äSSä

Tepa84, mulla oli leikkauksen jälkeen pari todella kivuliasta kiertoa. Siis varmaan kivuliaimmat kierrot ikinä! Mutta sitten alkoi helpottaa! Ei se leikkaus mulle mitään täyttä onnea tuonut, mutta helpotti kuitenkin sen verran, että pelkät särkylääkkeet ovat tehonneet kipuihin todella hyvin eikä tarvitse enää vain itkeä lattialla kippurassa, kun ei tiedä miten päin olisi hyvä olla. Mulla tosin kivuliaimmat pesäkkeet oli sellaisissa paikoissa, että niitä ei voinut leikata, joten tulos olisi varmasti ollut vielä parempi, jos enemmän olisi vielä saatu leikattua. Mutta ei ollut turha leikkaus missään tapauksessa!

Mä olen varmaan vähän poikkeus, kun mulle ne söpöimmän näköiset vaatteet (farkut, sammarihaalarit jnejne) on olleet ihania vaatteita ihan käytössäkin. Meidän muksulla on siis poikkeuksetta farkut tms. jalassa. Puolipotkareita olin muutamat ostanut kirppikseltä, kun niitä kaikki niin ylisti, mutta käyttämättä on jääneet. En vaan halua, että lapsi näyttää siltä kuin sillä olisi jalassa kalsarit. Eli meillä käytetään sukkia + terättömiä housuja (farkut, velourhousut, collegehousut) ja bodyja. Joskus myös paitoja enkä ole kokenut niitäkään hankalina. Bodeista tykätään pään yli vedettävistä. Muutamat kietaisumallit löytyy, mutta ne on mun mielestä veemäisiä pukea ja miehen mielestä myös. Hupparitkin on olleet aktiivisesti käytössä. Yöpuvuista suosituimmat on olleet terättömät. Terällisissä on teräosa ollut osassa liian pieni. Turhimpia vaatehankintoja meillä on olleet alle 56-senttisen vaatteet + ne lindexin myymät vauvojen sukat, jotka oli pienet heti alkuunsa. Myös puolipotkarit jäi käyttämättä ja myssyjä on käytetty tosi vähän. Mua kovasti "peloteltiin" raskauden aikana, että varmasti jää käyttämättä kaikki söpöilyvaatteet, kun ovat niin hankalia pukea. Mutta ei pitänyt paikkaansa meidän kohdalla vaan niitä olen kaikista mieluiten pitänyt, koska näyttävät kivalta enkä ole kokenut pukemista mitenkään vaikeaksi. Mutta meidän poika oli melko kookas ja jäntevä jo syntyessään, joten se voi aika paljon vaikuttaa mun kokemukseen.

Mä olen vaihtanut laitteeseeni ihan tavalliset nappikuulokkeet. Ne omat kuulokkeet oli aivan romut. Ja geeliksi olen ostanut apteekista geelimäsitä rasvaa nimeltä Basan. Sen voi sitten levittää mahalle lopuksi, kun se oikea geeli pitää putsata pois.

Julianne, sori jos kysyn tyhmiä, mutta olihan sulla jotain geeliä tms. kuunnellessa?

Voi miten ihania mahoja! Hämmennyin vaan Mimsin kuvasta, kun kuvassa näkyikin vaaleat hiukset ja mä oon ajatellut avataren perusteella tummia hiuksia.

Tänne kotiutui eilen Nextin paketti ja tuli tosiaan postin sijaan DHL:n toimittamana. Itse en tästä erityisemmin ilahtunut, koska jos ei ole kotona, kun postinjakaja käy, voi paketin hakea postista. Mutta nyt jouduin odottamaan paketin saamista yli viikon, koska DHL toimittaa paketteja täällä meidän paikkakunnalla 13-16 välisenä aikana, joten jouduin ottamaan töistä vapaapäivän paketin vastaanottamista varten. Pakettia yritettiin siis toimittaa jo viikkoa aikaisemmin, mutta kun olen töissä 8-16 arkisin, ei onnistunut ihan äkkiä saada sumplittua töitä siten, että olisin pakettia vastaanottamassa. No onneksi vaatteet olivat aivan ihania!

Voi mitä ihania masuja!

^ Hei eikös sulla ole se kuulokkeellinen malli? Mietin vaan, että mä vaihdoin niihin mun mp3-soittimen kuulokkeet ja äänet alkoi noin yleensä kuulua paljon paremmin. Sitäkin voisi kokeilla. Ja ne äänet katoaa välillä tosi nopeaan ja sitten niitä ei vaan välttämättä enää löydä. Eli ehkä sä onnistuis metsästämään ne pieneksi hetkeksi.

Tää on ollut mun suosikki vuosia ja vuosia... Niin paras! No muhun kyllä uppoaa muutenkin ihan täysin Kummeli/Mankeli-huumori. Ja tuli kaivettua kyseiset pätkät taas esille, kun raskaus vihdoin on totta. Ja mies lupasi opetella kaikki replat ulkoa. Jos raskaus jatkuu, tulee tätä matkittua meillä varmaan u s e a s t i.

Mulla ei oikein ollut mitään oireita... Vaan niitä perinteisiä menkkaoireita. Jotka tosin alkoi ehkä poikkeuksellisen aikaisin. Mutta myöhemmin olen tajunnut, että sellainen oire oli, että lenkillä jaksoin just ja just juosta yhden kolmasosan normaalista lenkistä. Ja sen pienen juoksupätkän jälkeen tein kyllä sellaista kuolemaa ettei koskaan ennen.

Mulla oli tänään aukiolotutkimus ja sujui paljon paremmin kuin osasin odottaa. Pelkäsin sen olevan jotain kamalaa, koska mulla on paljon kiinnikkeitä ja endoa, mutta ihan ilman ongelmia se sujui (ja lääkäri sanoi, että endo todnäk ei vaikuta siihen onko tuo toimenpide kipeä vai ei). Tuntia ennen otin buranaa ja panadolia, mutta en tiedä kuinka paljon niillä on oikeasti vaikutusta. Tutkimukseen meni kaikkinensa varmaan joku 15 minuuttia, josta itse liuosta käytettiin tosi vähän aikaa. Ei se todellakaan miltään miellyttävältä tuntunut, mutta ihan huulta puremalla selvittiin. Huh! Hartiapistoksen tosin sain molemmille puolille, mutta ne on mulle muutenkin tuttuja, joten sinällään ei mitään uutta... Lääkäri sanoi, että tuo hartiapistos on hyvä asia, en tosin tiedä miksi. Me ollaan hoidossa julkisella puolella (tays) ja täällä pääsin tuohon tutkimukseen kuukausi ensikäynnin jälkeen. Ja luulenpa, että se oltaisiin voitu tehdä jo ekalla käynnillä, jos vaan kiertopäivät olisivat osuneet kohdille.

Mä olen myös ollut laparoskopiassa n. 1,5 vuotta sitten endon vuoksi. Eli siis tuossa leikkauksessa poistettiin endoa, joten sikäli tämä on varmaan hieman eri asia kuin jos mennään vain kurkkaamaan onko kaikki ok. Etukäteen oli tiedossa, että sairaalassa ollaan yli yön, vaikka leikkaus oli jo aamulla. Ja onneksi sain siellä sairaalassa olla! Hyvä, että pysyin pystyssä edes seuraavanakaan päivänä! Onni oli kovat särkylääkkeet, joita ei ilman sairaalan valvontaa olisi saanut. Viikon sain sairaslomaa, mutta pakko oli hakea viikko lisää, koska vatsa oli niin arka, että en olisi millään pystynyt töissä istumaan. Olin etukäteen lukenut keskusteluja, joissa oli samana päivänä päästy kotiin ja muutama päivä saikkua. Tää toteutuu varmaan silloin kun mitään ei tehdä, mutta multa tosiaan jäädytettiin/poltettiin (en tiedä kummin...) endoa ja poistettiin kiinnikkeitä. Mutta oon sitä mieltä, että ei tuota kannata kauheasti ainakaan jännittää. Meillä ainakin etukäteen käytiin "tutustumassa" sairaalaan eli käytiin läpi asiat leikkaavan lääkärin kanssa + nukutusasiat. Nukutus ei tuntunut yhtään pahalta. Tuntui vaan hassulta, kun se aine lähti liikkumaan jossain suonessa ja sitten ei ookkaan mitään hajua. Herättyä oli heti hoitajat kyttäämässä ja mut kärrättiin osastolle. Mut se oli kyllä hirveetä, kun tuntui ihan siltä, että mua paiskitaan siinä vuoteessa ihan miten sattuu päin seiniä, vaikka se ei varmasti ollut totta. Jos itse saisin jotain tehdä uusiksi niin haluisin, että lääkäri kävis selvittämässä leikkauksen reilusti sen jälkeen, kun on herännyt. Mä olin olevinani tajuissani, mut totuus oli se, että olin aivan sekaisin niistä lääkkeistä enkä muista lääkärin puheita mitään. Arpia mä sain 4 kappaletta ja jo puolen vuoden päästä kesällä niitä ei oikein edes huomannut. Luulisin, että tuollaisesta "kurkkauslaparoskopiasta" ei välttämättä tule edes niin montaa reikää. Siihen oletko "paha" tapaus en osaa ottaa kantaa, mutta uskaltaisin väittää, että siitä ei varmaan ole kyse... Tai siis esimerkiksi tuota endoa ei voida varmaksi vahvistaa ilman leikkausta. Joten ehkä sullakin toi on ainoa keino selvittää mikä tilanne on ja sitä kautta selvitetään miten ongelmaa kannattaa lähteä ratkaisemaan.

Onnea Liilu! Kummasti saa toivoa itsekin, jos kerran muutkin onnistuu.

En tänne lapsettomuuspuolelle kuulu, koska yritys on vasta alkanut, mutta sairauslistalta löytyy kyllä endometrioosi. Itsellä se todettiin vajaa vuosi sitten, lokakuussa kävin laparoskopiassa. Toivoin kovasti saavani sieltä helpotusta kipuihin, jotka kovenee kierto kierrolta. Mutta toisin kävi... Endoa oli virtsarakossa, joten sitä ei pystynyt kuulemma tähystyksessä operoimaan. Nyt vaiva tuntuu kasvattaneen kipua potenssiin sata ja ei paljon naurata, kun tietää, että leikkaus on takana eikä apua ole tiedossa. Mulla kesti nyt viimeksi kivut yhteensä 2,5 viikkoa kierron alusta, joten saahan tässä olla suht kivutta 1,5 viikkoa... En vaan jaksa tätä kauaa! Mun on pakko kohta aloittaa pillerit, jotta säästyisin kivuilta. Mutta entä niiden sivuvaikutukset, jotka saan siinä mukana? Ja miten saada ikinä lapsi aluilleen, jos käyttää ehkäisyä? No ehkä endon hoitoon on muitakin mahdollisuuksia, mutta en ole jaksanut vielä asiaan niin tarkasti perehtyä (mun kohdalla tieto lisää tuskaa, joten en ole halunnut asiasta niin hirveästi stressata). Tarvii vaan nyt toivoa, että se plussa sieltä pärähtäisi mahd pian, mutta lääkäri ei antanut hirveästi toivoa, koska paikat oli tähystyksessä osittain melko hurjan näköiset. Ruuti - paljon tsemppiä kipujen kanssa! Pidän sulle peukkuja, että endoa ei löydy rakosta! Toi kaikki kuulostaa niin kovin tutulta... Mulla onneksi jonkin verran auttaa se, että oon oppinut tuntemaan milloin kova kipu on tulossa ja vedän vahvoja lääkkeitä silloin. Silloin ei pääse h*lvetti valloilleen. Mutta toi oli mulle ihan uutta, että hartiapistos liittyisi näihin vaivoihin myös. Sen oon tajunnut, että liittyy kuukautisiin ja oon tätä useammalta lääkäriltä kysynyt, mutta ne on vaan pyöritellyt silmiään ja pitänyt mua hulluna, kun liitän nää kaksi asiaa yhteen... Meg - mulla leikkaus sekoitti kierron ja epäilen, että se leikkaus jotenkin sai aikaan vuodon. Ainakin multa tuli vuotoa mooonta päivää leikkauksen jälkeen, vaikka ei mun käsityksen mukaan pitäis?? Mutta kuukautisten ei olis silloin vielä pitänyt alkaa. Mutta ei ne alkaneet silloin, kun olisi pitänyt. Eli siitä leikkauksesta sain odottaa aika pitkään uutta kiertoa, mutta sen jälkeen kierrot on palautuneet normaaleiksi.

Saako myös kummit vastata tähän kummin näkökulmasta? Itse kun haluisin olla hyvä kummi ja nää asiat kiinnostaa kovasti. Itselläni on kolme kummilasta. Yksi on sukulainen ja kaksi muuta tuttavien lapsia. Kukaan kummiksi pyytäneistä ei käynyt läpi mitenkään mitä kummeilta odottavat, joten oletan, että mitään kummallisempia odotuksia ei ole vaan saan hoitaa tehtävän niin kuin parhaaksi näen. Vanhinta kummilastamme olen nähnyt parin kuukauden välein. Hän on miehen lapsuudenystävän toinen lapsi ja heidän perheensä asuu noin 250 kilometrin päässä meistä. Emme siis näe kovinkaan usein, koska välimatkaa on ja vapaa-aikaakin on rajoitetusti (sekä meillä että myös heillä). Koska nähdään harvoin, panostamme näkemisiin enemmän eli olemme heidän perheen kanssa koko päivän. Olemme mm. käyneet kylpylässä, Puuhamaassa ja urheilukilpailuissa heidän kanssa. Olen muistanut tätä kummilastamme ristiäisissä ja jouluna lahjalla. Ja tietysti myös tulevana synttärinä vien lahjan. Yritän panostaa lahjan ajatukseen (myös muiden kummilasten kohdalla) ainakin tässä vaiheessa, kun lapsi vielä ei ole itse tarkka saamista lahjoistaan. Myöhemmin tulee varmasti ostettua leluja, joita lapsi "on aina halunnut", vaikka en itse kyseisistä leluista niin vakuuttuisikaan. Viemisiä en ole hänelle juurikaan vienyt vielä tässä vaiheessa. Varsinkaan kun olen äitinsä puheista ymmärtänyt, että "roinaa" on jo ihan tarpeeksi. Toisaalta en myöskään halua opettaa kummilapselleni, että aina saa jotain. On sitten mukava ylläri hänelle, jos viemme jotain pientä mennessämme. Muuten olen muistanut häntä lähettämällä postikortteja (reissuista+joulukortit) hänen nimellään ja lisännyt loppuun sitten muun perheen. Näin olen toiminut myös muiden kummilasten kohdalla, koska itse ainakin olin pienenä ikionnellinen, jos tuli kortti, jossa oli nimenä minun nimi + muu perhe... Keskimmäinen kummilapsemme on sitten sukua. Hän asuu viereisessä kaupungissa ja näemme melko usein. Jotenkin tosin tuntuu, että hän on jäänyt kuitenkin etäisemmäksi kuin tämä vanhempi kummilapsi. Olenkin ajatellut, että meidän pitäisi viettää myös hänen kanssaan sitä paljon puhuttua laatuaikaa eli panostaa ennemmin näkemisten tasoon kuin määrään. Lahjat ja kortit kuten yllä. Myöskään häntä emme lahjo muuten, koska olen paljon keskustellut aiheesta hänen äitinsä kanssa. Hänen äitiään ärsyttää isovanhemmat, jotka koittavat ostaa heidän vanhemman lapsensa huomiota lahjomalla jatkuvasti karkeilla ja leluilla. Itse en halua sortua tähän samaan, vaikka sillä varmaan hetkellisesti suosiota saisikin. Joten yritän parhaani, että kummilapsi tykästyisi minuun muista syistä. Joskus jotain viedään, mutta taaskaan ei opeteta siihen, että aina sieltä kassista jotain löytyy.... Nuorin kummilapsemme on myös miehen ystävän lapsi. Tunnen isän hyvin, mutta äiti on minulle täysin vieras. Ja tämä se ongelma onkin... Olen yrittänyt tutustua äitiin parhaan taitoni mukaan, mutta hänellä ei tunnu olevan mielenkiintoa tutustua minuun, ei esim. vastaa viesteihin tms. Tulee itselle todella turhautunut ja epäonnistunut olo ja mietityttää miksi he pyysivät minut kummiksi? Ei sitä toista puoliskoa ole pakko pyytää, jos oikeasti haluaa vain miehen kummiksi. No ei tälle nyt enää mitään voi. Jatkan sinnikästä yritystä, mutta jossain vaiheessa loppuu halut yrittämiseen. Hulluinta on se, että kyseinen perhe asuu noin puolen kilometrin päässä, joten periaatteessa voitaisiin nähdä vaikka joka päivä! En vain viitsi enää enempää itseäni tyrkyttää ja mielestäni myös heillä olisi velvollisuus kutsua meitä kylään. Ei kai kummin oleteta olevan ainoa aktiivinen osapuoli? En kuitenkaan halua "kostaa" tätä lapselle, joten yritän parhaani mukaan täyttää velvollisuuteni. Muistan häntä lahjoilla ja korteilla, kuten muitakin kummilapsiani, mutta näkeminen on ikävän vähäistä. Ja miten taas sitten muuten muistan kummilapsiamme... No tietysti ajattelen heitä suunnilleen joka päivä. Mutta noin muuten teen jokaiselle kummilapselle valokuva-albumia, joihin laitan kuvia ja tarinoita meidän yhteisistä hetkistä. Lisäksi meidän kirjahyllyssä on 3 säästöpossua, jotka saavat kuukausittain rahaa syödäkseen. Annamme nämä heille sitten vanhempana. Jos albumit ja possut antaisi esimerkiksi silloin, kun lapset ovat täysi-ikäisiä, olisi rahaa kertynyt noin 500 euroa jokaiselle. Saa vaan nähdä onko 500 euroa enää mitään siinä iässä vai onko inflaatio tehnyt tehtävänsä. Pahoittelut pitkästä viestistä ja hieman ohi aiheen kirjoittamisesta. Toivottavasti tänne tulisi vielä enemmän vastauksia, jotta näkisi mitä muut vanhemmat odottavat kummeilta!