut kunnon keltarauhasta. Kroppa ei ollut vielä toipunut. Mutta nyt alkaa olla ovulaatio lähellä, joten toivon onnea tähän kiertoon!

Ei voi olla totta! Tuo oli ihan kuin mun elämästä, sanasta sanaan! Päänahka on niin kamala, kun siihen tulee vaan näppyjä ja kutittaa - eikä mikään auta! Kun käytin pillereitä, ei ollut tällaista. Olen jo epätoivoinen ja turhautunut, sillä aika ei ole tosiaankaan auttanut. Ja niin kuin sulla andra, mullakin on tukka pestävä joka aamu, ja silti alkuillasta rasvoittuu ja kutisee… Mietin, että jospa sitten kun olen joskus vihdoin raskaana, hormonitasapaino muuttuu ja päänahkakin alkaa tasoittua. Tähän tilanteeseen tottuu niin, etten edes muista, millainen olisi normaali terve päänahka ja tukka...

Mä sain tutkimuksen jälkeen heti hoitosuunnitelman ja Clomifen-reseptin käteen. Kaikki oli siis auki, ja epäiltiin vaan ovulaatio-häiriötä. Päätimme kuitenkin vielä jatkaa yritystä luomuna. No, aukkarin jälkeen sain ovulaatiotestillä selvän plussan, samoin seuraavassa kierrossa (kävin akupunktiossa pari kertaa) ja sitten olinkin raskaana. Se tosin meni heti kesken. Tästä innostuneina jatkamme edelleen kotikonstein, ja aion käydä vielä akupunktiossa.

Hei kaikki! Kaksi edellistä olivatkin samanikäisiä, eli olen myös 32. Me ollaan tosin yritettykin jo pari vuotta ja nyt kesäkuussa tuli eka plussa, joka meni sitten kesken. En ole vielä ikävuosia murehtinut, koska onhan tässä vielä hyviä "lapsentekovuosia" edessä. Mulla on itsellä ollut terveysongelmia, joten olen mielelläni antanut itseni toipua rauhassa ennen panikoitumista. Jotenkin sisäisesti olen luottavainen, että kyllä keho tietää, mitä tekee. Mutta olen kyllä kova googlailija Ja lueskelen kaikenlaisia keskusteluketjuja… Olen myös hullut vuoteni viettänyt, asunut ulkomailla, bilettänyt jne., eli nyt valmis ja rauhoittunut. Mieskin on vauvakuumeessa (vaikka ei välttämättä kysyttäessä myönnä). Mulla on myös sama kuin sulla "vauvakuumeilija", että jotenkin todella voimakkaasti reagoin hormonaalisiin muutoksiin. Oireita on läpi kehon; on näppylöitä, kipuja, nännien arkuutta, mielialamuutoksia… Pillereiden lopetus 2011 sujui sinänsä hyvin, että melko pian kierto tasoittui 28-30 päivään (tosin viime talvena ja keväällä mulla oli usean kerran 35 päivän kierto), mutta ehkä kuitenkin keholle tuo oman hormonitoiminnan ylläpitäminen on iso prosessi ja siksi kaikki oireet on niin voimakkaita. Tai sitten oon vaan herkkä eikä siinä sen kummempaa Oon myös kuullut samanikäisiltä kavereilta, jotka ei käytä hormonaalista ehkäisyä, että PMS-oireet on iän myötä pahentuneet. Yllättävän monilla on "aaargh, kaikki ärsyttää ja mä oon ihan paska!" -olo ennen menkkoja :D Mut hei, plussaonnea kaikille!

Mullekin tuli alkuraskauden keskenmeno (eli kemiallinen raskaus) kesäkuussa. Vaikka se oli iso pettymys, toisaalta päällimmäiseksi jäi tunne, että JOTAIN VIHDOIN TAPAHTUU. Ihana tietää, että voin hedelmöittyä! Nyt on hankalaa, kun vuodin ensin keskenmenon jälkeen 2 viikkoa ja kävin lopulta ultrassa toteamassa, että kaikki on ok. Mutta ovulaatiosta ja menkoista ei mitään hajua, milloin niitä pitäisi odottaa tuleviksi. Kropassa ei ole ollut mitään normaaleja tuntemuksia (yleensä esim. rinnat reagoi kierron eri vaiheissa). Enkä kyllä raskaanakaan ole, kun ei ole mitään oireita ja aamulämpö on pysynyt tasaisena viimeisen kuukauden.

Syön erityisen paljon kaikkea tuoretta vihannesta ja hedelmää. B-vitamiinit ja kalaöljy on käytössä.

Onnea plussanneille! Mä plussasin haalean mutta näkyvän viivan tänään, kp 33/29! Ihanaa hehkuttaa jossakin!

Hyvä otsikko tällä ketjulla Olen päättänyt, että en lue mitään keskenmenojuttuja, koska olen niin taipuvainen stressiin ja hermoiluun. Mutta ystävillä on ollut keskenmenoja, joten kyllähän se mielessä vaanii… Pakko vaan luottaa. Tsemppiä meille kaikille hermoilijoille!

Oon tehny 3 testiä. Kaks ekaa oli negaa, kp:t 29/29 ja 31/29. Nyt kp 33/29 oli selvä viiva mutta ei yhtä vahva kuin kontrolliviiva. Aion siis tehdä vielä ainakin yhden tai kaksi. Kai se digitestikin olisi kiva

Koska itse olen selannut alkuraskauden oirekeskusteluja paljon (joka kuukausi), kirjoitanpa nyt tänne omat oireeni. Ovulaation tunsin selvästi (30.5.) Seuraavana päivänä oli "jotain tapahtuu kehossani" -olo. Dpo 1-5 kipuiluja alavatsalla ja kummallisen seesteinen olo. Peiliin katsoessa vain hymyilin itselleni ja ajattelin, että on tärpännyt. Dpo 6 (eli 5.6.) illalla kovempi kipu, joka tuntui enemmän selän puolella. Sitten kivut loppuivat lähes kokonaan. Dpo 7-14 on ollut: - päänsärkyä - palelua - kuumottava olo - "tulen kipeäksi" -olo - nivelkipuja (yhtenä iltana polvet ihan tulessa) - ajoittain kova nälkä - väsymystä, etenkin iltaisin meinaa pystyyn nukahtaa - erityisen paljon unia - hengästyn helpommin ja sydän jyskyttää välillä epätavallisen lujaa - ärtymystä kuten PMS:ssä - lämpö vain pikkuisen koholla: 36.1-36.4 (normaalisti 35.5-36) Juuri ennen oletettua kuukautisten alkamispäivää oli "menkat alkaa nyt" -fiilis ja olin varma, että ei nyt ole tärpännyt. Kuitenkaan menkat eivät alkaneet ja alkoi vahvistua sama levollisuus kuin heti oviksen jälkeen. Tällaista selvää "olen raskaana" -oloa ei ole ollut koskaan, vaikka olen lähes joka kuukausi ollut bongaavinani raskausoireita. Sitten kun sen tietää niin sen oikeasti vain tietää. Ennen menkkoja tuttu rintojen aristus tuli tässä plussakierrossa erilaisena, ikään kuin sisältäpäin. Mahallaan makaaminen on mahdotonta, halatessa meinaan parahtaa. Tissit eivät ole kuitenkaan kasvaneet yhtään. Myöskään valkovuotoa ei ole ollut juuri yhtään. Nyt parina päivänä on ollut röyhtäilyä ja närästystä. Alavatsaa jomottaa ja kuumottaa. Repäisykipu ylös noustessa on ollut pari kertaa. Tänään siis sain raskaustestiin vaalean mutta täysin erottuvan viivan, kp on 33/29. Katsotaan, miten viiva vahvistuu... (muokkaus: tämä meni kesken melko pian)

Täytetään molemmat vuosia kesäkuussa: minä 32, mies 35. Ekaa lasta yrittämässä.

Olen kertonut yrittämisestä kaikille läheisille ystäville. Lisäksi siskolle ja äidille. Mies on kertonut äidilleen, siskolleen, veljelleen ja parille kaverille. Tosin ei kerrottu kenellekään ekaan vuoteen (aloitettiin tjot 05/2012). Nyt kun ollaan käyty lapsettomuusklinikalla, on jotenkin helpompi kertoa tilanne ja puhua omista ajatuksista, kun on "virallisesti" lapsettomuudesta kärsivä. Mukavaa myös, kun läheiset kannustavat kertomalla positiivisia tarinoita omista tuttavapiireistään. Että monenkin vuoden yrittämisen jälkeen on tärpännyt. Ja paljastui muun muassa se, että miehen siskollakin oli kestänyt raskautuminen ja olivat tutkimuksissa. Olin ajatellut, että kun heillä kerran on kolme lasta, on varmaan ollut helppoa. Pyh. Ei koskaan päällepäin tiedä, mitä kaikkea ihmiset joutuvat läpikäymään.

Mä syön jatkuvasti b-vitamiineja, sinkkiä, kalaöljyä, d-vitamiinia, maitohappobakteereja ja ajoittain muutakin. Sinänsä raskautumista varten en ole hankkinut erityispillereitä. Tarkoitus olisi saada muutama kilo lisää, vaikka en alipainoinen olekaan. Mutta jotenkin ei vissiin hormonitoiminta pelaa, ja rasva voisi tehdä estrogeenituotannolle hyvää. Elämäntapani on aika bueno jo valmiiksi: syön terveellisesti, harrastan liikuntaa, en polta, alkoholia käytän hyvin vähän, hoidan parisuhdetta... Ainoa paha kompastuskivi on stressi, sillä siinä olen järkyttävän hyvä. Täytyy vissiin yrittää meditoida tai jotain Kun nimittäin juuri aloitin uudessa työssä.