fragolina

Aktiivijäsen
  • Content count

    100
  • Joined

  • Last visited

About fragolina

  • Rank
    Aktiivi

Contact Methods

  • ICQ
    0
  1. Esikoinen oli täysin kuiva 2v 4kk, itse asiassa oli ensin aina kuiva yövaippa ja sitten aloitettiin opettelu myös päiväkuivaksi (vaipat kerralla pois, kesti viikon ja vahinkoja taisi tulla yhden käden sormilla mitattava määrä ja homma oli sillä selvä). Kuopuksella ikää nyt 1,5v. enkä ole vielä aloittanut pottailua.
  2. Goomba Oli kiva kun kävitte, terkkuja täältä kaikilta! Autovuokraamojen kanssa on monella ollut ongelmia. Mä voin meidän asiakkaiden kokemusten perusteella suositella Avista, Herziä (joka on tosin suht kallis) ja Europcaria. Tosin turvaistuimista on usein vääntöä näidenkin kanssa. Sen sijaan välttäisin Budgetia, jonka asiakaspalvelu on pyllystä Vinkiksi Milanon Malpensan kentälle tuleville, että kakkosterminaalista autonvuokraus tulee ainakin Aviksella halvemmaksi, jos viitsii sen bussimatkan terminaalista toiseen kärsiä. Kantsii tsekata hinnat siis.
  3. Mä olen saanut lapseni 31- ja 34-vuotiaana. Ei mennyt ihan niin kuin nuorena suunnittelin, eli lapset tehtynä alle kolmekymppisenä. Olisin ollut valmis äidiksi aiemminkin, jos olisi ollut kumppani jonka olisin kelpuuttanut lapsieni isäksi. Nyt olen varsin tyytyväinen tilanteeseen. Meillä on jotenkin "valmis elämä", joka mun mielenlaadulla on ehdoton, eli ei tarvitse murehtia miten pärjätään. Nuorempana olisin myös joutunut palaamaan joko opintojen pariin tai töihin hyvin nopeasti lasten syntymän jälkeen, nyt saan nauttia heistä kotona. Suomessa tilanne on tietty parempi, koska yhteiskunta tukee lapsiperheitä. Täällä valitettavasti lasten saanti on myös taloudellinen kysymys: pärjätäänkö yhden tuloilla, onko varaa päivähoitoon, koulumaksuihin, harrastuksiin jne? Musta liian vanha vanhemmaksi on sitten kun ei niitä enää fyysisesti pysty saamaan tai itse kokee itsensä liian vanhaksi.
  4. Me asutaan Pohjois-Italiassa. Täällä purkkiruokavalikoima riippuu paljolti kaupasta. Yleisesti tosiaan lihaa saa purkissa hyvin, tosin mä olen käyttänyt tarvittaessa lyofilisoitua, eli kylmäkuivattua lihaa, kun mua yököttää se purkkilihan haju ja tuota lyofilisoitua lihaa saa täältä hyvin sekä se on vauvan vatsalle ystävällisempää. Ne ovat siis nimellä liofilizzato ja löytyy ainakin kanaa, kalkkunaa, karitsaa, kaniinia, vasikkaa ja varmaan muutakin, näitä me on tässä vaiheessa käytetty kun neiti on 7kk (eli parhaiten sulavat lihat). Vihanneksia saa myös purkissa, mutta heikommin. Meidän pienestä lähimarketista esim. löytyy yhdistelmät peruna-porkkana, peruna-kesäkurpitsa ja verdura mista, jossa taitaa olla porkkana, peruna, kesäkurpitsa ja vihreät pavut. Jos en itse jaksa tehdä soseita, eikä pakastimessa ole valmiita niin sekoitan pikkupurkin vihannessosetta, puolikkaan lihajauhepurkin, lusikallisen parmesaaniraastetta ja tipan neitsytoliiviöljyä. Valmiitakin sosepurkkeja (yleensä joku pasta) on kaupoissa muutamaa laatua, mutta niitä en ole kokeillut. Velliä on saatavilla jauheena (riisi, maissi & tapioca, vehnä, monivilja, tattari ainakin). Se pitää siis sekoittaa lämpimään korvikkeeseen. Hedelmäsoseista useimmat on sokeroituja. Hippiä saa täältäkin, joten se on ainakin sokeriton tai vaihtoehtoisesti kannattaa ostaa frutta grattuggiata / frutta pura tölkkejä, joissa on siis pelkkää hedelmää. Nekin on nimestään huolimatta ihan sileää sosetta. Maissinaksuja täällä ei ole. Keksejä sitten löytyy senkin edestä. Niin joo, lastenruokia, vaippoja, korviketta jne saa myös apteekeista mutta hinnat on korkeammat.
  5. OÄ: kiva kun tulette Mä taisin aiemmassa viestissäni jo kertoakin täkäläisten vauvojen ruokailusta. Luulisin, että aika monessa ravintolassa ovat tottuneita valmistamaan "annokset" myös vauva-asiakkaille. Me kun asutaan täällä, niin mun on tietty ollut helppo ottaa pakasterasiassa ruuat lapselle mukaan ja pyytää sitten vaan lämmittämään ravintolassa valmis annos (tein siis myös itse kaikki ruuat esikoiselle ja niin olis tarkoitus tälle toisellekin). Ongelmana suomalaisella vauvalla tuossa ravintolassa syömisessä on se, että nää täkäläiset ei niitä soseita semmoisenaan syö. Meillä kyläillyt kaveriperhe, joissa oli soseita syövä lapsi antoi muksulle täällä ollessa "italialaista" ruokaa, kun meillä sattui olemaan samanikäinen poika. Eli tein tupla-annoksen ja hyvin näytti maittavan suomalaiseenkin suuhun, äitinsä mukaan paremmin kuin perussoseet Jos olet valmis kokeilemaan valmiita soseita, niin kaupoista saa eri vihanneksia ja lihoja/kaloja erikseen kyllä purkeissa, eli siitä vaan sekoittelemaan. Mausteet toki puuttuu. Ja siis kun OÄ kerran tulee meille, niin voit toki pistää halutessasi sosetehtaan pystyyn asunnon keittiössä, kaikki tarvikkeet löytyy kyllä ja saat soseet joko jääkaappiin tai pakastimeen talteen. Sit kun ootte päivän reissussa, niin purkki minitermokseen mukaan ja lämmitys sopivassa ravintolassa / kahvilassa. Juomisesta. (Pullo)vesi on tietty hyvä vaihtoehto, mutta kyllä täältä saa ihan sitä tavan maitoakin. Katsokaa vaan että se on latte fresco, eikä UHT, jota italialaiset yleisemmin käyttävät. Kaupoista saa myös lapsille tarkoitettua maitoa (Latte di crescita), joka on siis yli 1-vuotiaille. Siinä on ravintoaineet laskettu nimenomaan pienten lasten kasvua ajatellen. Mä en tosin ole tätä koskaan käyttänyt vaan siirryttiin suoraan tavismaitoon esikoisen kanssa. Pillimehuja on myös täällä ja niitä mä pidän usein laukussa esikoiselle vesipullon ohella. Niin ja mehujää meilä menee kuin kuumille kiville kesällä, se on hyvä keino huijata muuten huonosti juova isompi lapsi "juomaan". myy79: Venetsia on ihana kaupunki, mutta täynnä portaita. Rattaita siis joutuu nostelemaan kaiken aikaa, jos sellaisilla olette liikenteessä. Venetsian lähellä me lomaillaan Jesolossa, jossa on ihanat lapsille sopivat hiekkarannat, eli madaltuvat loivasti. Viime vuonna vietettiin siellä juhannusta ja varmaan oltais muuten tänäkin vuonna, mutta ristiäiset osuu just juhannusaatoksi. Hauskaa lomaa kuitenkin!
  6. Kopsaan synnytyskertomukseni marraskuisista tänne talteen Perjantai 29.10. Rv 39+3 Hyvä ja energinen olo. Aamulla kontrolli synnärillä, koska lapsiveden määrää tarkkaillaan. Vauva nukkuu sikeästi, käyrälle piirtyy hyvä syke, supistuksia pyöreä nolla ja lapsivesi ultratessa ok. Mukava gynekologi sanoo kysyttäessä ettei mitään merkkejä synnytyksen alkamisesta ole. Tosin lisää, että vauvat ovat ennalta-arvaamattomia. Ei tehdä sisätutkimusta, eikä kohdunsuuta ultrata tms. Palaamme miehen kanssa kotiin ja pesen ja kuivaan jopa lounasasiakkaiden lasit ja valmistelen ravintolasalin kattauksen iltaa varten. Pientä paineentunnetta, mutta ei mitään normaalista poikkeavaa. Välipalaksi syön kilokaupalla mandariineja, nam! Päivän aikana tulee satunnaisia menkkajomotuksia, ei supistuksia, vuotoja tms. merkkejä ilmassa. Illalla kotona esikoisen kanssa kahdestaan hiippailen alushoususillani, kun tuntuu että maha on laskeutunut lisää ja kaikki housut puristaa. Illan aikana tulee joitakin mietoja supistuksia, jotka ei ole kipeitä. Samoja suppareita on ollut edellisinäkin iltoina, joten en kiinnitä asiaan suurempaa huomiota. Poika nukahtaa klo 21.15 omaan sänkyynsä. Klo 21.30 vatsa tyhjenee liukkaasti. Mietin, että syynä on varmaan ne iltapäivällä syödyt mandariinit. Olisko sitten 22-22.30 kun alkaa harvat supparit. Ei kovin kipeät, mutta napakat, epäsäännölliset. Varmuuden vuoksi pesen pyykkiä, katson pojalle huomiset vaatteet valmiiksi ja teen muutenkin kotihommia. Mies tulee töistä yläkertaan ennen puoltayötä. Kerron tilanteen, mutta itsekin epäilen että supparit tyssää yön aikana. Mennään nukkumaan. Vrk vaihtuu... Lauantai 30.10. Rv 39+4 Suppareita tulee sängyssä edelleen, enkä saa unta. Ennen yhtä nousen ylös, käsken miehen vielä nukkua, herätän sitten jos on tarvis. Kellotan suppareita, tulevat 6-8 min. välein. Napakoita, pitää pysähtyä, mutta eivät edelleenkään erityisen kipeitä. Yhden jälkeen päätän, että lähdetään näytille. Pelottaa, että synnytys etenee nopeaan kuten esikoisen kohdalla. Puen päälleni, laitan loput kamat valmiiksi ja herätän miehen joka kuorsaa autuaana. Mies pukee ja manaa, että just pe-la yönä pitää synnyttää, kun kiireinen vkl töissä edessä Soitan anopille, että tulee yläkertaan lapsenvahdiksi ja se tuleekin samantien (asuu meidän alakerrassa). Me lähdetään kohti sairaalaa klo 01.20. Matkalla supistukset tihenee 4-5 min väleille ja tulee kipeiksi. Puhisen, hengittelen ja tiuskin miestä olemaan hiljaa supistuksen aikana. Matka menee nopeasti, öiset tiet ovat tyhjät ja saavutaan sairaalan pihaan hieman ennen kahta. Päätetään jättää sairaalakassi autoon, jos vaikka passittavat vielä kotiin Soitin matkalta suppareiden välissä, että tulossa ollaan ja nyt mut ohjataankin heti ylös odottamaan, että kätilö saapuu. Otan yhden supistuksen vastaan patteriin nojaillen ja hengitellen ja sitten kätilö jo saapuukin. Kätilö on kontrollikäynneiltä tuttu ja ihana. Käyn pissalla ja laitetaan piuhat kiinni käyrää varten. Verenpaine mitataan ja on sama kuin aamulla, tällä kertaan paineet ei noussut ennen synnytystä tai edes sen aikana. Toivon ääneen, etten joudu makaamaan käyrillä paikallani kovin pitkään. Kätilö jättää meidät hetkeksi kahden. Supistuksia ehtii tulla 2-3 tujakkaa ja vikisen hiljaa kivusta. Mies toteaa viisaana, että ei ne päästä mua synnyttämään ennen kuutta, kun vuoro vaihtuu, kun paikalla ei tunnu olevan hlökuntaa ollenkaan. Joo-o, en kommentoi mutta mietin hiljaa mielessäni, että tää syntyy kyllä jo ennen kuutta Sitten kätilö jo onneksi palaakin ja sanoo että käyrä (reilu 10 min.) riittää. Kerron nolona, että taisin pissata housuun vikan supituksen aikana ja pyydän päästä vessaan. Nousen ylös ja taas lorahtaa vähän jotain. Kätilö meinaa, että taitaa lorahdella lapsivettä. Könyän vessaan ja noustessani pöntöltä tulee megaluokan supistus. Laskeudun polvilleni, nojaan bideeseen ja ulisen tuskasta. Tulee myös tosi voimakas tarve ponnistaa, jota yritän parhaani mukaan vastustaa. Kätilö ryntää vessaan ja kannustaa kestämään vielä hetken. Supistus laimenee ja kerron että ponnistuttaa. Olen myös sotkenut housujeni lisäksi koko vessan lattian lapsivedellä ja nolottaa ihan älyttömästi. Kätilö auttaa päälle sexyt verkkopökät ja pari paksua sidettä. Päästään ulos vessasta ja gyne saapuu vastaan. Haluais viedä mut alakerran vastaanottohuoneeseen sisätutkimusta varten. Kerron, etten pysty kun ponnistuttaa jo ja kätilö on mun kanssa samaa mieltä. Mut talutetaan siis synnytyssaliin. Onneks vessan ja synnytyssalin välissä ei tule yhtään supistusta. Salissa könyän tutkimuspöydälle ja gyne tekee sisätutkimuksen: kokonaan auki ja vauva jo alhaalla tuloillaan. Saan siirtyä takaisin vessassa improvisoimaani ponnistusasentoon, joka tuntuu hyvältä. Olen siis polviseisonnassa patjalla ja sen päälle levitetyillä lakanoilla lattialla ja nojaan kyynärpäilläni tutkimuspöydän jalkopään alatasoon. Mies vaihtaa ripeästi salivaatteet päälle, kätilö koittaa saada kiireessä kaikki tarvikkeet esille ja toinen hoitaja etsii suonta, jotta saisi mahdollisesti tarvittavan nesteytys letkun kiinni. Supistuksia tulee n. 3 min välein ja saan alkaa ponnistaa. Toisaalta helpottavaa ja toisaalta karmivan pelottavaa kun tunnen miten vauvan pää repii alakertaa. Polttaa ja kirvelee. Ponnistusvaiheeseen menee varmaan 5-6 supistusta salissa. Turhauttaa tuntea, miten joka supistuksen jälkeen vauva valuu aina takaisinpäin. Kuuntelen ihanan kätilön ohjeita ja yritän rentouttaa synnytyskanavan lihakset ja auttaa kohdun työtä. Vihdoin tuntuu, että vauvan pää on melkein ulkona, puoliksi ainakin. Vaikka supistus on jo laantumassa, niin päätän että nythän et enää valu takaisin sisään ja ponnistan hammasta purren niin paljon kuin lähtee. Sattuu ja tuntuu että halkean, mutta pää tulee ulos ja sen perässä myös loppukroppa. Menee ehkä sekunti ennen rääkäisyä ja ehdin jo huolestua. Sitten kuuluu ihana äänekäs vauvan itku. Liisa on syntynyt Klo 2.55 Paino 3100g Pituus 49cm Pipo 34cm Asento oli ponnistukseen loistava, mutta nyt hankala kun vauva on selkäni takana ja haluaisin sen jo kovasti syliin. Raukka parkuu, mies pitää mua käsistä kiinni, kuten koko ajan, suukottaa ja hymyilee. Meidän ihana tyttö Napanuora leikataan ja kiipeän sängylle saadakseni tytön syliin. Ihailen täydellistä pientä nyyttiä, lasken sormet ja ihmettelen miten veljensä näköinen tämä heti sylissä rauhoittunut tyttönen onkaan. Istukka syntyy n. puolessa tunnissa. Mies menee kylvettämään ja punnitsemaan vauvaa ja mut pestään ja tikataan. Repeytymiä tuli jonkin verran, mutta suurin osa ihan pinnalla, tikkejä kuitenkin kymmenkunta. Mies käy autolla hakemassa sairaalakassin, jotta saadaan vauvalle vaatteet ja mulle myös puhdasta päälle. Synnytin siis päälläni olleessa t-paidassa. Kävelen itse osastolle, pediatrinen hoitaja työntää vauvaa sängyssään. Mulle tuodaan teetä, keksejä ja marmeladia. Mies pitää seuraa mulle ja vauvalle hetken, ennen kuin lähetän hänet kotiin nukkumaan. Liisa käy ahnaasti kiinni tissiin ja imee tunnin verran ja sitten nukutaan kainalokkain ekaa kertaa
  7. Oma gyne, joka on erikoistunut sikiödisgnostiikkaan, arvioi rv 37, että LA:na paino on 3100-3200g. Tyttö syntyi rv 39+4 ja painoi 3130g. Esikoisesta sama gyne arvioi syntymäpainon 3800-3900g välille. Esikoinen (poika) syntyi rv 40+6 ja painoi 3930g. Molemmista on siis mennyt nämä ultralla tehdyt arviot nappiin. Tosi paljon merkitystä on ultraajan ammattitaidolla ja sillä mistä mitoista hän painon laskee. Oma gyne kertoi, että luotettavin mitta on sikiön vartalonympärys. Jos arvio tehdään pelkästään muiden mittojen perusteella (päänympärys, biparietaalimitta, reisiluu) ei arvio ole läheskään yhtä luotettava.
  8. Mulla otettiin papa ekassa raskaudessa tais olla rv 11. Mun gynen mukaan alkuraskaudessa voi ottaa ja kun edellisestä kerrasta oli aikaa niin hyvähän se oli tsekata. Ei tullut vuotoja tai muitakaan ongelmia. Itse varmaan miettisin sen mukaan, että koska viimeksi papa on otettu, eli onko kuinka kiireellinen juttu.
  9. Ennen ensimmäistä raskautta BMI oli vähän alle 20. Kiloja kertyi suruttomalla syömisellä 17, lopussa indeksi olisi siis 25. Esikoinen oli iso, 3930g. Tokalla kierroksella lähtöbmi oli 21 ja tähän mennessä (rv 34+3) kiloja kertynyt 9, tuskin samaan painoon pääsen kuin esikoisesta. Vauvasta povataan syntyessään 3,2 kiloista. Mutulla väittäisin, että tää toka on pienempi enimmäkseen siksi että on tyttö. Varmaan osittain vaikuttaa syömisetkin, koska olen karsinut aikalailla jälkkärit ja muut makeat pois, sokerihan vauvaa kai eniten kasvattaa.
  10. pipa: Mä olen ketjua lueskellut taustalla ja mietinkin, että koska joku loukkaantuu Tämän ketjun perusteella tuntuu siltä, että elämän pitäisi lasten jälkeen jatkua samoin kuin ennenkin. Jos omistaudut lapsille, jäät kotiäidiksi, et ehdi tai halua lähteä kavereiden kanssa bilettämään, luovut hetkeksi omista harrastuksistasi ja omistaudut perheelle olet se säälittävä nössykkä, joksi kukaan mama-to-be ei halua muuttua Mulla on yksi lapsi ja toinen tulossa. Toivon, että myös toisen lapsen kanssa jää aikaa rauhalliseen arkeen lasten ehdoilla. Tää aika kun lapset on pieniä menee ohi liian nopeasti ja haluan nauttia joka hetkestä. Musta ei todellakaan ole häpeä sanoa, että mun lapset on tällä hetkellä mun elämän tärkein asia ja keskipiste, kaikki muu pyörii niiden ehdoilla (Okei, en kyllä kirjoita lapsistani kuin poikkeustapauksissa FB:hen ). Ja ennen kuin kukaan ehtii säälitellä, niin todettakoon että mulla on työ, en ole koskaan perheellisenä viettänyt koko päivää pyjamassa (sinkkuna kylläkin), en edes omista verkkareita, käytän merkkikosmetiikkaa päivittäin ja joskus raskauden ja vauva-ajan jälkeen aion kyllä taas harrastaakin tavoitteellisesti. Parisuhteelle jää harmittavan vähän aikaa, mutta se johtuu hoitoavun puutteesta ja molempien töistä.
  11. Kai se on aika paljon oman harkinnan varassa, että uskaltaako ottaa riskin ja kuinka suureksi itse ne riskit arvioi. Onhan nyt vaikkapa issikointi vähän eri juttu kuin kenttäkisat Mä valmentaudun aktiivisesti esteratsastuksessa. Ennen ensimmäistä raskautta ratsastin valmennuksessa 2-3 krt viikossa ja siihen lisäksi 1-2 krt itsenäisesti. Useimpina päivinä 2 hevosta peräkkäin. Jatkoin ratsastusta ekaan gynekäyntiin asti, joka oli rv12, sen jälkeen lopetin kokonaan gynen käskystä. Ennen tokaa raskautta hevoset on vaihtuneet, nyt mulla on vain ylläpitohevonen. Ilmoitin raskaudesta omistajalle samantien plussan jälkeen ja kävin sitten itse vielä jonkun aikaa maastolenkeillä ja sileällä, esteet jätin melkein heti pois. Ratsastuksen lopetin kokonaan taas n. rv12. Harmittaa lähinnä hevosen puolesta, on tosi osaava (RE 130, ko Prix St. Georges) ja vaikka onkin selväpäinen niin ei ole helppo, joten uutta ratsastajaa ei ole löytynyt. No, ehkä mä pääsen taas ensi vuoden puolella satulaan
  12. Aika jännää, että nuo raskauskuukaudet lasketaan Suomessa eri tavalla kuin täällä. Vois aika monella italialaisella naama venähtää, jos loppuvaiheessa ilmoittaisin olevani kymmenennellä kuulla Täällä raskauskuukausia on siis "vanhanaikaisesti" yhdeksän ja laskut menee taulukon mukaan näin: Kk Alku Loppu 1° 0 +0 -> 4 + 3 2° 4 + 4 -> 8 + 5 3° 8 + 6 -> 13 + 1 4° 13 + 2 -> 17 + 4 5° 17 + 5 -> 21 + 6 6° 22 + 0 -> 26 + 2 7° 26 + 3 -> 30 + 4 8° 30 + 5 -> 35 + 0 9° 35 + 1 -> 40 + 0 Tämän mukaan mä olen siis vielä seitsemännellä kuulla, suomalaisittain jo kahdeksannella Yleensä ainakin täällä noita "monennellako kuulla olet?" kyselijöitä ovat ne, jotka eivät raskaudesta juuri mitään ymmärrä, joten mä olen vastannut laskien kuukaudet mielessäni takaperin LA:sta, niin että 9 kk tulee täyteen LA:n kohdalla (taitaa mennä jotakuinkin tuon taulukon mukaan). Mulle itselleni kuukausilla ei ole merkitystä, kun lasken vain viikkoja, eikä gynekään ole kummassakaan raskaudessa maininnut kuukausista mitään. Ei taida olla kovin virallinen tapa laskea raskauden kestoa, mutta voihan niitä omaksi ilokseen miettiä
  13. Kaivoin vanhan ketjun esiin, kun kaipailen kohtalotevereita Menossa nyt 26. raskausviikko ja verenpaineet on ollut alhaiset alkuraskaudesta lähtien. Mittaan kotona päivittäin ja paineet nykyään sellaista 90/50 -luokkaa (vähän alle tai yli). Normaalisti (= ei raskaana) paineet on "normaalit" 75/120, joten aika suuri lasku mulle. Olo on tosi heikko ja vetämätön, mitään ei oikein jaksais tehdä ja pienikin rasitus pistää huohottamaan. Normaalisti mulla on ihan hyvä yleiskunto ja urheilen. Leposykekin on varmaan paineiden laskun takia noussut tuonne 90 paikkeille. Hemppa on mulle ihan hyvä 116 (normaali mulle 125), joten tuskin tää olo siitäkään johtuu. Sen sijaan nää täkäläiset (asun Italiassa) kesähelteet varmaan vaikuttaa oloon ja paineetkin varmaan laskee entisestään niiden takia. Oma gyne sanoo, että ei ole vaarallista ja on raskaudessa ihan normaaliakin. Pitää kuulemma vaan levätä ja ottaa rauhallisesti. Ekassa raskaudessa samaa ongelmaa ei ollut.
  14. Okaidi ei toimitakaan Ranskan ulkopuolelle. Sen sijaan sekä Dpamin että Z-enfantin listalla on Suomikin.
  15. Lisätäänpä pari linkkiä ranskalaisiin vaatteisiin: -Du pareil au meme -Okaidi -Z-Enfant Ottakaa huomioon, että ranskalaiset koot ovat suht pieniä. Ekasta nettikaupasta on kokemusta (tosin mä tilaan tänne Italiaan), kahdesta muusta ostan suoraan liikkeestä, joten nettikaupasta ei ole kokemusta mutta vaatteet on kivoja, edullisia ja hyvälaatuisia