h31ccu

Tätä samaa minäkin ajattelin ja kuuntelin muiden varoituksiakin...mutta (maalais)järki käteen kaikessa

En voi sanoa että vauvakuumetta olisin koskaan potenut. Toki ympärillä on ollut lapsia aina parikymppisestä lähtien ja vaikka pidänkin lapsista, niin silti en ole kokenut ns. hysteriaa lapsenteon suhteen. Ehkäpä tunne on vain antanut odottaa itseään, jota nyt vihdoin yritän herätellä oman odotuksen alkumetreillä. Lähisuvun pienet lapset toki aiheuttavat omalla tavallaan itselleni lämpimiä sydämentykytyksiä, mutta luulen että varsinaisen kuumeen laukaisee oman odotukseni eteneminen ja lopulta lapsen syntymä. Monesti mietin että voisiko minusta tulla äitiä, koska en tunne vahvaa halua tehdä lapsia. Pidemmän päälle olen todennut ettei aika ole ollut kypsä siihen kuin vasta nyt, 34-vuotiaana, kun olen vihdoin löytänyt sen oikean miehen, jonka kanssa haluan perustaa perheen, yhdessä .

34, mutta tässä ehtii vielä laskea lukua kesään mennessä - aivan omaa syytä että on antanut itsensä repsahtaa, mutta mikä parempi syy ja motivaatio onkaan nyt ottaa itseään niskasta kiinni ja korjata tilanne.

Olen täysin samaa mieltä, on mielestäni jokseenkin rasistista ajatella että joku olisi "tahallaan" lapseton - on jokaisen oma valinta elää elämäänsä kuten haluaa. Itsekin pohdin piiiiiitkään (olen juuri täyttänyt 34-vuotta ja ensimmäinen raskaus aluillaan) haluanko lapsia, enkä todellakaan olisi katsonut hyvällä silmällä että joku "luokittelisi" minut sen perusteella onko minulla lapsia vai ei. Kaveripiiriini kuuluu muutama järkkymätön lapseton pari ja kunnioitan ja arvostan heitä siinä missä ketä muita tahansa. Ei ihmistä voi arvottaa sen perusteella, jatkaako hän sukuaan vai ei, vaan on paljon tärkeämpiäkin asioita, jotka merkitsevät - ainakin minulle.

Tärppäsi heti ensimmäisestä kierrosta, sikäli mikäli se nyt lasketaan, kun vauvakeskustelu oli tällöin vasta "aloitusasteella" ja oltiin sovittu että aloitetaan kokeilut ja vältetään yrittämistä - plussapäivänä ei jaksanut uskoa mitä oli tapahtunut...

Vuokrakaksio luhtitalossa.

Melkein 4 vuotta

Täällä tihutellut tasaiseen tahtiin aina ensimmäisten väliin jääneiden kuukautisten alusta saakka. Vuoto on vähäistä eikä kipuja ole, joitakin ajoittaisia vihlaisuja lukuunottamatta. Vuodon väri on vaihdellut kirkkaasta haaleaan ja rusehtavaankin. Neuvolasta totesivat että niin kauan kuin vuoto on vähäisempää kuin normaali kk-vuoto eikä siihen liity kipuja, niin ei tarvitse panikoida - kaikki tällainen on kuuleman mukaan täysin normaalia...joten mitä vähemmän jaksaa näistä asioista ressata, niin sitä helpompaa tässä on odottaa

Täällä rv 7 ja jatkuvaa etovaa oloa, odotan vain että koska pää on laitettava pönttöön vai selviänkö vain kuvotuksella. Hajuaisti on selvästi vahvistunut (ollut jo ennestään vahva), joten tuskaiset työmatkat julkisessa liikenteessä sen kun pahentuvat (voi kun kanssamatkustajat ajattelisivat ja säännöstelisivät hajuvesiään inhimillisesti, eivätkä kaataisi litratolkulla niitä myrkkyjä niskaansa)

Oikeastaan ainoa "oire" oli kuukautisten sijaan niukka tihutusvuoto. Siitä osasin epäillä että nyt ei kaikki ole "normaalisti" - me kun olimme vasta keskustelun asteella perheen perustamisen suhteen ja ns. viikon niin luullun kuukautistihutuksen jälkeen plussa raskaustestissä aiheutti tuplahämmennyksen (siis ihan positiivisen sellaisen ).