roopsukka

Minä sain nykyisen työpaikkani kun olin juuri saanut vauvan. Aloitus sovittiin siihen hetkeen kun ajattelin haluavani takaisin töihin. Kävin myös yhdessä työhaastattelussa kun laskettu aika oli jo ohittunut 9 päivällä, vaikka tiesivät tilanteeni etukäteen. Ei siis raskauden mainitseminen/näkyminen vaikuttanut omaan työnsaantiin, mut jos ois ollut alle 12 viikkoa niin en ehkä ois uskaltanut sanoa, jos vaikka meniskin vielä kesken.

En olisi alunperin halunnut epiduraalia, ja uhkasin jopa hypätä mieluummin ulos ikkunasta kuin antaa jonkun pistää se piikki.. Niin vain kuitenkin kävi, että lopulta kaikki muut keinot käytettyäni ja 7 tuntia supistuksia "luomuna" kestettyäni päädyin ottamaan epiduraalin, koska en ollut viimeiseen kahteen tuntiin avautunut enää lisää. Epiduraalin ansiosta nukahdin, ja kun heräsin noin tunnin päästä, koin jo tarvetta ponnistaa. Mielestäni supistuskivut olivat poissa lähes kokonaan, mutta tunsin selvästi sen, milloin on ponnistettava. Ponnistusvaihe kesti yli tunnin, ja lopulta imukuppiavusteisesti ja episiotomialla lapsi syntyi. Olisivat laittaneet vielä kohdunkaulan puudutetta, mutta kielsin sen, koska en tosiaan tuntenut kipua kohdunkaulassa, vaan ainoastaan venytyksen alapäässä.. Epiduraali oli kohdallani tosin vähän liiankin tehokas, koska reiteni jäivät puutuneeksi ja nyt vasta yli vuoden jälkeen niihin on palautunut kokonaan tunto. Seuraavassakin synnytyksessä yritän selvitä ilman epiduraalia, mutta ymmärrän, että joskus on vain pakko, jos ei keho muuten suostu yhteistyöhön..

Hih Pääsen vielä hihkumaan uudestaan samalle sivulle.. Esikoinen on reilun vuoden ikäinen ja kuinka ollakaan, menkat jäivät vain tuhruksi, kunnes loppuivat kokonaan. Haalea plussa testattu eilen aamulla, huomenna testaan uudestaan, mut vuotojen niukkuudesta tiedän, että tärpännyt on, koska imetyksen jälkeisten menkkojen aikaan kerran tunnissa siteen vaihtaminen on ollut ihan normi.. Jos kaikki menee hyvin ja raskaus jatkuu, niin ikäeroksi lapsille jää vajaat 2 vuotta.. Käsittämätöntä..

Hei! Onko kenelläkään muulla raskaus/synnytys käynnistänyt orgasmimaista sykkimistä alapäässä? Minulla oli raskausaikana sellaista pientä orgasmimaista tunnetta ja yhdistin sen siihen, että vauva liikkuu ja se tuntuu minusta hyvältä. Nyt olen kuitenkin tuntenut täsmälleen samanlaista sykkimistä, eikä ole vauvaa tulossa.. Mietinkin, että ehkä aiemminkaan ne tuntemukset eivät liittyneet mitenkään vauvan liikkeisiin, vaan olivat jotain muuta hormonien tai jonkun hermoston aiheuttamaa orgasmia.. Alapääni saattaa alkaa siis sykkimään kuin orgasmissa, vaikka vain pelaisin tietokoneella.. Kyseessä on siis selvä kiihottumisen tila kostumisineen päivineen, vaikka en oikeasti koe olevani kiihottunut, eikä ole tapahtunut mitään mistä pitäisi olla kiihottunut. Lihakset alapäässä vain tekevät jotain omiaan.. Erityisesti työpaikalla tämä on melko kiusallista, vaikkei sitä tietysti kukaan näekään, nainen kun olen.

@Doremifa, aluksi pumppailin aina imetyksen jälkeen ja välillä välissäkin, mutta nyt en ole yli viikkoon pumpannut ollenkaan. Parhaimmillaan sain kyllä oikeasta pumppaamalla 50ml, mut vasemmasta vain 5, joten oli aika turhauttavaa. Sitten kun vielä vauva vaati ruokaa usein niin rinnanpäät oli kaikesta siitä tosi arat ja imettäminen lähinnä ärsytti.. Joten lopetin pumppaamisen ja nyt menee paremmin. Varsinkin aamulla eka imetys tuottaa hyvin maitoa, kun rinnat ovat saaneet parhaimmillaan levätä sen 6 tuntia. Toisaalta ehkä sillä tiheällä pumppaamis-imemisrumballa oli osansa siinä, että nyt maitoa sitten tulee.. Huomaan myös, että vasen on hieman lähtenyt elpymään, koska nyt tunne kihelmöintiä myös vasemmassa rinnassa silloin kun imetän oikeaa, kun aiemmin en ole tuntenut siinä mitään. Vasemmasta myös heruu n.20ml samalla kun imetän oikeaa, vaikka siitä ei imemällä samalla tavalla irtoakaan. Oikea taas ei heru itsestään, vaikka siitä tulee hyvin imemällä. Käytän siis aina sellaista keräyskuppia toisessa tississä kun imetän, ettei mene pisaraakaan hukkaan. Ja imetän sitkeästi myös toisen rinnan, vaikka ei saisi sieltä kuin pisaran tai pari.. Kyllä se lapsi aika nopeasti itsekin sitten lopettaa jos ei tule mitään, mutta ainakin on yritetty ja ehkä se siitä jossain vaiheessa "avautuu". @sarvis, en minäkään jaksa mitään tarkkoja määriä korvikkeesta mittailla, joten tuo korvikemäärän arviointi perustuu ihan vain siihen, kuinka monta pulloa vuorokaudessa menee. Avaamisaika kirjataan aina ylös pullon korkkiin, jotta ei tule vahingossakaan seisotettua yli vuorokautta yhtä pulloa jääkaapissa.

@Doremifa, täällä myös yksi osittaisimettäjä.. Maidonnousussa kesti viisi päivää, ja silloinkaan ei vielä tullut mitään huimia määriä, vaan jotain 5-20ml per rinta. Meni hetki, ennenkuin asia tajuttiin ja vauva ehti pudottaa painoaan jonkun verran niin, etteivät päästäneet meitä sairaalasta kotiin ilman, että syötettiin lisämaitoa ja seurattiin vielä yksi yö. Nyt ollaan yritetty päästä lisämaidoista eroon, kun pahimmillaan meni se yli 500ml/vrk ja ollaan tällä hetkellä noin 300-200ml lisämaidoilla tässä projektissa. Tissini tuntuvat kuitenkin toimivan hyvin epäsäännöllisesti, kun välillä saan punnituksessa maitomääräksi jopa 100ml (ekaa kertaa tänään) ja sitten seuraavalla syötöllä ei tulekaan enää kuin 40ml. Vaaka on siis ihan elinehto meillä, kun ei voi tietää mitä sieltä milloinkin irtoaa. Jännä juttu muuten tuo tissien epätasaisuus, sillä minullakin oikealta puolelta tulee huomattavasti enemmän kuin vasemmalta. Eli esim. 80 oikealta ja 10 vasemmalta. Ehkä siinä myös syytä, miksi on niin vaikea päästä täysimetykseen, kun toimii vähän niinkuin puolella teholla. @sarvis, kuulostaa aika kovilta määriltä nuo vauvan syömiset.. Meillä menee kerralla 120ml ja sitten vauva yleensä on jo kanttuvei.. painokiloja nyt noin 4,5kiloa, eli painonlisäystä syntymän jälkeen on tullut vain n.300g, kun silloin alussa tippui niin reilusti ja lapsi painoi muistaakseni johonkin 3680, vaikka syntymäpaino oli 4110g..

Katselin juuri vanhoja videoita itsestäni pienenä, ja siinä näytin juovan kahvia ainakin omilla 5-vuotispäivilläni.. Kuppi tosin oli sellainen lasten, tilavuudeltaan ehkä 2rkl ja siihen kaadettiin puolet maitoa En näe pienissä annoksissa juhlapäivinä mitään vikaa, mutta ehkäpä sellainen 15v voisi olla hyvä ikä, jolloin aikaisintaan voi varsinaisen kahvin juonnin aloittaa. Riippuen vähän siitä, milloin lähtee opiskelemaan jne. Itse muutin pois kotoa 16-vuotiaana ja sen jälkeen aloin juomaan enemmän kahvia. Kotona asuessani en juonut kahvia kun asuin äidin kanssa kahdestaan, eikä äiti juonut sitä. Sen sijaan join kyllä sitäkin enemmän sokeritonta Coca-colaa, joka tuhosi hampaani ja aiheutti aikoinaan suuria vaikeuksia päästä siitä eroon. Siis ihan fyysisiä ja henkisiä vieroitusoireita sain kun yritin lopettaa. Olin ärtynyt, hikoilin, tuntui että kaikki ajatukset pyörivät vain sen juoman ympärillä monta viikkoa. Pidän siis kahvia pienempänä pahana kuin limsaa, jota tulee helposti juotua litratolkulla, toisin kuin kahvia. Energiajuomia en taas suosittele kenellekään, vaikka ne pirun hyvältä maistuvatkin. Minulla yksi baarireissu muutti kaiken. Join sen illan aikana muutaman "mustan mamban", eli energiajuoma-salmari sekoituksen, ja yöllä sain kauheita rytmihäiriöitä. Sen jälkeen kaikki kofeiinia sisältävät tuotteet ovat olleet minulle erityistä varovaisuutta vaativia, sillä vähänkin liikaa ja seuraava yö menee henkeä haukkoessa kun sydän hakkaa tiheään ja jättää lyöntejä välistä. Energiajuoma-alkoholi-yhdistelmä aiheutti siis minulle pysyvän yliherkkyysreaktion kofeiiniin ja nyt saa oikeasti miettiä, että voiko ottaa sitä limsalasillista pitsan kanssa jos aamulla on juonut kupin kahvia, tai voiko syödä suklaata jos on mennyt jo pari kuppia kahvia päivän aikana. Oireet tulevat n.12 tunnin viiveellä, joten ainoastaan kokemuksesta tietää, milloin on syytä lopettaa, kun olosta sitä ei heti huomaa.

Kiitos, @Tee Voi tosiaan olla joskus rankempi paikka miehelle, joka osuus synnytyksessä on usein vain panikoida vieressä Ainakin oma mieheni on jo kovin stressaantunut lähestyvästä synnytyksestä, vaikka itse otan aika rennosti.

@Tee, jännittävää.. Itse tosiaan sain tiistaina kuulla neuvolalääkäriltä, että kohdunsuu oli jo hieman sormelle auki ja paikat pehmeähköt.. Edellisenä yönä oli ollut sellaisia viiltävän tuntuisia supistuksia.. Ne ovat nyt jatkuneet öisin ja eilen koko iltapäivän.. Minulla ei ole mitään faktatietoa asiasta, mutta mututuntuma näitä foorumeita lueskellessa on, että tuo kohdunsuun avautuminen muutama päivä ennen synnytystä on yleisempää uudelleensynnyttäjällä kuin ensisynnyttäjällä, jolla usein avautuminen alkaa vasta kun ollaan menty supistusten vuoksi sairaalaan. Eli ehkäpä keholla kuitenkin on jonkinlainen haju siitä, miten toimia kun on kerran joutunut kunnolla supistelemaan, vaikkakin sitten lääkkeiden vaikutuksesta? Ja olen minä tuolta lukenut yli vuorokauden kestäneistä synnytyksistäkin, joten tuo 10 tuntia kuulostaa vielä melko sukkelalta synnytykseltä ensisynnyttäjälle Vaikka ei se siltä varmasti kivuissa ollessa tunnukaan Itse olisin hyvin tyytyväinen, jos olisin sairaalaan mennessä jo sen 5cm auki, sillä moni menee sinne tosiaan kun eivät ole vielä yhtään auenneet. Yritän luottaa siihen, että keho tietää miten toimia ja koitan vain rentoutua aina kun tulee supistuksia, liikutella lantiota niin että vauva pääsee kääntymään hyvään asentoon ja keskittyä hengittämiseen. Ja jos sitten vahingossa tulee oltua kotona liian pitkään niin sittenhän syntyy kotiin ja ambulanssi hakee.. so what xD Tosin voi olla että mies pyörtyy, jos joutuu toimimaan kätilönä. Luulen myös, että sairaalassa annettavat kipulääkkeet lisäävät synnytyksen kestoa, joten synnytyksesi olisi voinut olla hyvinkin nopea, jos et olisi saanut mitään kipulääkkeitä? (olettaen, että käytit jotain, kuten kirjallisuuden mukaan 92% synnyttäjistä käyttää) Sen takiahan käskevät kotonakin ottamaan Panadolia aina jos supistaa kovasti, kun se voi vielä lopettaa supistukset.

@Tee, saitko tietää, olivatko nämä neljän yön supistukset olleet avaavia supistuksia, eli oliko kohdunsuu jo auki sairaalaan mennessä?

Hei! Onko täällä sellaisia, joilla olisi ensimmäinen raskaus päättynyt varhaiseen keskenmenoon ja mahdollisesti lääkkeelliseen tyhjennykseen, ja jotka olisivat sen jälkeen synnyttäneet elävän lapsen? Minua kiinnostaisi tietää, onko synnytyksen kesto ollut silti ensisynnyttäjän luokkaa, vai onko hommat edenneet keskimääräistä ensisynnyttäjää nopeammin? Itselläni on takana vuodelta 2015 keskeytynyt keskenmeno viikolla 6+ ja jouduin lääkkeelliseen tyhjennykseen. Nyt odotan lasta viikolla 35+0 ja mietityttää, että kestääkö avautumisvaihe todellakin miltei puoli vuorokautta, vaikka keho on jo kerran joutunut "synnyttämään". Kuulisin mielelläni kokemuksia.

Kiitos @ashley x) Tämä plussa oli erittäin toivottu. Exän kanssa tuli yritetty lasta reilu kolme vuotta, hoidoilla ja ilman.. vain yksi keskeytynyt keskenmeno tuloksena. Nyt uuden kanssa on reilu 4kk seurustelua takana, mutta alusta asti olemme halunneet lasta. Olemme toki olleet ystäviä jo yli 12 vuotta, joten mistään "pikarakkaudesta" ei ole kyse. Vaikea uskoa, että onnistuimme tosiaan näin nopeasti.. Exän kanssa kun meni vuosi ehkäisyn poisjättämisestä ensimmäiseen, keskeytyneeseen raskauteenkin.

Plussa! Plussa plussa plussa plussa... En voi uskoa tätä xD Todella haalea, mutta kun kutsuin avomiehenikin sitä katsomaan niin kyllä hänkin sen viivan näki.. nyt on vasta kp.31, kun kiertoni on keskimäärin 32 päivää, joten varmasti se selittää haaleuden.. Mut hemmetti..plussa!

Tänään pistin ilmakuplan kanssa, kun en saanut sitä järkevästi sieltä poistumaan. Huomasin kuitenkin, että pistäminen tuntui hieman ikävämmältä kuin eilen, joten veikkaan että ilman työntäminen vatsaan kuitenkin tuntuu inhottavammalta kuin että sinne menisi vain se neste.. Sain myös lääkäriltä vahvistuksen sille, että ei sillä kulmalla ole oikeasti mitään väliä ja voi pistää ihan suoraankin.

No niin.. nyt pistin puolisen tuntia sitten ensimmäisen Orgalutran pistokseni.. Sain poistettua ilman ruiskusta niin että sinne jäi vielä jotain pistettävääkin ja kun etsimällä etsin niin löysin myös kohdan vatsasta, jossa pistäminen ei tuntunut miltään. Pistosta oli huomattavasti vaikeampi antaa kuin Gonal-F:ää, koska neula oli paksumpi ja sen saamiseen ihon läpi piti käyttää enemmän voimaa.. Tai sitten vatsani iho on jotenkin paksumpaa toiselta puolelta Pistäminen sinänsä ei siis tuntunut miltään, mutta heti pistämisen jälkeen alkoi kutina, punoitus ja kirvely.. siinä järjestyksessä.. Ei mitään kauhean vakavaa, mutta kuitenkin epämiellyttävää ja vatsassa on vähän samanlainen jälki kuin paarma olisi purrut. Aspiroinnin jätin väliin, sillä totesin sen itselleni fyysisesti mahdottomaksi puristaa yhtä aikaa ihoa sormieni väliin, pitää ruiskua paikoillaan ja vetää mäntää ulospäin, kun juuri ja juuri sain yhdellä sormella painettua sitä alas.. Olisin tarvinut kolme kättä siihen touhuun.. Ehkä fibromyalgiallanikin on osuutta asiaan. Ihmettelin myös sitä 45 asteen pistokulmaa, että mihin nähden se nyt sitten muka pitää olla sen 45 astetta, koska jos ihoon nähden, niin ihohan kaartuu tyveä kohti, josta kohtaa käskettiin pistämään. Lopulta pistin vain puristamani ihopoimun keskivaiheille hieman vinosti niin, että pistos jäi hieman lähemmäs pintaa kuin olisi suoraan pistäessä jäänyt.