Jedi

Aktiivijäsen
  • Content count

    302
  • Joined

  • Last visited

Everything posted by Jedi

  1. Tens, ilokaasu, kohdunkaulan puudute ja epiduraali. Tensin koin jonkin verran auttavan, ainakin sai keskittyä johonkin muuhun supistusten aikana. Alkuvaiheessa se oli tosi hyvä, loppua kohden tuntui, että teho loppui kesken. Ilokaasu oli mulle aika turha. Jokainen supistus alkoi tosi kovana, niin en ikinä osannut ajoittaa ilokaasua niin, että olisi auttanut siihen pahimpaan vaiheeseen. Lisäksi kaasun hengittäminen oli mulle tosi vaikeeta. Tuntui, että happi loppuu ja taju lähtee. Kohdunkaulan puudute oli ihan ok, vei kivulta terävimmän kärjen. Teho kuitenkin loppui 20 minuutissa, joten oli sinänsä vähän turha. Epiduraali taas toimi täydellisesti ja vei kivun pois. Ainoastaan paineen tunne jäi. Epiduraali vaikutti vielä ponnistusvaiheessa, mikä vähän hankaloitti asioita, kun en tuntenut supistuksia tai ponnistamisen tarvetta. Ponnistelin siis kätilön käskystä ja se tuntui aika oudolta. Olin aika kovasti selkäpuudutteita vastaan ja pelkäsin epiduraalia ihan tuhottomasti, joten siinä vaiheessa kun siihen suostuin, olin tosi kipeä. En siis 'olisi selvinnyt' ilman. Jos joskus toisen kerran pääsen synnyttämään, niin siltikin lähtisin sitä yrittämään sillä asenteella, että pärjäisin mahdollisimman pitkälle ilman puudutteita.
  2. Mulla oli tuulihousut (niissä olin lähtenyt sairaalaan myös), imetyspaita, neuletakki ja miehen jättisuuri talvitakki :-) Kotiintullessa olisin mahtunut pienempäänkin, mutta mennessä piti olla lisätilaa :-)
  3. Me kotiuduttiin, kun vauva oli kolme vuorokautta. 2 vrk iässä oltaisiin muuten päästy, mutta vauvan tulehdusarvoja piti seurata vähän pidempään.
  4. Oli ympärivuorokautista pahoinvointia viikoille 14 tai 15 asti ja sitten vielä uudestaan muutaman viikon ajan ihan loppuraskaudessa. Tyttö tuli :-)
  5. Eka ajatus, kun vauva syntyi ja hänet ekaa kertaa siinä sängyllä nähtiin, oli mulla että sehän näyttää ihan anopilta :-D Ei näytä enää näin kolme viikkoa myöhemmin :-) Kätilö siinä vauvan tutki ja selitti samalla mitä tekee. Mä vaan toistelin miehelle, että 'meillä on vauva', 'se on meidän oma'. Ihan rakastuneita oltiin vauvaan saman tien.
  6. Synnytyssalissa, kun kalvot puhkaistiin.
  7. Aamuyöllä 2.30 alkoi supistukset ekaa kertaa. Ne kuitenkin hiipuivat aamulla ja alkoivat uudelleen sitten iltaa kohti. Klo 19 aikoihin alkoi olla alle 5 minuutin väleillä ja siitä on synnytys merkitty alkaneeksi.
  8. No tosiaan, olipa kurja kätilö. Kylkiasento tuntui mustakin aika helpolta siinä, että kätilö hoiti mun jalan kannattelun ja mun tarvi vaan ponnistaa. Lisäksi synnytysvalmennuksessa meille sanottiin, että kyljellään ponnistaessa vaurioita tulee yleensä vähiten.
  9. Kiloja tuli vajaa 10. Niiden lähtemisestä en osaa vielä sanoa, kun synnytyksestä ei montaa päivää ole. Noi kaikki tuli vasta puolenvälin jälkeen. Ihan alkuun paino tippui, kun ei tehnyt mieli mitään makeeta. Mun mielestä painonnousu kuului asiaan, enkä siitä stressannut. Muut lähinnä päivitteli, kun painoa ei ton enempää ( ? ) tullut ja kun alkuun ei tullut yhtään O.o Neuvolassa ei painoa varsinaisesti kommentoitu, mutta kaiken aikaa muistuteltiin kiinnittämään huomiota syömisiin, kun en suostunut sokerirasitukseen. Se sai vähän ahdistumaan.
  10. Kun ponnistusvaihe alkoi, kätilö ohjasi kääntymään kyljelle. Siinä asennossa pysyin, kunnes kätilö käski kääntymään selälleen (ilmeisesti ohjatakseen vauvan asentoa tms.) ja siinä vauva syntyi yhdellä tai kahdella ponnistuksella. Ponnistusvaihe kesti 18 min. Muutama nirhauma tuli ja niihin sain tikit, mutta isompia repeämiä ei tullut, eikä episiotomiaa leikattu. Olin etukäteen ajatellut, että haluaisin olla pystymmässä asennossa, mutta kylkiasento tuntui hyvältä, enkä enää tuossa vaiheessa edes ajatellut vaihtamista. En kyllä tiedä, olisiko ollut mahdollistakaan epiduraalin vuoksi. Voi olla, että jos olisi vauhdikkaammin mennyt, olisi vauriotkin olleet isommat. Kyseessä siis mun eka lapsi.
  11. Tyttö syntyi torstaina. Maanantaina neuvolassa vauva oli ekaa kertaa kiinnittynyt, reilua viikkoa aiemmin ei vielä ollut. Tiistaina mulla oli kummallisen energinen päivä, lenkkeilin, leivoin ja pesin jopa pari mattoakin. Yhtään ei noiden jälkeen supistellut. Keskiviikkona heräsin klo 2.30 tuntuviin, säännöllisiin (3-10 min) supistuksiin ja aattelin, että tänään mennään. Supistukset vaimeni kuitenkin joskus aamulla. Iltaa kohden ne alkoivat uudelleen, klo 19 alkaen tulivat alle 5 min väein ja siitä on laskettu synnytyksen alkaneen. Eli mulla ei ennakoivia oireita kovin pitkään ehtinyt olla. Kyseessä eka lapsi.
  12. Rv 15+0 tuntui ekat hipsutukset, jotka vähitellen voimistuivat niin, ettei ollut mitään epäilystä, mistä johtuivat :-) 18+ mies tunsi liikkeet vatsan päälle. Itse tunsin muistaakseni viikkoa aiemmin, mutta aina kun mies koitti liikkeitä tunnustella, vauva hiljeni. Mulla istukka on etuseinässä, mutta ei taida olla pahemmin vaikuttanut liikkeiden tuntemiseen.
  13. 14+ kuunneltiin neuvolassa ekaa kertaa ja heti kuului hyvin. (Itse olin kuunnellut sykkeitä kotona ja 8+ alkaen ne kuuluivat.)
  14. Meillä mies pohti ennen rakenneultraa äitinsä kanssa puhelimessa, että onkohan tulokas tyttö vai poika. Mies totesi, että eiköhän se tyttö ole, kun Jedi tuolla tavalla leviää joka suuntaan. (Oltiin puhuttu "tyttö-" ja "poikavatsojen" eroista.) Toisella kerralla alkoi kauppareissulla varovaisesti tiedustella, että eikös yleensä raskaana olevien naisten sanota olevan hehkeitä... Kyllä oli kaunis olo :-D
  15. Onko linjoilla vielä kasvissyöjiä? Mun hb oli terveydenhoitajan makuun vähän turhan alhainen viimeksi neuvolassa. Rautatablettien syöminen on mulle muun lääkityksen vuoksi vähän kyseenalaista, ja kuulemma olisi nyt hyvä, jos saisin ruokavalion avulla tuota hb:tä nostettua. Olisiko hyviä vinkkejä tämän suhteen? Th ei oikein osannut muutakuin suositella täysjyväviljoja. Syön ihan monipuolista perusruokaa, mutta rautaboostia näemmä tarvitsisin.
  16. Mä olen käynyt tässä raskaudessa nyt viidessä ultrassa (2x ar, np, 2x ru) ja näistä mies on ollut mukana kahdessa. Aiemmassa raskaudessa mies oli mukana ar-ultrissa, joista saatiin huonoja uutisia ja oli mukana muillakin tuohon liittyvillä käynneillä. Nyt tällä kerralla miehen työkuviot ovat sen verran aiemmasta eroavia, että miehen on ollut tosi hankalaa järjestää noihin ultriin mukaan pääsyä. Ar-ultrissa ei ollut työkuvioiden vuoksi mukana (noiden aikoihin ei voinut pahemmin itse vaikuttaa, vaan piti ottaa sitä mitä sai), mutta otin niihin sitten mukaan parhaan ystäväni. Np-ultra varattiin sellaiseen aikaan, että mies pääsi käymään siellä kahden työkeikan välissä. Rakenneultrakin varattiin miehen työaikojen mukaan ja sen verran ajoissa, että mies pystyi sitten jättämään mahdolliset työkeikat ottamatta juuri sille iltapäivälle. Toinen rakenneultra varattiin sitten taas niin lyhyellä varoitusajalla, että miehellä ei ollut mahdollista järjestää sitä vapaaksi. Se oli ensimmäinen kerta, kun menin ultraan ihan yksin. Ja oli kyllä aika pelottavaa. Mies on ollut aika harmissaan siitä, ettei noihin kaikkiin ole päässyt, mutta onneksi ei sentään ihan jokainen ole väliin jäänyt. On kyllä selkeesti konkretisoinut miehelle tätä asiaa, kun on vauvan ultrassa nähnyt. Ja miehen työ on ihan tosissaan sellaista, että vapaata pystyy järjestämään vain, jos siitä tietää viikkoja etukäteen. Neuvoloissa mies ei ole mukana ollut juuri noiden työjuttujen takia, eikä meistä kumpikaan sitä ole kokenut edes erityisen tärkeäksi. Eipä siellä juuri muuta ole tehty, kuin mun vointia kyselty ja arvoja mittailtu. Sovittiin, että tulee sitten mukaan, jos sattuu joku neuvolakerta osumaan sopivaan hetkeen. Perhevalmennukset yms. kyllä käydään yhdessä.
  17. Kissat ei ole reagoineet mitenkään. Koira (11-vuotias lapinkoirasekoitus) on vahtinut mua ihan plussatestistä asti tosi tarkasti. Jos mies ei ole kotona, koira seuraa mua joka paikkaan. Kun käyn vessassa, tulee oven ulkopuolelle istumaan ja odottamaan, että tuun pois jne. Ja on paljon normaalia herkempi kaikista käytävän äänistä yms. Päivän aikana ei siis ole montaakaan hetkeä, jolloin en olisi koiran näköpiirissä. Kun mies tulee kotiin, niin koirakin selvästi hiukan rentoutuu, ajattelee varmaan, että miehen vuoro hoitaa osansa vahtimisesta :-)
  18. 8+0 kuului ekan kerran muutaman sekunnin ajan. Oli niin nopeasti ohitse, enkä enää uudelleen silloin löytänyt, niin aloin jo epäillä kuvitelleeni koko asian. Uudelleen kuului 8+4, ihan selkeästi ja mieskin niitä ehti kuuntelemaan, ennen kuin taas katosivat.
  19. Oon aika kemikaalikammoinen, niin tosi harvoin värjäilen muutenkaan, raskausaikana en aio värjätä ollenkaan.
  20. Itsekin olen miettinyt kummiasiaa, vaikka se ei nyt vielä muutamaan kuukauteen olekaan ihan ajankohtaista. Sisaruksia ei meilläkään pyydetä kummeiksi juuri sen takia, että sisarukset ovat lapsen elämässä muutenkin. Lisäksi tuntuisi vähän kurjalta, että joku lapsista olisi sitten sisarukselle toisia "merkityksellisempi". Eli ystäviä varmaankin sitten pyydetään. Olen aina ollut sitä mieltä, että kummivalinnat eivät muille kuulu, eikä niistä sovi loukkaantua, vaikka pyyntö ei sitten omalle kohdalle osuisikaan. Tiedän kuitenkin, että meillä on sellaisia ystäviä, jotka odottavat ja toivovat kovasti kummiksi pääsyä ja pahoittavat varmasti mielensä, jos heitä ei pyydetäkään. Kaikkia ei kuitenkaan voi miellyttää ja me halutaan valita kummit ajatellen ensisijaisesti lastamme, eikä sitä, kuka valinnoista saattaisi pahiten loukkaantua.
  21. Mä olen tarvittaessa vedonnut migreeniin, sitä ei vielä kukaan ole kyseenalaistanut Tai sitten olen lupautunut kuskiksi.
  22. Lievää pahoinvointia oli jo viikkoa oviksen jälkeen ja siitä pikkuhiljaa myös rinnat muuttuivat aroiksi. Hiuksia lähti normaalia enemmän, mutta iho oli paljon paremmassa kunnossa kuin yleensä ennen menkkoja.
  23. Kolme tein. Ensimmäinen näytti haaleaa plussaa ja halusin nähdä, vahvistuuko se. Neljän päivän kuluttua viiva oli jo tummempi, tästä parin päivän päästä tasavahva kontrolliviivan kanssa. Siinä vaiheessa lopetin testailun. Aiemmat kokemukset haaleista, vahvistumattomista plussista ovat surkeita, joten halusin varmistella.
  24. Ensimmäistä odotetaan, niin otetaan kyllä pakkaus. Lähipiirissä on kyllä vauvoja ja lapsia, joilta varmasti saadaan paljon vaatteita ja tarvikkeita. Mutta tykkään pakkauksesta ja sen ajatuksesta, niin sellainen otetaan.
  25. Kaksi parasta ystävää ja sisko tiesivät yrityksestä, ystävät saivat tietää raskaudesta heti, sisko 8. viikolla ar-ultran jälkeen. Vanhemmille ja muille läheisille kerrotaan sitten nt-ultran jälkeen. Mihinkään yleiseen facebook-ilmoitteluun tuskin aletaan Muut kaverit ja kaukaisemmat sukulaiset saavat sitten tietää, kun itse huomaavat tai puskaradio viestin sinne asti kuljettaa.