Mulla käynnisteltiin synnytystä 41+5 lähtien kolme päivää ballongilla ja cytoteceilla ilman pienintäkään etenemistä. Cytoista tuli kyllä hyviä ja kipeitä supistuksia, mutta ne ei saaneet mitään aikaan. Kolmantena päivänä 42+1 käyrillä jälleen maatessani alkoi yhtäkkiä pyöriä ympärillä porukkaa kun vauvan sydänäänissä oli laskuja. Yhdistettynä etenemättömään avautumiseen ja puuromaiseen vihreään lapsiveteen teki lääkäri kiireellisen sektiopäätöksen. Muutama tunti tästä kävelin itse leikkuriin. Nopeamminkin olisi menty, mutta olin just ehtinyt syödä kätilön kehotuksesta lounaan..
Mies pääsi saliin mukaan. Ensimmäinen puuduteannos alkoi vaikuttaa ja leikkaus alkoi. Hetken päästä aloin tuntemaan pientä kipua, joten puudutetta lisättiin ja odotettiin hetki. Jossain vaiheessa anestesialääkäri kyseli huonosta olosta ja sanoin että vähän kuvottaa. No, siinä kohtaa tuli leikkurissa kiire. Ilmeisesti vuosin verta vauhdilla, koska tapahtui paljon lyhyessä ajassa ja mulle laitettiin lisää nestettä vauhdilla tippumaan ja muita verenpainetta nostavia lääkkeitä. Jossain vaiheessa aloin tärräämään ihan todella ja sain petidiiniä sen lievittämiseksi.
Vauva vedettiin ulos, muttei huutanut lainkaan. Vauvan poski kosketti omaani ihan sekunnin tai pari ja juoksujalkaa vietiin virvoitteluhuoneeseen. Hengitystiet putsattiin ja vauva sai ylipainemaskin ja jäi seurantaan. Mut kursittiin kasaan ja vietiin heräämöön. Sieltä muistan vain tukisukkien laiton ja ne ihanat lämpöpeitteet! Heräämöstä mut kuskattiin sängyllä katsomaan vauvaa valvontayksikköön. Itkin niin paljon kun sieltä piti melko nopeasti lähteä pois toipumaan. Vauvan sain rinnalle vasta seuraavana päivänä, kun vauvan vitaalit oli vakiintuneet ja vauva hapettui kunnolla ilman letkuja.
Leikkauksen jälkeisenä yönä mulla oli tosi kovia kipuja vatsalla sekä hartiassa ja kyljessä. Kun niihin ei miedommat auttaneet sain sit epikatetrin kautta lisää kipulääkkeitä. Kipupumppukaan ei vienyt niitä kipuja pois vaan selkeästi paras oli akupunktio. Epistä sain yölläkin kamalat tärinät ja mulla oli yöpöydällä arsenaali kaikenlaisia ruiskuja, jos mun paineet romahtais. Yöllä kävi lääkärikin ultraamassa, ettei mikään vuoto aiheuta kipuja. Kaikki näytti siistiltä.
Toivuin sektiosta kaikesta huolimatta melko nopeasti. Verta menetin reilun litran ja hemppari oli sen seurauksena laskenut tosi alas. Se hidasti toipumista kun ei uskaltanut liikkua. Kotiin päästiin neljäntenä päivänä sektiosta ja siitä seuraavana päivänä kävin jo vähän ulkona vauvan kanssa kävelemässä. Jälkivuoto kesti ja kesti ja jälkitarkastuksessa sain lähetteen ultraan. Kohdusta löytyikin vielä pieni pala istukkaa, joka poistettiin 2kk synnytyksestä kun oltiin jo tapeltu joku aika lisämaitojen kanssa. Hysteroskopian jälkeen maito nousi ikäänkuin uudestaan ja vauva ei tarvinnut enää lisämaitoja.
