Synnytys alkoi aivan yllättäen lapsivesien menolla illalla kymmenen aikaan. Ei yhtäkään ennakoivaa supistusta tai muuta oiretta. Supistukset alkoivat tunnin sisällä, ja vahvistuivat nopeasti. 5 h 30 min poitsu oli maailmassa. Kylpy edesauttoi avautumista ja loppuvaihe meni niin nopeasti, ettei mulle ennätetty edes tarjota kivunlievennystä (enkä sitä juuri olisi kaivannut kuin viimeisillä supistuksilla). Supistukset loppuivat kuin seinään, kun ponnistusvaihe alkoi. Ponnistukset olivat kivuttomia. Repesin vähän ja sain 2 tikkiä, mutta tikkauksen kesti hienosti, kun vastasyntynyt makasi rinnallani. Kätilö oli ihana ja jälkeenpäin tapasin hänet vielä osastolla. Myös mieheni tsemppasi minua hienosti synnytyksessä. Ai niin, kätilöni oli saanut tasan 10 vuotta aikaisemmin ensimmäisen lapsensa (myös poika), mikä oli jännä sattuma.
Raskauden aikaiset lonkka- ja selkäsäryt jäivät synnytyssaliin. Osaston hoitajat olivat auttavaisia, ja jaksoivat yhä uudelleen neuvoa imetysasioissa, kun poitsu ei meinannut opia tissille eikä paino noussut.
