Lazara

Ihan hyvän paketin sain mielestäni aikaiseksi: - Vauvan pehmokirja & Vauvan kanssa kortit (yhteistä puuhaa alkumetreille) - Tuttipullo & äidinmaidon korvikepurkki (jos maitomestari on hukassa kriittisellä hetkellä) - Vauvan pesuneste (yhteisiin kylpyhetkiin) - 2 x tutti & tuttinauha (äänenvaimennukseen ja vaimentimien tallessapitoon) - Harsoliina (puklukilveksi) - Tuttikuumemittari & vaihto-osa (taudin yllättäessä) - Ruokalappu (myöhempiin syöttöhetkiin) ...ja kortti, jossa on nämä selitteet. Osaltaan siksi olen tähän tyytyväinen, koska äitiyspaketissakinhan on lähinnä tavaraa vauvalle. Tässä on myös noin muuten ihan kiva paketti, että sinne löytyi laatikkoa etsiessä esimerkiksi juuri tuttikuumemittari ja ruokalappu ja harsoliinan nappasin aikaisemmin hankittujen tavaroiden joukosta laatikon täytteeksi. Toisaalta mietin että onko tylsä antaa lahja, jossa ei oikeastaan ole tavaraa miehelle itselleen... toisaalta taas tuo minun mies on todella vaikea ihminen ostaa lahjoja koska hän ei omien sanojensa mukaan oikeastaan tarvi mitään.

Ajattelin joululahjaksi antaa miehelle jonkinlaisen isyyspakkauksen . Isänpäivänä oltiin jo kyllä menty km-riskiajan yli, mutta tuntui liian aikaiselta sillon antaa. Sisältö on vielä vähän auki, mutta enköhän täältä löyhtyvien vinkkien avulla löydä riittävästi kivaa täytettä. Huomenna käyn hakemassa loput täytteet. Yhden osan olen ostanut nt-ultran jälkeen, samalla kun ostin Nöttöselle vauvakirjan: Vauvan kanssa-korttipakan, missä on kaikenlaista erilaista tekemistä vauvan kanssa liittyen vauvan ensimmäisen vuoden kehitykseen.

Mulle taas sanottiin että ei oikeesti oo mitään hirveen tärkeetä ensikäynnillä, että miksi pitäis olla mukana. Tosin neuvolan aukioloajat kuulosti vähän sellasilta että saa nähdä onko mies kertaakaan pääsemässä sinne mukaan. Miehen työajat on tasaseen 7-15:30 ja neuvolan aukiolo 8-16 (muistaakseni). Enkä loppuviimein tiedä, tapahtuuko ultrat sen kummempiin aikoihin ett totanoinniin. Torstaina siis menossa ekalle neuvolakäynnille.

Hahaha, ihana ettei me olla ainoita epäromanttisia. Oon ollu pe-ke välin kaverin luona Englannissa ja juuri perjantai oli laskennallisesti kp1. Tätä ennustellen tein torstaina testin että tiedän jos pitää esimerkiksi pubissa käydessä välttää alkoholia. Noh, ihan haamujen esiäiti siellä oli, hädin tuskin silmiin näkyvä. Ajattelin että ok, no katsotaan ylihuomenna uudestaan. Seuraava testi oli haalea sekin, mutta kaksi harjaantumatonta silmääkin näki siinä pystyviivan. Tästä sitten laitoin miehelle, että FYI testissä näkyi *jotain*. Hän kysyi siitä että "mitä tarkoittaa *jotain*?" Laitoin kuvan testistä. "Emmää noista mitään ymmärrä." Sanoin että haalea plussa ja asia jäi ikään kuin siihen. Tein toisenkin testin reissussa ja siinäkin oli haalea viiva. Kotiin tullessa kysyin sitten mieheltä, että no, mikä on miehellä mieli asiasta. Vastaus oli että ei oikein mikään. Itse olen kuitenkin niin realisti, ja kuitenkin tuon kanssa yhdessä ollut seitsemän vuotta, joten tämä ei suuremmin yllättänyt. Itselläkin on kuitenkin niin varovainen olo ja hädin tuskin itsekään käsitän että toukokuussa voisi olla vauva tulossa, joten en ihmettele ettei mieskään vielä asiaa tajua. Pyyhkikää vaan liikutuksen kyyneliä tästä tarinasta.

Heh. Itsellänihän on toistaiseksi voimassa oleva työsopimus... mutta se on ns. 0-sopimus, eli ei taattuja työtunteja. On tullut tässä mietittyä, että mitenhän menee aikanaan äitiyslomalta palaaminen, mutta oma ala on kans vähän sellanen, että soppari täysillä tunneilla on aika lottovoitto. Toki sitä toivoo, mutta olen vielä uusimpiin lukeutuvia työntekijöitä, ja jonossa on vielä aika moni ennen mua.

Meillä ei onneksi vihjailla. Ei minun suvun eikä miehen suvun puolelta. Joskus useampi vuosi sitten, ennen kuin itsellä oli vauvakuumetta missään horisontissa, anoppi totesi jossain asiayhteydessä että hän ei koe oikeudekseen udella asiasta, kun ei voi ikinä tietää kuinka kipeä aihe on sille, jolta asiaa udellaan. Lisäksi hänellä on jo kolme lastenlasta, joten hänellä on jo joku jolle mummoilla. Toki hän varmaan toivoo lapsenlapsia nuorimmaiseltaankin, mutta onneksi hän on niin ihana ettei kysele meiltä asiasta. Puoliskon siskotkin ovat antaneet asian olla, toisen uskon suhtautuvan samalla tavalla kun äitinsä ja toinen taas elää omia ruuhkavuosiaan, joten hän ei varmaan edes ehdi miettiä asiaa. En sitten tiedä ollenkaan, kuinka paljon puhuvat asiasta keskenään, mutta se taas ei kuulu minulle ja saavat minun puolesta spekuloida asiaa keskenään aivan niin paljon ku tahtovat. Niin kauan kun eivät minua hätistä. Oma äitini taas antaa asian olla todennäköisesti siksi, koska kerron hänelle hyvin avoimesti omasta vauvakuumeestani ja muusta lapsen tekoon liittyvästä mietinnästä. Tosin en tiedä olisiko hänellä muutenkaan kiire mummoksi, sillä hän saa työnsä puolesta hyöriä lasten kanssa päivittäin (lastentarhaopettaja). Oma siskoni tuskin tulee ikinä asiasta kyselemään sen kummemmin omien lastensaantivaikeuksiensa johdosta. Ja oikeastaan hyvä, ettei kukaan painosta. Itse olen samanlainen änkyrä, mistä monet muut ovat täällä sanoneet; jos joku yrittäisi minua painostaa niin mahdollisesti ihan periaatteessa pistäisin lastenhankintahaaveet jäihin.

Reilu 70neliöinen kolmio kerrostalossa. Haaveilen jo kovasti rivarin pätkästä, mutta sen haluaisin jo ihan ostaa omaksi, joten pitää odotella että saataisiin enemmän rahaa asp-tilille, ennen ku voidaan tosissaan edes miettiä muuttoa.

Minuakin polttelee välillä ostella jo jotain vauvan vaatteita, vaikkei tuo mies olekaan ihan täysin vielä vihreää valoa näyttänyt yrittelyn aloittamiselle. Yksi söpö ruokalappu on vaatekaapissa jemmassa ja hirmuisesti tahtoisin ostaa Mauri Kunnaan vauvakirjan, mutta olen vielä ostoksia vältellyt. Tämä siksi, etten ole tavallinen, optimistinen itseni vauvayritelmien kanssa; äidin puolella sukua on kuulunut sen verran ikäviä juttuja mukuloimisista, tai itseasiassa mukuloimisen yrittämisestä. Pelkään vain, että mitäs sitten jos se vauvojen tekeminen osoittautuukin vaikeaksi? Silloin ne alkuinnostuksessa hankitut ihanat tavarat ovat tavattoman kipeitä muistutuksia siitä, miten maailman ihanin asia voikin olla todella tuskallista.

Puuh. 30,1 näyttäisi olevan indeksi. Olen tuota indeksiä tosin pitkään vihannut, sillä en koe olevani "merkittävästi ylipainoinen" eikä kukaan meinaa uskoa että painan sen verran kun painan. Toki ei käy kieltäminen, etteikö tuota ylimääräistä ole, mutta kuten joku toinenkin aikaisemmilla sivuilla sanoi, minulla on myös tuota lihasmassaa alla. Pienennysprojekti on ollut pitkään käynnissä, mutta nyt kun hiljalleen ehkä oltais laittamassa sitä ensimmäistä mukulaa tilaukseen niin motivaatio on taas saanut uudenlaista potkua. Gynekin tuumi minulle että hormoonitoiminnan kannalta painon pudottaminen voisi olla hyväksi, mutta ei muuten kommentoinut asiaa. Ironisintahan tässä on se, että olin normaalipainoinen aikanaan, kun päätin ensimmäisen kerran tosissani tahdoin pudottaa "pari kiloa". Sen jälkeen paino on vaan noussut.

Ystäväpiirini on hyvin pieni ja vasta yksi näistä on lisääntynyt. Ja tämä lisääntymisen tuotos on kummipoikani. Meillä tilanne meni oikeastaan niin että minä nimitin itseni kummiksi. Toisaalta tietääkseni olen kummipojan äidin pitkäaikaisimpia (ellen pitkäaikaisin) ystäviä, tulkkasin hänen kanssaan (silloin tulevan kummipojan) pissatikkuja ja tuin häntä synnytyspelkojen käsittelyssä. Olemme edelleenkin päivittäin yhteyksissä, minua kiinnostaa olla kummipoikani elämässä mukana jne. ja jo ennen raskautta kummipojan äiti oli lukeutunut parhaisiin ystäviini yli kymmenen vuoden ajan. Haluan uskoa, että jos ystäväni olisi miehensä kanssa päätynyt siihen, että olisivat halunneet jonkun toisen kummiksi, olisin syytä varmasti tiedustellut, mutta uskon vahvasti siihen että olisin asian hyväksynyt. "Kostona" ystäväni sitten nimesi itsensä minun ensimmäisen lapseni kummiksi, ja tämä sopii minulle todella hyvin. Itse ajattelen kummin roolin sellaisena, että kummi on sellainen ihminen, jonka vaikutuksen katson toivottavaksi lapseni elämässä. Ihminen, joka on minulle läheinen ja jonka uskon välittävän sekä meidän vanhempien, että kummilapsen hyvinvoinnista. Ja myös sellainen ihminen, joka tarvittaessa sanoo että "kannattaisko nyt miettiä uusiksi, metsään näyttää menevän". Omasta puolestani olen jo melkein kummallekin toiveissa olevalle lapselle kummit miettinyt, miehelle jääköön oma sanansa siitä, ketä hän tähän virkaan haluaisi pyytää. En myöskään näe mitään pakkoa siinä, että jos pariskunnan molempia osapuolia pitäisi pyytää kummiksi. Omaa siippaani ei pyydetty kummilapseni kummiksi, siippani kummina on minun tietojeni mukaan hänen enottarensa (enon vaimo), mutta ei eno itse, vaikka hänkin läheisesti suvussa pyöriikin. Lähipiiristä löytyy myös esimerkkejä siitä että kohteliaisuudesta pyydetään pariskunnan kumpaakin osapuolta kummiksi - siskoni ei tietääkseni tähän päivään mennessä ole tavannut yhtä kummiaan, kun hänen setänsä silloinen tyttöystävä pyydettiin myös kummiksi.

Hei ihana ketju! Täällä voikin leveillä, ku mulla on käyny miehen sukulaisten kanssa järjetön munkki. Nuorempana sitä aina tuli vähän jotenki epävarma olo jo ku ajatteli sanan "anoppi", mutta ei näiden kanssa. Välillä tuntuu, että minä oon siipan (nais-)sukulaisiin enemmän yhteyksissä kuin siippa itse. Ovatpa siipan siskot joskus laskeneet leikkiä siitäkin, että jos meillä ikinä tulisi ero, niin siippa heivattais suvusta ja ottaisivat minut tilalle. Anopin kanssakin tullaan niin hyvin toimeen, että olen joskus viettänyt amk-opiskelujen aikaan hiihtoloman anopin kahvilalla (eri kaupungissa) puuhastellen, kun siippa oli töissä kotipaikkakunnalla. Myös oma äiti ja sisko ovat äärettömän rakkaita. Kummallekin voin puhua ihan kaikesta tarvittaessa, joskin päätä vähän rassaa tällä hetkellä se, miten paljon kertoisin siskolle aikanaan yrittämis- ja raskausjuttuja. Hänkin kovasti tahtoisi kokea raskauden ja sitä kautta äitiyden, mutta luontoäiti ja olosuhteet ovat heittäneet kovia haasteita hänelle tässä suhteessa, enkä tahtoisi liikaa tökkiä jo valmiiksi kipeää paikkaa. Äiti on joskus jopa puhunut siitä, että ottaisi töistä vuorotteluvapaata jos näyttää siltä, että muksu pitäisi laittaa päiväkotiin alle vuosikkaana, enkä oikeastaan tiedä mitään parempaa, sillä äitini on ammatiltaan lastentarhaopettaja ja mielestäin yksi parhaista sellaisista.

Kesäkuussa tuli 6 vuotta täyteen. Loppiaisena mentiin kihloihin ja tjot-vaihe aloitellaan toivottavasti ennen vuoden loppua (pitää vähän katsella kuinka rohkealla mielellä tuo siippa on...). Jos siis ei suuria hidasteita tule eteen, niin tiedä vaikka ensi vuonna tähän aikaan oltaisiin kolmikko.

Läheinen aihe. Itselleni (ja miehelleni) olisi täysin ok, jos lapseni kiinnostuisi samasta sukupuolesta, sillä sekä tätini että siskoni ovat molemmat lesboja. Olen "altistunut" tällaisille vaikutteille ennen kuin ehdin vakiintua ajattelemaan, että ainoa oikea tapa rakastaa olisi vain miehen ja naisen välillä. Tiedän myös, että lapseni seksuaalinen suuntaus olisi lapseni mummoille täysin samantekevä asia, eikä se vaikuttaisi siihen miten lastani rakastettaisiin. Mielenkiintoisemman paikan aiheuttaisivat sitten taas isovanhempien polvessa miespuoliset edustajat. En tiedä kuinka paljon oman isäni ajatusmaailma on viime vuosina muuttunut, jos on muuttunut ollenkaan. Aikanaan hän on kuitenkin hyvin selväsanaisesti ilmoittanut pitävänsä homoutta sairautena ja yhdessä vaiheessa se kiristi erittäin paljon myös siskoni ja isäni välejä (ja sitä myöten myös isän ja minun välejä, sillä olen henkeen ja vereen siskoni puolella aina). Isäni on myös humalapäissään sanonut syyttävänsä siskoaan siitä, että tämä "sairaus" tarttui siskooni. Vastaavanlaisia mielipiteitä on myös ilmaissut tulevan anoppini miesystävä, joka on muuten oikein mukava tyyppi, mutta tässä asiassa vanhankantainen (ja lisäksi vielä itsepäinen). Eikä näe mielipiteessään mitään vikaa, joten tuskin tulee mieltään koskaan muuttamaan. Eli jos näin kävisi niin niitä riitasointujakin ehkä löytyisi, mutta suuri osa sukua ei varmastikaan onneksi kokisi asiassa mitään ongelmaa.

Kertokaahan, mistä saan sen muokkausnapin käyttöön? Onko siinä joku 10 viestin raja vai? Jos on jostain tällaisesta rajasta kyse (eikä esim. teknisestä virhestä), niin olisi kiva kuulla ylläpidolta peruste tällaiselle säännölle. Itse kun kuitenkin olen maltillisempi foorumiosallistuja, enkä viitsisi mielipiteitäni tunkea jokapaikkaan ihan vain sen takia, että saan oikeuden omien tekstieni muokkaamiseen. -> muoks: ja tottakai sitten tähän viestiin tuli se muokkaa-nappi. Mutta aikaisemmissa viesteissä ei sitä edelleenkään näy, onko kyse siis jostain osiokohtaisesta ongelmasta/rajoitteesta? Ne huikeat kaksi aikaisempaa viestiä ovat siis Vauvakuume-osiossa.

Vähän hiljaseksi vetää ku lukee muiden vakavampia päivityksiä, eikä itsellä oo vielä edes tulee-jos-on-tullakseen vaihe käynnissä. Toivon mukaan mies kuitenki lähtisi tuohon vaiheeseen seuraavasta kierrosta. Se nyt kuitenki ottaa tässä päähän, että 28:s synttäripäivä lähenee ja menkat heittelee vieläkin ihan miten sattuu. Gynellä kävin tässä kuussa ja siellä ultran perusteella ei pitäisi olla ainakaan päällisin puolin mitään hälyyttävää, mutta siskolla on pcos ja kahden äidin puolelta tulevien naisserkkujen ensimmäiset raskaustärpit ovat menneet kesken. Että ei vissiin ihan hirmuisen optimistisena ja luottavaisena kannata lähteä vauvantekopuuhiin... Sellanen olo on ainaki just nyt. Nimim. kiertopäivä 49 menossa, raskaustesti tehty neljä päivää sitten.