No niin, josko sitä nyt saisi jotain kokemusta kirjoitettua kun pieni mies tuhisee tuossa untaan :girl_sigh:Tästä tulee samalla synnytyskertomus, toivottavasti ei haittaa
Eli synnyttämään mentiin 16.7.2015 klo 13.30 kipeiden supistusten alettua aamuyöllä. Päästiin suoraan saliin käyrille ja odotettiin, että iltavuorolainen tulee klo 14. Hän kysyi heti ensimmäisenä onko minkälaisia toiveita synnystä varten, onko jotain mitä en halua jne. Sanoin haluvani mennä mahdollisimman pitkään lääkkeettömillä kivunhoitomenetelmillä, lähinnä en siis halunnut mitään kipulääkkeitä mitkä sekottaa pään. Hän tsemppasi todella hyvin koko vuoron ajan ja alkuillasta opasti TENS:in käytön josta olikin hyötyä. Saimme olla mieheni kanssa rauhassa, mutta kuitenkin kätilö kävi välillä tarkastamassa tilannetta ja kysymässä vointia. Jälleen vuoron vaihduttua uusi kätilö kyseli tarkkaan omia toiveitani. Olin todella uupunut ja väsynyt, eikä synnytys edistynyt. Hän ehdotti kuumaa suihkua joka olikin todella hyvä ehdotus! Myöhemmin hän kertoi eri vaihtoehtoja miten voidaan edetä ja sain itse rauhassa miettiä miten toimitaan. Mihinkään ei painostettu. Pyysin ilokaasua klo 1 ja sen jälkeen puhkaistiin kalvot. Kätilö näytti lapsiveden, että kirkasta oli. Epiduraalin sain 02.30. Epiduraalin jälkeen kaikki kivut hävisi ja sain hieman nukuttua. Epin jälkeen avautuminen tapahtui vauhdilla ja kätilön kanssa harjoiteltiin ponnistamista, vaikkei sen aika vielä ollutkaan. Kokeiltiin erilaisia asentoja jne. Tämänkin kätilön työvuoro ehti loppua ja jälleen saimme uuden kätilön jonka vuoron alettua päästiinkin heti ponnistamaan. Hän neuvoi ponnistusvaiheessa todella hyvin, kertoi vauvan tulevan avotarjonnassa ja kertoi tekevänsä pienen epparin. Hän kertoi koko ajan mitä tekee. 42 minuutin ponnistusvaiheen jälkeen pieni mies oli maailmassa, synnytyksen kestettyä yli vuorokauden. Synnytyksen jälkeen kävin suihkussa ja meille tuotiin tarjottimella aamupalaa saliin, oli ihanasti katettu kahvit muumimukeihin, oli skumppalasit ja pommacia, sekä paljon syömistä
Olin enemmän kuin tyytyväinen synnytyssalin kätilöiden toimintaan.
Siirryttiin sitten vuodeosastolle perjantaina 17.7. Imetyksessä avustettiin, mutta muussa hoitamisessa ei niinkään. Hoitajat pääasiassa vaihtoi vaipat jos ei itse erikseen sanonut, että haluaa vaihtaa itse. Lauantaina vauva itki paljon eikä imetyskään sujunut. Hoitajat sanoivat, että taidettiin saada vaativa lapsi . Illalla oltiin siirtymässä perhehuoneeseen kun vauvalta otettiin lämpö, joka oli 38 astetta. Tähän väliin hoitaja sitten sanoi, että "pyydetäänpä verikokeet varuilta koska ootte kuitenkin seurannassa kohonneen infektioriskin takia". Tässä vaiheessa oltiin, että wtf, miksi on infektioriski? Oli sitten edellispäivänä unohtunut viimeiseltä kätilöltä kertoa meille, että loput lapsivedestä oli ollut vihreää . Myöskään osastolla kukaan ei siitä meille kertonut. no, lastenlääkäri tutki pojan ja koska crp oli 3 (pitää olla alle 3) niin poika lähti varuilta lastenteholle antibioottihoitoon. Shokki oli melkoinen, jos olisi tiennyt infektioriskistä niin olisi osannut varmasti paremmin ottaa asian kun olisi tiennyt, että herkästi otetaan teholle jos lämpö nousee. Teholla poika oli onneksi vain yhden yön ja pääsi seuraavana päivänä takaisin vuodeosastolle ja päästiin siirtymään perhehuoneeseen. Oli muuten rauhallinen vauva kun ei ollut enää kuumetta! Siinä meidän "vaativa lapsi" . Teholla poika imi tyytyväisenä tuttia, jota ei sitten hyväksytty vuodeosastolla. Perhehuoneeseen meille sattui onneksi kahdeksi viimeiseksi päiväksi todella ihana omahoitaja joka kyllä pelasti meidän osastolla oloajan. Vauvan aamutoimet päästiin tekemään ensimmäistä kertaa vasta maanantaina aamulla itse .
Imetykseen sain paljon neuvoja, mutta itseäni jäi häiritsemään osaston painostus perhepedistä (joka on ilmeisesti ainoa vaihtoehto), tutittomuudesta eikä puhettakaan pullolle opettamisesta, että äiti voisi joskus käydä jossain. Sain jopa ohjeeksi ottaa kotona vauvan mukaan suihkuunkin, ettei vaan tarvitse hetkeäkään olla poissa vierestä.
Kun lopulta kotiuduttiin niin laitettiin vauvalle tutti suuhun ja nukkumaan yöksi omaan sänkyyn. Nukuttiin muuten kaikki TODELLA hyvin ensimmäinen yö kotona! Meidän poika syö myös pari kertaa viikossa pullosta, kun maitoa tulee niin paljon, että saan lypsettyä sitä talteen. Mahdollistaa sen, että voin käydä rauhassa vaikka kaupassa. Tuttiakin syö ja nukkuu edelleen yönsä omassa sängyssä, ja ihan tyytyväiseltä lapselta vaikuttaa .
Yhteenvetona: synnytyssalissa sain hyvin kannustusta ja olin tyytyväinen, miinuksena viimeisen kätilön "pieni" unohdus kun ei maininnut lapsiveden väristä. Vuodeosaston toimintaan en ollut tyytyväinen, paitsi omaan hoitajaan ja valloittavan ihanaan yöhoitajaan. Perhehuone oli kyllä kiva, iso parisänky voittaa sairaalasängyn.
Sellainen kokemus oli meillä
Kimurantti ja poika 1kk 1 pv.
