K-mar

Isäpuoleni onneksi totesi lohdullisesti, että ehkäpä se meidän tuleva lapsi tulee kuulumaan niihin, jotka tekee tästä maailmasta paremman paikan elää

Sama juttu. Pelkään myös ydinaseita jne. joilla ihminen voi nopeastikin tuhota maapallon. Nämä pelot on nyt selkeästi kasvaneet, kun odotan lasta. Välillä hirvittää, että aionko juuri tällaiseen maailmaan tuoda uuden ihmisen.

Ennen raskautta harrastin liikuntaa noin 5-6 päivänä viikossa, lajeina salitreeni, tanssi, ryhmäliikunta ja juoksu. Alkuraskauden väsymyksen myötä treenit vähenivät 3-4 kertaan viikossa, ja juoksu ja raskaat ryhmäliikuntatunnit jäivät kokonaan pois, koska syke tuntui nousevan niin herkästi, ja tuli nopeasti huono olo. Nyt, kun väsymys on alkanut toisella kolmanneksella helpottaa, on alaselkä alkanut vihoitella, mikä on rajoittanut liikuntaa entisestään Tämä harmittaa kovasti, koska tekisi mieli kokeilla palata myös vauhdikkaammille ryhmäliikuntatunneille. Viimeisen viikon aikana en ole kuitenkaan voinut käydä edes salilla, kun selkä on ollut aina työpäivän päätteeksi niin kipeä, että ainut mahdollinen asento on ollut makuuasento. En kestä ajatusta siitä, että tämä kipu jatkuu pitkään, ja joudun olemaan liikkumatta!

Nyt raskausaikana ollaan miehen kanssa puhuttu, ettei laiteta ainakaan kasvokuvia tulevasta lapsesta facebookiin. Saa nähdä, muuttuuko mieli myöhemmin, mutta tällä hetkellä se tuntuu sopivalta meille.

Pitkähkön yrityksen jälkeen ensimmäisestä "yrityksettömästä" kierrosta. Kauhea klisee, mutta näin kävi.

…tee katteettomia uhkauksia tai anna katteettomia lupauksia. Tästä ollaan miehen kanssa puhuttu paljon, ja pidetätään tätä todella tärkeänä vanhemman auktoriteetin ja lapsen ja vanhemman välisen luottamuksen syntymisen kannalta. Kun on läheltä seurannut lasta, joka on kasvatettu jatkuvilla uhkauksilla, jotka eivät koskaan toteudu (jos et tottele, et saa sitä tai tätä, jos et ole hiljaa, ei mennä sinne tai tänne jne.) lapsi on oppinut, etteivät vanhemman sanomiset oikeasti pidä paikkaansa, ja niistä ei tarvitse välittää. Haluan lapseni oppivan, että meillä tarkoitetaan sitä mitä sanotaan, oli kyseessä sitten uhkaus tai lupaus. Uhkauksille ei toivottavasti ole usein tarvetta, mutta jos suusta pääsee joskus (kuten inhimillistä on) livahtamaan esimerkiksi, että "Jos et nyt lopeta, niin tänään ei lähdetä uimaan", niin silloin ei myöskään lähdetä, vaikka se myös vanhemmista tuntuisi kurjalta. Toki näitä on tässä raskausvaiheessa mielessä ihan loputon määrä muitakin, mutta tuo on ollut meidän keskusteluissa eniten pinnalla viime päivinä. Ja tiedostan kyllä sen, mitä lapselliset kaverit on sanoneet, että väsyneenä, lapsiperhearjen keskellä, tuon noudattaminen voi joskus tuntua mahdottomalta. Mutta tavoitteita on aina hyvä olla

Minä olen lähdössä rv 17-18 Kroatiaan, ja ainakin yritän suhtautua rennosti syömisiin sun muihin, ja vain nauttia ehkä viimeisestä kahdenkeskisestä lomareissusta pitkään aikaan. Tällä hetkellä vain huolettaa, kuinka viimeaikoina vaivanneet alaselkäkivut häiritsevät matkaa. Suunnitelmissa olisi ainakin reissu luonnonpuistoon, jossa pitäisi kävellä useita kilometrejä, ja muutenkin ulkomaan matkoilla tulee aina käveltyä paljon. Mitä tehdään, jos selkä ei kestäkään kävelyä? Ehkä pitää sitten vuokrata polkupyörät, ja unohtaa maastopatikoinnit :/

Minä olen myös ollut hiustenvärjäyskierteessä jo viitisentoista vuotta. Kerran aiemmin aikuisiällä sain kasvatettua oman värin takaisin, mutta kyllästyin nopeasti, ja jatkoin taas värjäämistä. Olen nyt ajatellut hyödyntää tämän raskausajan, ja yrittää taas kasvatella omaa väriä takaisin. Juurikasvu on jo nyt 16. viikolla ihan järkyttävä, mutta toisaalta, en käy juuri muualla kuin töissä ja salilla, joten haitanneeko tuo. Syksymmällä, kun on luvassa yhdet isohkot juhlat, ajattelin laittaa juurikasvuun jonkun sävytteen, joka sitten lähtee pesujen mukana pois. Jos hiukset kasvavat koko raskausajan yhtä nopeasti, kuin alkuraskaudessa, voin ehkä ennen synnytystä jo leikata kaikki värjätyt latvat pois niin, että jäljelle jää vain lyhyehkö tukka omalla värillä.

Tikkutesti on edelleen tallessa, tuntuu arvokkaalta aarteelta, kun kyseessä oli niin ihmeellinen asia. Digitestiä säilytin ja ihailin siihen asti, että tulos hävisi näytöltä, jolloin harmissani heitin sen roskiin

Me ei olla hakemalla haettu mitään työnimeä, ja tähän asti (nyt 15+6) ollaankin ehkä enemmän puhuttu tästä ilmiöstä yleensä, siis raskaudesta, kuin siitä henkilöstä, joka tuolla kasvaa. Viime aikoina oon kuitenkin huomannut alkaneeni puhua vauvasta ja pikkusesta. Käytän nuita sanoja sekä puhuessani muille, että mahalleni

Minä join alkuraskaudesta samaa makeutusainepalkkaria kuin ennenkin, tarkistin vain, ettei se sisällä niitä aineita, joita ei suositella. Nyt, kun salitreeni alkaa olla enemmän ylläpitävää, kuin kehitykseen tähtäävää, on palkkarit jääneet pois. Proteiinipatukoita pidän aina mukana laukussa siltä varalta, että nälkä iskee yllättäen paikassa, jossa ruokaa ei ole heti saatavilla. Raskausajan nälkä kun tuntuu tulevan todella nopeasti, yllättäen, ja heti voimakkaana.