Brienne

Jäsen
  • Content count

    34
  • Joined

  • Last visited

About Brienne

  • Rank
    Tavis
  1. Muistaakseni viikkoa ennen synnytystä neuvolassa (38+0) oli kiloja 1,5 kg enemmän kuin ennen raskautta, ekat raskauskuukaudet paino vaan tippui, mutta alkoi sitten onneksi nousta takaisin lähtöpainoa kohti. Mulla on BMI 30, joten en ollut huolissani, tosiaan synnäriltä kotiin päästyäni painoa oli -7 kg verrattuna ennen raskautta olevaan painoon (ja ovat kyllä tulleet jo takaisin). Jossain vaiheessa ne neuvolassa huolehti ja kyseli, että enhän vaan laihduta, mutta tosiaankaan ei ollut mistään sellaisesta kyse. Mulla vaan ennestään oli jonkin verran ylipainoa, joten ei kai sitä painoa ois tarvinnu tulla kauheasti ja vauva kulutti vähän lisää energiaa, enkä syönyt enempää kuin normaalisti, ehkä jopa terveellisemmin, mikä oli vaan hyvä asia. Pelkäsin isoa painonnousua ja onneksi omalla kohdallani niin ei käynyt.
  2. Mitähän mahtaa tarkoittaa, kun synnytyksen jälkeen menkat on ollu tosi oudot, siis synnytyksestä on aikaa jo yli vuosi ja menkat alkoi ehkä 4 kk synnytyksen jälkeen eli ovat olleet nyt jo melkein vuoden normaalisti käynnissä ja periaatteessa kierto on siellä 28-30 päivän luokkaa. Mulla on aina ollu tosi säännölliset menkat ja ilman mitään kummempia välitiputteluja. Nyt synnytyksen jälkeen jokaikinen kuukausi aina noin 4-5 päivää ennen menkkoja tulee sellaista tuhrua kunnolla ja välillä jopa ihan rehellistä vertakin (mutta niukasti) noin pari päivää ja aina yllätyn, että nytkö ne menkat alkoi ja sitten se loppuu kuin seinään pariksi päiväksi ja sitten yhtäkkiä kp 28-30 tienoilla menkat alkaa normaalisti ja tosi runsaina ja kestää taas sen 5 päivää. Ei puhettakaan mistään synnytyksen jälkeen häviävistä menkkakivuista tai menkkojen lyhenemisistä..(pöh). Mitä tuo ihmeellinen menkkoja edeltävä vuoto on ja kun nyt yritystä ollaan aloittelemassa, niin onko tuollaisilla tuhruilla jotain sellaista merkitystä, mitä en osaisi ajatella? Täällä tulee taas panikoitua kaikenlaista...
  3. Iski aluksi, mutta laantui siitä sitten vähitellen. Nyt kun muksu täytti vuoden, iski kuume ihan puskista. Ei ole koskaan ensimmäistä yrittäessäkään ollut tällaista oloa!
  4. Kirja ja ristikkolehti (voi elämä), sairaalaan tullessa synnytys oli jo niin pitkällä, että eipä siinä paljon mitään odoteltu ja vauvan kanssa osastolla meni kyllä kaikki aika siihen opetteluun ja ihmettelyyn, että eipä paljon tullut ristikoita täytettyä tai lueskeltua mitään.
  5. Poikamaha oli ja poika tuli. Itse tiedettiin sukupuoli etukäteen, mutta ihan kaikki oli sitä mieltä jo ennen synnytystä, että poika tulee. Tuntemattomiltakin tuli siitä kommenttia. Oli vähän ilmeissä pitelemistä, kun ei kuitenkaan haluttu sanoa asiaa etukäteen kenellekään.
  6. Heräsin supistuksiin aamulla klo 07 aikaan, vedet meni kotona kolmen maissa ja sairaalassa oltiin viideltä. Muksu syntyi vähän ennen klo 22 illalla.
  7. 39+0 syntyi meidän pieni. Yllätyin kyllä, kun olin jotenkin varautunut ekan kohdalla siihen, että tietenkään ei synny ennen laskettua aikaa.
  8. En todellakaan kysele. Itse oltiin miehen kanssa yhdessä monta vuotta ennen lasta ja sinä aikana sai kyllä vastata yhteen jos toiseen kysymykseen, joten ei tulisi itselle mieleenkään kysellä. Hyvien ystävien kanssa on lapsista keskusteltu, mutta se on asia erikseen, kun aloite tulee heiltä itseltään tai ollaan muuten niin läheisiä, että voidaan puhua mistä vaan ja tiedän, ettei tule siinä satutettua ketään. Mutta tosi varovainen olen kyllä ja pitää todella tietää toinen, että voi millään tavalla ottaa puheeksi itse asiaa ensimmäisenä.
  9. Pitkään olin sitä mieltä, ettei yhtään. Mutta nyt meillä on yksi ja toisesta haaveillaan. Itse olen yllättänyt itseni miettimästä jo kolmatta, mitä en osannut ollenkaan odottaa. Saa nähdä miten käy, jos toinen joskus saadaan, että unohtuuko ajatukset ja toki ikäkin sitten vaikuttaa asiaan. Miehelle en ole edes uskaltanut vihjaista, että tällaisia mietin..
  10. Olin 29-vuotias kun esikoinen syntyi. Saa nähdä minkä ikäinen olen, jos toinen joskus saadaan.
  11. Yhden ainoan kuvan olen lapsesta laittanut faceen rajatulle ystäväjoukolle ja siinäkin ilmoitin, että tämä on sitten se ensimmäinen ja viimeinen kerta. Omiakaan kuvia en sinne halua ja yleensä pyydän omanikin poistamaan, jos sellaisia ovat kaverit sinne laittaneet. Nykyään ei tarvitse edes sanoa, kun tietävät suoraan olla laittamatta. En tykkäisi myöskään yhtään, jos lapsen kuvia sinne ilmaantuisi. Eli itse suhtaudun näihin tosi nuivasti ja varmaan joidenkin mielestä ylireagoin. Muutenkaan mihinkään julkisesti en tule lapsen kuvia laittamaan.
  12. Meillä on tällä hetkellä yksi lapsi, ikää vähän päälle vuosi. Aikaisemmin olin sitä mieltä, että jos vaan mahdollista, niin joku 3 vuoden ikäero olisi hieno juttu. Yllätin itseni kuitenkin kuumeilemasta ja tällä hetkellä on vakavasti harkinnassa, että jos yritettäisiin jo toista lasta (ikinä ei tietysti tiedä saadaanko), jolloin ikäeroa tulisi noin kaksi vuotta. Pelottaa, kun ei yhtään tiedä etukäteen, että onko ihan tuhoon tuomittu ajatus. Ensimmäinen lapsi on ollut suht helppo tapaus nukkumisineen ym., joten ihan varma olen siitä, että toista kertaa ei moinen tuuri käy. Täältäkin olen lueskellut kokemuksia, mutta eipä sitä osaa etukäteen oikein valmistautua mitenkään.