blondcherry

Ystäväpiirissäni on tällä hetkellä useampi odottava äiti, eli vauvoja ja nimenantajaisia/ristiäisiä tiedossa seuraavan puolenvuoden aikana. Itse ollaan ruvettu juuri vasta yrittelemään. Nyt alkoi kaihertaa mieltä seuraava asia..Itsellä mielessä muutama todella rakas nimi joita on ajatellut aina omalle lapselle. Mitä jos joku näistä ystävistä vie "minun" nimeni?! Voiko löytää vielä yhtähyvän nimen joka tuntuu yhtä omalta ja tärkeältä..

Itsellä ollut kyllä aina toiveissa vaan yksi, sitäkin rakkaampi lapsonen..

Ollaan seurusteltu ja oikeastaan asuttu yhdessä 1v 10kk kun yhtäkkiä ollaan yhdessä sitä mieltä että voidaan aloittaa yrittäminen. Molemmilla vakkari duunit ja asuntolainaa löytyy seuraavaksi pariksikymmeneksi vuodeksi. Ja päälle kolmekymmentä ikää molemmilla..

Hämähäkit ja epämääräiset ötökät (esim sokeritoukat) on niin pelottavia! Pelkään myös kumisia hämähäkkeja ja kuvia hämähäkeistä..Muutama kesä sitten olin parhaan ystäväni kanssa soutelemassa. Yhtäkkiä ystävä sanoo että kato mikä veneen pohjalla kököttää. Valehtelematta tarantellan kokoinen hämähäkki jonka mahan alla vauvapussukka! Mietin että kaksi vaihtoehtoa joko hyppään järveen tai soudan kovaa! En ole eläessäni niin kovaa vauhtia soutanut takaisin rantaan..Hyvä etten hypännyt vauhdissa pois veneestä! Hyi olkoon!! Kuolemaa pelkään myös sen takia kun se on niin vieras. Lähesia on kuollut todella vähän ja kuolemaa ei ole juuri joutunut käsittelemään. Yön hiljaisina tunteina saattaa ruveta miettimään kuolemaa mutta sitten on pakko ajaa ajatus pois ettei ala pelottaa..

Tästä on nyt siis lähdettävä ihan oikesti greippimehukaupoille!

Minä 32v ja mies 31v..Mies leikkisästi on joskus kutsunut minua puumaksi

Parille kaverille oli kyllä pakko päästä kertomaan heti kun mies näytti vihreää valoa mahdolliselle raskautumiselle..Samoin siskolle halusin kertoa kun kaipasin kokemusta ja tukea yrittämiseen. Äidilleni voin kertoa vasta kun on plussa näkyvissä..Ja miehen mukaan anopille ei voi kertoa ennen kun on 6kk täynnä kun kuulema sekoaa (siis hyvällä tavalla)..Kysyin vaan että meinaatko ettei nähdä puoleen vuoteen..

21,5..ikinä en ole tyytyväinen..

On tämä niin hullua..Ensimmäinen yritys siis takana ja olen aivan varma että olen raskaana! Ja kuitenkin tiedän että ei näin oikeasti ole..Eli noin viikko sitten on tapahtunut oletettu tärppääminen (sori en tiedä miksi kutsua kun nämä nimikkeet ja lyhenteet vielä haussa)..Alavatsa on juilinut useampana päivänä menkkakipumaisesti ja viiltelevästi mitä en ole ennen ilman menkkoja huomannut. Nyt on siis mennyt n. 6 päivää ja tuli niukasti rusehtavaa/veristä vuotoa minkä voisi ehkä laskea kiinnitymiseen liittyväksi?!..Mä tiedän että olen niin pettynyt kun ne menkat sitten kuitenkin alkaa..Kävin kuitenkin hakemassa apteekista foolihappoa sisältävää monivitamiinia ja panadolia (etten syö enää buranaa).. En tiennyt että voisin näin höpsähtää tähän raskausasiaan! *huokaus* Itse en voi oikein kotona vielä hypetellä koko vauva asiaa kun tämä on kuitenkin miehen puolelta niin tuore juttu..Vaikka mies heittääkin aina väliin että jokohan siellä masussa on joku jne..Silti on varmasti vielä ajatuksissa aika vieras aihe isäksi tuleminen. Kivaa että voi täällä omia tuntemuksiaan höpötellä Odotan niin paljon torstaita..Alkaa vihdoin kauan toivottu kesäloma (jopa viikko!)..Satuttiin saamaan Ibizalle superhalpa viikon loma. Ihanaa päästä lämpimään ja lyödä aivot narikkaan! Jospa sitä sitten loman jälkeen pääsisi testailemaan!! Ja yritän kartuttaa kymmenen viestiä että pääsen tuonne kuumeilupuolelle pian!

Heippa! Uusi yrittäjä liittyy seuraan..Pää on ihan pyörällä kun yhtäkkiä voikin oikeasti alkaa haaveilla vauvasta. Ollaan miehen kanssa 32 vuotiaita ja mies on ollut koko ajan sitä mieltä että lasta ei halua missään tapauksessa. Itsellä ollut saman tapaiset ajatukset mutta kun tuo 30 tuli täyteen niin biologinen kello alkoikin kumisemaan ja vauvahaaveet alkoivat. Olen käynyt viimeisen puoli vuotta itseni kanssa kamppailua että voinko jäädä parisuhteeseen jossa rakastaa mutta ei voi saada lasta..Aloin jo olla sillä kannalla omassa mielessäni että lapsen haluan jos se on mahdollista..Olin tällä viikolla muuten vaan gynellä ja ultrassa näkyi että ovulaatio oli juuri hollilla. Gyne innoissaan että nyt heti soitto miehelle ja peittoa heiluttamaan..Kyyneleet nousi silmiin kun mietin kuinka haluan lasta. Menin kotiin ja yhtäkkiä mies on sitä mieltä että ei olisikaan maailman kamalin asia jos meille ensi vuonna tulisi vauva!!! Meinasin kuolla!! En voi ymmärtää mitä on tapahtunut?! Nyt siis oikeasti saan tuveta haaveilemaan vauvasta! Meille vauva! KÄÄK!