Anastasia

Aapo, Emmi, Ella, Lauri, Aada ja Nella tulee äkkiseltään mieleen. Lisäksi löytyy tutuista Lucas, Lukas ja Luukas. Mutta nimi, jota on rasittavan paljon aikuisilla (+ yhdellä tutulla lapsellakin) lähipiirissämme, on Antti. On pakko joka kerta sanoa myös sukunimi, että tietää puhutaanko kummisedästä (x2), naapurista, työkaverista jne.

^Kauniit nimet! Tykkään siitä, kun sisarusten nimet sointuvat toisiinsa - Io.llakin on hurmaava yhdistelmä sisaruksilla. Pidän myös orsonin tyttären nimestä.

Minä olen hyvin samoilla linjoilla kuin Nadda. Kysyn aika huoletta ystäviltäni, haluavatko he lapsia, jos mua vaan vähänkään se kiinnostaa. En ole huomannut, että kukaan olisi tästä pahastunut. Toisaalta uskoisin tuntevani ystäväni tarpeeksi hyvin, jotta voin lapsiasian ottaa puheeksi. Ystäväpiirissäni on ollut lapsettomuutta, eikä sekään ole ollut mikään tabu. Asioista voi kysyä hienovaraisesti, eikä niitä suinkaan tarvitse ottaa puheeksi joka kerta tavatessa. Puolitutuilta en lapsihaaveista kysele, koska ei mua edes kiinnosta.

Mulla ei ole ollut mitään tarvetta huutaa yhdessäkään synnytyksessä. Korkeintaan olen ähkinyt tai vaikeroinut. Kolmas synnytys oli kipeämpi, ilman kivunlievityksiä, mutta silloinkin riitti vaikerrus. Ponnistan aina hiljaa, mutta muistan kyllä jonkunnäköisen rääkäisyn päästäneeni viime synnytyksessä vauvan synnyttyä.

^Oi, miten hieno! Tosi kiva idea tuo pyykkinaru.

Mulla on hormonikierukka jo toista kertaa, joten tyytyväinen olen ollut! Ensimmäiset 1-2 kk oli molemmilla kerroilla tiputteluvuotoa. Viimeksi kierukka vei kuukautiset pois kokonaan, samaa toivon tietysti nytkin. Halusin ehdottomasti käydä laitattamassa kierukan gynekologilla, en missään nimessä tavallisella terveyskeskuslääkärillä, joka niitä harvemmin pääsee asentamaan. Nyt on kierukka takuulla oikeassa paikassa. Vähän tosin jännittää, saako sen aikanaan helposti pois, koska langat leikattiin pyynnöstäni todella lyhyiksi. Viimeksi poisto sujui hyvin helposti, en tosin osaa sanoa minkä pituiset langat silloin olivat. Ystävälleni kierukka ei sopinut. Hänellä särki mahaa joka ikinen päivä siihen asti, että kierukka poistettiin.

Meillä on kahdella nuorimmaisella lapsella ikäeroa 1v 4kk. Imetin vanhempaa lasta niin kauan, kuin se hyvältä tuntui. Alkuraskaudessa tuli joskus hieman huono olo imetyksen aikana, mutta se meni nopeasti ohi. Neuvolassa imetystä kannustettiin kun siitä ohimennen kysäisin, vaikka täytyy sanoa, että olisin jatkanut joka tapauksessa. Mihin ratkaisuun päädyit ja miksi? -Vieroititko imeväisen raskauden aikana vai halusitko tandemimettää? Lopetin imetyksen tarkoituksella raskauden puolivälissä, olisikohan ollut tasan rv 20. Tandemimetystä en edes harkinnut. Olen aina tykännyt imetyksestä kovasti, mutta tuolloin ajatus parin vuoden yhtäjaksoisesta imettämisestä ahdisti ja halusin edes hetken pitää rinnat ominani ( ) ja päästä useammin itse liikkumaan kodin ulkopuolella. Pienimuotoinen kyllästyminenkin vaivasi tuossa vaiheessa. Muutaman kuukauden tauon jälkeen vastasyntyneen imetys tuntui taas kovin ihanalta. Kaduttiko tekemäsi päätös myöhemmin, vai olitko tyytyväinen tehtyyn ratkaisuun? Ei ole kaduttanut, vaan ratkaisu tuntui oikealta. Lapsi oli vieroitettaessa 11 kk. Mieluummin olisin imettänyt vuoden ikään, mutta imetyksen lopetus sujui niin luonnollisesti jo tuolloin, etten alkanut siirtämään asiaa. Miten vieroitus sujui, jos päädyit vieroittamaan ennen vauvan syntymää? -Missä vaiheessa vieroitus suoritettiin? -Taaperon reaktiot vauvan imettämiseen syntymän jälkeen? Oikein hyvin sujui. Vähensin imetyksien määrää vähitellen, eikä lapsi siihen pahemmin reagoinut. Hän tykkäsi kovasti juoda maitoa tavallisesta lasista jo tuolloin 11-kuukautisena, joten siirtyminen siihen kävi älyttömän helposti. Vauvan syntyessä oli imetys jo täysin unohtunut. Pari kertaa lapsi olisi halunnut itsekin kokeilla imeä maitoa rinnasta, mutta ei sitten rohjennutkaan, kun tarjosin.

Meidän mummu on erikoistunut huonoihin joululahjoihin. Olen muutamia kertoja saanut joululahjaksi Yves Rocherin ilmaisroinaa, etenkin se surkea miniradio lämmitti mieltä kovasti...

Meidän suvussa on tapana kiitoskortteja lähettää, joten ei tullut mielenkään jättää lähettämättä. Pinkdream, askarrelkaa itse. Ei ole ongelma tehdä vain yksi kortti.

Meidän kolmas lapsi syntyikin hivenen aiemmin, jo rv 40+2. Ikäeroa keskimmäiseen on 1v 4kk, joten pienellä ikäerolla saattoi olla vaikutusta.

^Tuosta tulikin mieleeni oma kokemus. Pakko purkautua: Mua ottaa edelleen päähän Nextin nettisivut ja muu toiminta parin kuukauden takaa. Tein tilausta ja yritin samalla vaihtaa uuden kotiosoitteeni tietoihini. Sehän ei onnistunut netin kautta, vaan piti henkilökohtaisesti soittaa asiakaspalveluun Britteihin! Mä en vaan ymmärrä, miten muka se on heidän mielestään turvallisempaa niin, kuin omien salasanojen kautta netissä. No minähän sitten soitin ulkomaanpuhelun, joka kesti puoli tuntia, koska he eivät saaneet osoitetta vaihdettua järjestelmäänsä. Tavasin kirjain kirjaimelta useampaan kertaan. Osoitetta ei lopulta saatu esimiehenkään voimin vaihdettua, vaan he ottivat tietoni ylös ja lupasivat ottaa yhteyttä. Mitään ei sieltä kuulunut ja pakettikin saapui vanhaan osoitteeseen (onneksi posti kääntyi vielä). Laitoin viikon, parin päästä kipakkaa kommenttia palauteboksin kautta nettisivuilla ja tadaa - seuraavana päivänä osoite olikin jo vaihdettu. Puolen tunnin ulkomaanpuhelu ottaisi karvan verran enemmän päähän, ellen olisi soittanut miehen työpuhelimella käytännössä ilmaiseksi. Todennäköisesti tilaan silti jatkossakin Nextiltä vaatteita, olivat kuitenkin tosi ystävällisiä puhelimessa. Niin, ja vaatteet on vaan liian kivoja, jotta viitsisin alkaa niitä boikotoimaan.

Esikoinen kastettiin miehen suvun hieman tylsässä satiinimekossa, koska muitakaan ei ollut silloin tarjolla. Minun sukuni kastemekko oli jo hapertunut käyttökelvottomaksi. Meidän kaksi nuorempaa lasta on puolestaan puettu siskoni ompelemaan todella kauniiseen pellavamekkoon, joka varmasti päätyy suvun muidenkin lasten kastemekoksi.

Meillä on kahdella ensimmäisellä ikäeroa 2v 7kk. Olisi saanut olla vähemmänkin, mutta opiskeluiden vuoksi piti odottaa. Toisella ja kolmannella on ikäeroa 1v 4kk.

Kotiuduin (uudelleensynnyttäjänä) vuorokausi synnytyksen jälkeen. Kävimme sitten LYSY-käynnillä sairaalassa parin päivän kuluttua.

Lisään tähän vielä, että kolmannessa synnytyksessä en saanut epiduraalia, eikä ollut myöskään virtsausongelmia. Oman kokemukseni pohjalta veikkaisin, että käy samalla tavalla. Olisin halunnut toisessa synnytyksessäni kokeilla jakkaraa, mutta jalat eivät silläkään kertaa oikein kantaneet.