Kiitos vastauksista, Damanda ja Katja Marika! Kuullostaa hurjalta, että olette joutuneet kärsimään kivuista vuosia ennen avun löytymistä. Sinnikkoja olette!
Minulta puretaan nyt se kortisoni pois, kun ei siitä kerran apua ole ollut. Unettomuuden sen sijaan olen saanut riesakseni ja epäilen sen johtuvan kortisonista. Salazopyrin taas huippaa niin maan vietävästi, mutta toivon huimauksen helpottuvan jahka elimistöni tottuu lääkkeeseen. Oxiklorinin kanssa ei ongelmia ole ollut. Positiivisena uutisena sain kuulla tänään, että röntgenkuvissa ei mitään reumamuutoksia ole havaittavissa, joten reumani ei ainakaan siihen kaikkein aggressiivisimpaan ja erosiivisimpaan tyyppiin lukeudu. Nyt kun vielä lääkitys alkaisi puremaan oireisiin, niin ei tarvitsisi ottaa metotreksaattia ja luopua imetyksestä.
Ruokavalion suhteen olen minäkin päätynyt tekemään muutoksia. Punaisen lihan jätin pois kolmisen viikkoa sitten, mutten ainakaan vielä ole huomannut voinnissa mitään muutosta. Omega-3 kapseleita otan niinä päivinä kun en syö kalaa, jonka määrää olen pyrkinyt ruokavaliossani lisäämäään. Epämääräisiä vatsavaivoja minulla on ollut parin vuoden ajan ja nyt olen pannut merkille, että niveloireeni tuppaavat pahenemaan päivinä joina syön runsaasti viljatuotteita. Sainkin lähetteen keliakiatestiin. Keliakialla kyllä selittyisi se, ettei kortisonista ollut mitään hyötyä niveloireisiini. No, nähtäväksi jää.
Mietin jo mahdollisuutta, että jospa minulla ei olisikaan nivelreumaa, vaan oireeni selittyisivät muilla tekijöillä, kuten hormoneilla ja keliakialla. Lienee toiveajattelua, mutta inhimillisyydessään kai luonnollista tilanteessa, jossa on saanut kuulla sairastavansa parantumatonta ja etenevää sairautta.
