JoHe

Aktiivijäsen
  • Content count

    3965
  • Joined

  • Last visited

About JoHe

  • Rank
    Addikti

Profile Information

  • Location
    Satakunta

Recent Profile Visitors

401 profile views
  1. Aivan. Mä kyllä allekirjoitan sun kirjotelmat, jotenkin on ehkä helpompaakin kun on pienellä ikäerolla, kun viihdyttävät toisiaan, mutta sitten kukaan ei leiki mun kanssa
  2. Siis eihän meidän toiseksi nuorin tosiaan myöskään mitenkään protestoi tai muuta, pikemminkin hän on meidän lapsista pienimpänä ollut omatoimisin ja ihan onnelliselta vaikuttaa. Se on vaan tää mun pää ja vaatimukset mitä asetan itselleni
  3. Meillä on loppujen lopuksi lapset aika pitkällä aikavälillä, ekan sain ollessani 19 ja neljännen ollessani 30. Aiemmin aattelin, että mulle ehdoton yläikäraja lapsen saamiselle on 35, nyt oon miettinyt, että ei se 37 paha ois, silloin äitini sai nuorimmaisensa. Mutta nyt tosiaan haluaisin kroppani kuntoon, neljännessä raskaudessa oli sokerirasituksessa raskauden loppupuolella yks arvo 0.2 yksikkö pielessä ja tuli heti olo, että johtuu kahdeta peräkkäisestä raskaudesta. Nyt yritän keskittyä luomaan itselleni työuraa, mikä tuntuu ihan utopistiselta. Miksei kotiäitiys voi olla palkan arvoista yhteiskunnan mielestä? Meillä myös kaveripiirissä alkaa nyt vasta olemaan pieniä lapsia, siis samanikäisillä. Useimpia ollaan vähintään kaksi lasta edellä. Mä olen myös todennut että mulle itselleni henkilökohtaisesti sopii paremmin pitkät ikäerot lapsille kuin lyhyet. Mä asetan itselleni helposti kovia paineita äitiydessä ja näiden nuorimmaisten kanssa tuntuu jatkuvasti, että mun tarvis käyttää kaikki liikenevä aikani heihin ja vain heihin, koska joutuvat kuitenkin jakamaan mut ollessaan samassa tarveiässä. Isompien tarpeet kun on aivan erit, niin tuntuu, että heille riitän kyllä. Tiedän kyllä, että ajattelen nurinkurisesti, mutta nipottava omatuntoni ei vaan hiljene
  4. Mun kuume on kroonista laatua, harmi kun miehen ei. Meidän viides ehkä ois suunnitelmissa vasta parin vuoden päästä, nyt ois sellanen elämäntilanteen tasaus menossa
  5. Muistaakseni l-arginiini, kuten monet muutkin ravintolisät, on juuri sellaisia, ettei niiden valmistajat suosittele käyttöä raskaanaollessa, KOSKA riittävää näyttöä hyötyyn/haittaan ei ole olemassa. Mielipiteitä asiasta on kyllä tuhansia Itse jätin aikoinaan raskausaikana kaikki "ylimääräiset" ravintolisät ja koitin vain syödä terveellisesi, varmuuden vuoksi. Kalkki- ja rautalisää kyllä söin.
  6. Minähän tuossa olen meidän kolmatta oottaessa ollut sitä mieltä, että siinä se, mutta nyt meillä on neljä poikaa.... Ja mä olen työstänyt itseni siihen totuuteen, että ei mulle tule ikinä tässä tämä oloa Mä haluaisin todella kovasti viidennen. Ja ei, en tiedä, oisko asia eri, jos meillä olis tyttöjäkin siunaantunut. Voi olla, että sitten en haluais niin kovasti enää lisää lapsia...? Ei tiiä. Mies ei oikein kypsy ajatukselle viidennestä, mutta onhan tässä vielä muutama vuosi aikaa pohtia asiaa. Koska tiedän jo, ettei itselle tule koskaan sellaista tässä tämä-oloa, meidän täytyy luultavasti tehdä päätökset faktoihin perustuen. Eli pohtia mitä muuta maailmassa haluaa ja miten lapset tulevat vaikuttamaan niihin. Mistä on maailmassa valmis luopumaan lasten tähden. 2-3-lapsen kanssa elo on vielä aika helppoa, mahdutaan tavalliseen autoon, useat lomamatkat ja perhehuoneet eri paikoissa (laivoilla,hotelleissa yms.) on mitoitettu sen kokoisille perheille jne. Sitten oikeastaan, kun on 4 tai enemmän lapsia, niin on luovuttu jo kaikesta perushommasta ja tän kokoisen perheen kanssa vaatii kaikki aina vähän lisävirittämistä, tällasta koplaa ei jätetäkään helpolla enää mihin vaan hoitoon jne. Mutta enemmän jaksamista tää vain vanhemmilta vaatii, lapset kasvaa niin nopeesti, että jos pari vuotta jaksaa olla lähinnä vaan vanhempi, niin sitten se taas helpottaa. Eli oikeastaan, tässä vaiheessa, sama se oisko näitä 4 tai 7
  7. 1. Onko aina ollut selviä kuukautis-/PMS-oireita? - Aina. Ennen lapsia iho-oireita, mielialanvaihteluita ja ekat menkkapäivät aina ihan järkyttäviä kipuja. Ekan syntymän jälkeen pahimmat kivut ovat jääneet, mielialanvaihtelut ovat keskittyneet lähinnä pariin päivään ennen vuodon alkua. Selkäsärky on tullut uutena oireena synnytysten jälkeen. 2. Huomaatteko ovulaatiota helposti limoista tai muista tuntemuksista? - Limoista saatan joskus huomata, halut myös usein lisääntyy, muuten en huomaa. 3. Onko e-pillerit tai muut hormonivalmisteet aiheuttaneet oireita? - Kaikki pillerit, siis e että mini, tekevät musta ärtyisän persereiän, jonka mielestä seksi on maailman turhin asia. Tosi tehokas ehkäisyväline siis, ei tee itse mieli tippaakaan seksiä ja vittuilen muille niin paljon, ettei kenenkään tee mieli seksiä mun kanssani. Minipillerit myös aiheuttivat jatkuvaa vuotoa. Ehkäisyrengas taas sopii kun vaikuttaa paikallisesti. 4. Jos olette olleet raskaana, onko tullut paljon oireita ja missä vaiheessa, ja onko oireiden voimakkuudella ollut mitään yhteyttä noihin muihin oireiluihin? - Mulla on ollut todella lievät raskausoireet loppujen lopuksi kaikissa raskauksissa. Liitoskivut ovat olleet pahimpia ja ne liittyvät enemmänkin mun yliliikkuviin niveliin kuin mihinkään muuhun.
  8. ^Periaatteessa et ole enää kirkon silmissä kummiksi pätevä, mutta ei sua mistään kirjoista yli aleta pyyhkiä. Sä kuuluit kirkkoon silloin kun olit kummina läsnä kastetilaisuudessa ja se hetki on ainut, jolloin lapsi periaatteessa tarvitsee kirkkoon kuuluvan kummin.
  9. Hei vihdoin ja viimein voin sanoa, että neljännestä veikattiin ultrassa poikaa ja ekaa kertaa olivat myös oikeassa
  10. Kyllä mäkin täällä yhä käyn Tällä hetkellä keskitytään kasvattamaan tätä neljän koplaa vähän isommiksi, katsellaan sen jälkeen josko mun mieheltä pyytämä vauva-optio sais täyttöönpanoluvan Ja jos joku ei allekirjoitusta näe, niin meillä siis neljä poikaa 12v, 6v, 1v 10kk ja 8kk.
  11. Meillä alkoi esikoisella ensimmäiseksi hiki haisemaan, joskus tossa 9-10-vuotiaana. Nyt alkanut myös kasvamaan pituutta vähän vauhdikkaammin, mutta muuten vielä aika vähän fyysisiä merkkejä, poika täyttää 12 parin viikon päästä.
  12. Meillä tosiaan lapset tietävät, että sukulaiset, ystävät, perheenjäsenet ostelevat toisilleen lahjoja ja usein annetaan lasten valita myös paketteja serkuilleen yms, mutta ne lahjat saa samalla kun pukki tuo lahjat. Että sekä että täällä, uskotaan pukkiin, mutta lahjoja tulee muualtakin. Mä en koe pukista puhumista valehteluna ja huijaamisena, vaan koen, että se on osa joulun taikaa. Meidän joulu ei tosiaan ole mitenkään kristillinen, vaan enemmän Yuleen taipuvainen. Mä tahdon itsekin sen yhden päivän ajan uskoa pukkiin joka vuosi, vaikken ole 31 vuoden aikana nähnyt vilaustakaan oikeasta pukista. Mutta se tunne, mitä uskomalla saat. Hetken taikaa elämään. Harvemmin lapset ovat myöskään pettyneitä saadessaan kuulla lopulta, että kaikki paketit ovat tulleet läheisiltä, sillä ei pukkiin uskominen/uskomatta oleminen kuitenkaan muuta mitään. Rakkutta, läheisyyttä, antamisen iloa, sitä riittää silti.
  13. Ida-Mari jo kiteytti hyvin, varsinaista laihduttamista millään ihmedieeteillä ja ruokavalion karsimisella saati laihdutusvalmisteilla ei suositella. Mutta järkevällä ruokavaliolla ja liikunnan avulla paino lähtee maltilla alaspäin ilman, että vauva vaaraantuu mitenkään. Itse olen huomannut, että mitä enemmän juon (tarkoittaa noin 4-5litraa vettä...) imettäessä, sen parempi. Mulla myös painon putoaminen tyssää heti, jos alan pienentää annoksia tai unohdan kaikessa häslingissä syödä kunnolla. Menee kroppa jumiin varsinkin koska tarvitsee imettäessä niin paljon kaikkea. Kunnon ruokaa viitisen kertaa päivässä ja reippaita vaunulenkkejä yms. niillä se paino lähtee imetysaikana jos on lähteäkseen. Loppujen lopuksi se aika, mitä vauvaa tulee imetettyä, on niin lyhyt, että kriisidieetit ehtii hyvin suorittaa imetyksen loputtua jos kiloja silloin vielä roikkuu siellä sun täällä Ja varsinkin esikoisensa saaneen kannattaa olla armollinen kropalleen! En tarkoita sitä, että mitään vyötärörengasta tarvis hyväksyä kun kerran on synnyttänyt vaan sitä, että useilla mm lantio jää pysyvästi vähän leveämmäksi, koska kroppa muuttuu.
  14. Onnea Lumikello! Mun mieltä kaihertaa myös se, että jos siitä viidennettä lasta lähden tavoittelemaan, niin alkaa vähän usko loppua siihen, että kaikki menis taas hyvin. Olen tosin yhden keskenmenon kokenut, mutta se oli ennen esikoisenkaan syntymää.
  15. Googlaamalla törmäsin artikkellin, jossa syyksi sanotaan se, että kalvojen puhkaisu lisää prostaglandiinien muodostumista. Eli hormoniperäinen syy, mutta olen kyllä itsekin niin usein kuullut tuon Willowin mainitseman teorian, että uskon asian olevan sekä että. Ja se, miksei se aina toimi, kuuluu taas tähän mystiseen osastoon sen kanssa, että aina ei mikään mene synnytyksessä niin kuin luullaan vaikka miten päin ois. Mulla on tähän asti kalvojen puhkaisu/vesien meno saanut aina synnytyksen kunnolla vauhtiin, mutta en silti epäile, etteikö joku kerta voisi toisinkin käydä