Minä kuumeilen, mies suhtautuu aika varovaisesti. Puhuu kyllä suhteellisen usein lapsista, "meidän lapsi kyllä sitten sitä ja tätä"- tyyliin, mutta jarruttelee mun kuumeilua kyllä. Ihan syystäkin, tässä ei ole vielä sellainen elämäntilanne että vauva saisi parhaan mahdollisen alun elämälle. Suunnitelmissa olisi, että suunnilleen ensi vuoden puolella aletaan yrittämään, kun keskeneräiset projektit ovat valmistuneet. Mutta tässä kun on reippaasti yli vuoden jo kuumeillutkin, niin alkaa kyllä pikkuhiljaa kärsivällisyys rapisemaan. Miten sitä jaksaisi vielä vajaan vuoden odottaa?
