m.crane

^ei kai ne muuten soseeksi mene ellei keitä ensin. Mä keittelin (kirpeistä talviomenoista) viime syksynä erilaisia soseita, osaan laitoin mausteeksi kanelia tai vaniljaa, ja sokeriakin täytyi laittaa hapokkuuden vuoksi. Osaan laitoin myös ruusunmarjasosetta sekaan. Omenahan menee keitettäessä ihan pehmeäksi, en juurikaan niitä edes soseuttanut (paitsi jos keittää kuorineen niin kannattaa soseuttaa, jotta kuoret menevät myös silpuksi).

Öö, pitäisikö sitten sanoa, että niin on, jos se ei kuitenkaan ole totta? Kommentoin myös, ettei kenenkään tule imettämistä jatkaa jos se ei itsestä tunnu hyvältä. Mun mielestä tässä asiassa pätee samat jutut kuin monessa muussakin: aina ei voi/halua/pysty tekemään niitä valintoja (lapsenhoidossa/elämässä), jotka tutkitusti tms. olisivat niitä "parhaita". Mutta mitä sitten? Epätäydellisyys on ihan sallittua. Joskus lapsen joutuu laittamaan hoitoon aikaisemmin kuin olisi "parasta", joskus ravinto tulee korvikkeesta, vaikka se ei ominaisuuksiltaan ole äidinmaitoa täysin vastaava. Tärkeintä on se, että itse on päätöstensä kanssa sinut.

Tähän sanoisin, että mulla syynä on ollut ihan oma, vahva tahto tarjota lapselle äidinmaitoa. Niin vahva tahto, että imetin ekat 6 kk nännit kunnon haavoilla ja nyt pojan ollessa kohta 11 kk haavat ovat edelleen, joskin pienet. Mä en ole kokenut minkäänlaista syyllistämistä, vaan ihan itse olen näin halunnut. Eikä tämä ole mulle mikään äitiyden huipentuma, en koe kantavani mitään superäidin kruunua enkä erityisesti nauti imetyksistä, oikeastaan odotan imetyshetken loppumista (ja imetyksen loppumista ylipäätäänkin). Olen vain ulkoistanut itseni ja ajatukseni imettämisestä sen ajaksi. En koe suuria negatiivisia/positiivisia tunteita imettämistä kohtaan, oikeastaan pidän sitä lähinnä mun velvollisuutena, jota jatkan X ajan verran. Lukuisia kertoja kuluneen vuoden aikana olen miettinyt, ettei imettämisessä ole mitään järkeä (se kun sattui niin järjettömästi), joten hyvin voin kuvitella, että joillekin se jaksamisen raja tulee jossain kohtaa vastaan. Ja se on ihan sallittua! Jos korvike olisi yhtä terveellistä kuin äidinmaito, en varmasti olisi yrittänyt yhtä kovasti, mutta mulle se oli tärkeää, että lapsi (meillä allergiaa perheessä) saa kaikki mahdolliset vasta-aineet ja suojat äidinmaidosta mitä vaan voi saada. Ei se mikään voimaruoka ole, mutta on siinä omat etunsa verrattuna korvikkeeseen. That said, mun mielestä jokainen voi tehdä ilman huonoa omatuntoa imetyksen suhteen ihan niin kuin haluaa. Mä vähentelen parhaillaan imetystä töihin paluun takia, ja koen senkin jollain tavalla itsekkääksi, vaikka lehmänmaito kohta otetaankin mukaan kuvioihin. Toisaalta olen helpottunut, että kohta se on ohi, mutta jollain tavalla myös fiilis on haikea. Imetysliivit ajattelin heittää sitten ensi töikseni roskiin.

SininenHetki: joskus kannattaa tehdä myös niin, että pahimpaan nälkäkiukkuun antaa maitoa hörpyttämällä/ pullosta (mielummin toki hörpyttämällä) ja sitten ottaa rinnalle. Näin kylläisyyden tunne yhdistyy ennemmin rintaan kuin pulloon. Rintakumia voit kokeilla jos tuntuu ettei vauva muuten saa otetta. Ja pesiminen on ehdottoman tärkeää!! Hengailette vauvan kanssa mahdollisimman vähissä vaatteissa peiton alla, jolloin vauvan luontaiset viestit saavat vahvistusta ja halu hakeutua rinnalle herää. Ja aina voi tarjota rintaa, oli vauvalla oikeasti nälkä tai ei. Ota yhteyttä neuvolaan/ sairaalan imetystukihenkilöön ja pyri saamaan joku ammattilainen auttamaan vauvaa rinnalle. Kun sinnikkäästi yrittää, niin se yleensä palkitaan.

Kyllikki79: me tilattiin Pallas fix kikiweltistä (Saksasta siis), hintaa tuli postikuluineen kotiovelle tuotuna 211 €, eli säästöä monta kymppiä täkäläisiin hintoihin verrattuna. Lisäksi oli värejä mistä valita, täällä kaupasta olisi saanut pelkän mustan. Lähetys tuli neljässä arkipäivässä, eikä mulla ole kyllä pahaa sanomista mistään.

Te, joilla on Cybexin Pallas fix: kuuluuko sen selkänojan heilua paketista otettaessa eteen ja taakse? Onko siinä joku lukitus tms. joka pitäisi laittaa vai onko tuossa meidän tuolissa jotain vikaa? Selvisikin jo toisaalta, että normaalia on.

^meillä on ollut TT käytössä kolmisen vuotta eikä siinä ole muuta käytön jälkeä kuin yhdestä kohtaa puuttuva maalin pala, kun poika päätti jyrsiä sitä joskus vuoden iässä..

Mä tykkään Tripp trappista (tai muista vastaavista lapsen mukana kasvavista tuoleista) siksi, että sen syöttötuoliajan jälkeen siitä on tuoliksi vielä pitkään. Meillä 3,5 v poika olisi ihan hukassa ruokapöydässä, jos sen tarvitsisi syödä tavallisella tuolilla istuen. Joutuisi olemaan polvillaan että ylettyisi paremmin ja siltikään ei mitta riitä. Sitä yritän siis sanoa, että kannattaa miettiä, että missä aikoo lasta istuttaa syöttötuolivaiheen jälkeen ja laskeskella, että tuleeko se sittenkään kalliimmaksi ostaa kerralla sellainen tuoli, joka menee vielä vaikka kouluikäiselläkin.

^pumppu ei koskaan ole vauvan veroinen tyhjentäjä, ja hyvin harvalla maito riittää pumpulle, vaikka muuten se vauvan tarpeisiin riittäisikin. Herumisrefleksi ei läheskään aina "toimi", jos vauva ei ole rinnalla sitä käynnistämässä. Ja vaikka maito tuntuu nyt ehtyneen, on sitä silti mahdollista edelleen lisätä. Jos vaan vauva suostuu, niin paljon ihokontaktia, annat vauvan käyttää sua niin paljon tuttina kuin vain mahdollista ja annat rintaa siis käytännössä aina kun vain vauva suostuu ottamaan. Ja pumppaatkin lisäksi. Tiedän äidin, joka oman sairautensa takia joutui olemaan kaksi viikkoa imettämättä (ja pumppauskin onnistui huonosti) ja niin vain se maidontulo saatiin vielä käynnistymään. Nuo epäonnistumisen tunteet kyllä helpottavat jossain kohtaa, mutta se "epäonnistumisen" suru on surtava ensin. Jaksamista!

^Me tilattiin keväällä Cabriofix ja Familyfix-telakka, joka on hiukan hintavampi kuin se perusisofix-telakka. Mutta aika lailla noita hintoja ne oli.

Meillä on kaukaloon ratasosa johon kaukalo napsautetaan kiinni. Harvoin käyn kaupassa esikoisen ja vauvan kanssa yksinäni, yleensä ollaan koko porukka, jolloin mies työntää kärryjä ja minä vauvaa /toisin päin. Tuo on loistava systeemi, kun ei tarvi vauvaa siirtää mihinkään ja ei turvallisuuskaan mietitytä.

Ei kun oli esikoisella käytössä, kun sitä alkaa shoppailut kypsyttää nopeastikin.. Otin vauvan liinaan ja esikoinen meni ratasosassa, on niin pieni ikäisekseen että mahtui ihan hyvin. Mutta mikä ettei sitä istuinosaa voisi jo käyttää, kun saahan se makuuasentoonkin.. MiniM: mä en ole käytössä kiikkeryyttä havainnut, mun mielestä on yllättävänkin tukevat noin pieniksi rattaiksi.

^Meillä on Zapp extrat enkä koe sitä irroittamista mitenkään hankalana. Auton takakonttiinkin kun niitä laittaa, niin ensin laittaa istuinosan ja sitten rungon. Ja jos on ahdasta autossa niin toi irrotusominaisuus on aika näppärä, kun ne saa meneen niin pieneen tilaan. Istuinosa on meillä joskus esim. etupenkin jalkatilassa, kun tavaraa on reissussa riittämiin.

Elena: jos vaan viitsit uhrata yhden rintakumin, niin kokeilisin sitä leikkaustemppua. Eli leikkaat siitä kumista joka päivä pienen palan pois, niin vauvakin tottuu asiaan pikkuhiljaa Mä kun uskoisin, että teillä moni ongelma voisi ratketa sillä kun pääsisi siitä kumista eroon..

Joo ei mulla ole aiheesta sen ihmeempää tietoa, mutta jos kerran imettävällä on oikeus extralepotaukoihin, niin kai siinä samalla voi sitten pumpatakin. Ja kuka sen määrittelee, mikä työ on tarpeeksi rasittavaa, jotta taukoja saa pitää.