pöllö

Aktiivijäsen
  • Content count

    190
  • Joined

  • Last visited

About pöllö

  • Rank
    Aktiivi
  1. Kantoliina tai reppu? Moni itkuinen vastaayntynyt käsittääkseni itkee mahaansa ja ruokatorveen nousevaa maitoa ja pystyasento & sylissäolo auttaa. Samalla äiti/isä saa kädet vapaiksi ja ergonomisesti pidettyä vauvaa pitempiä aikoja.
  2. Noin 9 kk iässä alkoi istua tuetta. Tripp trappin tuolissa ja esim. sylissä istui jo n. 6-7 kk iästä hyvin, mutta lattialla ollessaan valui aina lattialle. Istuminen on nytkin (n. 9 kk 1 vko) helposti aitajuoksuasentoa tai jalat koukussa sivuilla. Tukevasti kuitenkin pysyy eikä pahemmin horju vaikka lelua heiluttelisi, kääntelisi päätä tai muuten huitoisi.
  3. Meilläkin vauva saa päivittäin Niferexin rauta-annoksen. Aloitettiin kun hän painoi tietyn verran muutaman vkon iässä ja annetaan vuoden ikäiseksi asti annoskokoa painon mukaan kasvattamalla. Meillä rauta ei ole aiheuttanut mitään oireita kakkaan tai muuten mahavaivojen muodossa, eikä nyt 2 kk ikäiset hampaannysät ole ainakaan vielä värjäytyneet. Nyt ikää siis 8,5 kk. Meillä rauta taitaa maistua oikein hyvin, ruuan päätteeksi kun näkee lääkeruiskun niin avaa suun oikein ammolleen ja kumartaa eteenpäin saadakseen namirautaa. Ne ilmeet kun rautaa makusteltiin ekat 2 kk olivat ihan mahtavat .
  4. Meillä on pienipainoinen vauva. Syntyessään painoi n. 1,5 kg ja pituutta 42 cm. Raskaus sujui hyvin, lopussa oli lievää verenpaineen nousua. SF-mitta oli neuvolassa hitusen laskussa ja siksi saimme ajan kokoarvioultraan, mutta vauva lähtikin syntymään spontaanisti ennen sitä. Syntyi normaalisti alakautta vko 37+1 ja näin pieni koko oli tosiaan iso yllätys. Hän oli 9 päivää osastolla. Kaikki elintoiminnot olivat koko ajan vakaat, sokerit heittelivät ihan ekana päivänä mutta tasaantuivat. NML oli muistaakseni noin viikon ja imetystä harjoiteltiin jo heti päivän parin päästä syntymästä. Mitään syytä SGA:lle ei ole löydetty kuin että istukassa oli vähähappisia alueita. Kotiutumisen jälkeen sai proteiinia ja BMF:ää äidinmaitoon sekoitettuna. Lisäksi keskostippaa, rautaa ja d-vitamiinia. Kiinteät ollaan aloitettu neljässä kilossa eli noin kolmen kk:n iässä, lihat tulee 5 kk iässä mukaan. Kaikki maito on ollut äidinmaitoa imetettynä tai pullosta. Toistaiseksi näyttää siltä että kehitys on ihan ikätasoaan kaikin puolin ja kasvukäyrät seuraa hyvin normaaleja käyriä, tosin siellä alapuolella vain. Tämmöinen pikkukääpiö meillä.
  5. Meidän vauva oli syntyessään 42 cm ja todellakin tuli käyttöä pienille vaatteille! Niitä ei ollut yhtään... 50 ja 56 oli ihan jonkin verran saatuna odottamassa mutta piti käydä kaupoissa hakemassa kokoa 44. Äitini myös ompeli sopivia vaatteita jopa Baby Born -nuken kaavoilla (housuihin ei tosin mahtunut vaippa ellei jättänyt reilua tilaa). Me emme siis tienneet että neiti on niin pieni, joten emme osanneet varautua. Noin pienillä vauvoilla lämmönsäätely on hieman tarkempaa: sairaalan ohjeen mukaisesti pelkästään säkkimäisiä vaatteita ei pidä käyttää. Ensimmäisen vaatekerroksen tulee olla mahdollisimman ihonmyötäinen, ettei energiaa mene siihen vaatteen sisälle jäävän tilan lämmittämiseen. Toinen vaatekerros voi toki olla isompikin/löysä, mutta alin kerros pitää istua sopivasti. Huomasimme nopeasti että koissa oli ihan valtava ero ihan saman merkinkin sisällä. KappAhlin Newbie-bodyt kokoa 44 olivat todellisuudessa n. 50 cm ja sitten saman merkin haalarit taas ihan oikeasti kokoa 44. Name Itin premature-koot (norsukuosi) olivat todella huonolaatuisia, jo ekoissa pesuissa tuli reikiä ja saumat aukesivat. Popin 44 haalari taas oli yllättävän hyvä, vaikka olikin tosi leveä. Siinä oli tarpeeksi tiukat ja säätövaraiset hihat ja lahkeet. Äitiyspakkauksen vaatteisiin ei olla vielä päästy. Nyt vauva on 3,5 kk ja mitattiin 3 kk iässä 53 cm pituiseksi, joten koko 50 menee monissa vaatteissa edelleen. 56 on paras koko, tosin pitää aika paljon katsoa vaatetta eikä sitä kokolappua. Se Popin 44 haalari mahtuu edelleen, eli kalliihkosta hinnasta huolimatta aika kestävä ostos koska on ollut suht hyvin sopiva koko ajan. Eihän tämä toki kaikkiin vauvoihin mitenkään päde, että 50/56 olisi näin pitkään käytössä ja tarpeellinen. Mutta yllätyksiä voi aina tulla.
  6. Komppaan! Mä en pelännyt synnytystä mutta jätin kuitenkin tietoisesti kaikki synnytyskertomukset lukematta. Luin vain tätä ketjua . Omassa synnytyksessä yllätti: - Pärjäsin synnytyksessä hienosti ilman tukihenkilöä (oli sairastunut eikä päässyt mukaan). Hyvä kätilö oli kullan arvoinen, luotin häneen täysin. - Kipu oli hallittavissa ja epiduraali oli juuri niin ihanaa ja kivut vievää kuten muutkin tässä ketjussa kehuvat. Epiduraalin laitto ei myöskään sattunut, voisin verrata ehkä hyttysenpistoon tai tavalliseen verikokeen ottoon, eli aivan pientä epämukavuutta vain. - Episiotomian leikkaaminen ei sattunut kovinkaan paljoa, puudutteet vaikuttivat sen verran hyvin ja ponnistaminen helpottui. - Aika kulki todella nopeasti avautumisvaiheessa (erityisesti epiduraalin saamisen jälkeen) ja sitten ponnistukseenkin vain 10 minuuttia. Vaikka etukäteen miettikin, että synnytys voi kestää ekakertalaisella vaikka 24 h ja se on kamalan pitkä aika, niin mulla meni vain n. 13 h ja se meni tosiaan ihan hurauksessa se aika. - Ja sitten: mulle ei tullut hiki synnyttäessä! Suihkuun toki piti mennä pesemään veret ja muut sotkut, mutta muistan ihan ihmetelleeni syntymän jälkeen että ei tullut edes hiki . Olin tästäkin etukäteen luonut mielikuvan, että hikikarpalot valuu pitkin naamaa ja olo on kuin saunassa käyneellä, ei sitten pitänyt omalla kohdalla paikkansa.
  7. Avautumisvaiheessa paikalla/saatavilla oli kätilö ja anestesialääkäri. Ponnistusvaiheessa paikalla oli kätilö, lääkäri ja kolmas henkilökuntaan kuuluva nainen (kätilö tai hoitaja?). Sanoisin, että tämä kätilö oli välttämätön mukanaollut henkilö, sellainen vähän vanhempi äidillinen hahmo, joka vastasi kaikkiin kysymyksiin perusteellisesti ja auttoi muutenkin todella hyvin eri vaiheissa. Muu henkilökunta oli plussaa mutta olisin luultavasti pysynyt hengissä ja saanut vauvan ulos ilman näitä muita. Synnytin siis ilman tukihenkilöä, sillä mieheni oli kotona vatsataudissa. Synnytys sujui itse asiassa oikein mainiosti ilman miestäkin (lääkäri siellä juotti pillillä vettä mulle kun pyysin ) mutta synnytyksen jälkeen olisin kaivannut miestä henkiseksi tueksi kun vauva vietiin kiireellä lastenlääkärin tarkastukseen pidemmäksi aikaa. Myös osastolla olon aikana oli miestä kova ikävä, kun hän pääsi vasta 48 h karenssin jälkeen meitä katsomaan.
  8. No niin, synnytetty on ja luokittelisin sen kyllä helpoksi noin yleisellä mittapuulla. Koko souvi ohi noin 13 tunnissa, säännölliset ja napakat supistukset alkoi n. kuuden maissa illalla ja vauva syntyi seitsemän jälkeen aamulla. Ponnistus papereiden mukaan 10 min mutta sanoisin että 10-15 käytännössä meni. Eppari leikattiin mikä vähän harmitti, mutta kätilön mukaan se oli välttämätöntä. Vauva tuli kyllä nopeasti kun oli leikattu. Pari tikkiä löytyy, toinen ei tunnu lainkaan ja toinen senkin edestä... Mutta paraneminen on alkanut ja tavoitteena on olla hevosen selässä heinäkuun lopussa (jolloin olen ostanut yhden kesäkurssin ratsastuskoululta). Katsotaan miten käy .
  9. No eipä tosiaan ollut kauhean iso. Vauva syntyi viikolla 37 ja painoi 1,5 kg. Jossain varmasti oli jotain häikkää, mutta ei vielä tiedetä mitä. Vauva on muuten ihan täydellinen toimiva ihminen, mutta vain kokoa nukke.
  10. Vedet meni kun tulin sisään sairaalaan ja vietiin käyrille tsekattavaksi. Siinä laverilla maatessa tuntui navan vierestä naps naps, ja vedet tulvi ulos.
  11. Miten te olette saaneet noin paljon kokoarvioita? Mulla ainoa kokoarvio on rakenneultrassa 20+1 annettu 300 g. Minkälaisen tutkimuksen yhteydessä kokoarvioita yleensä annetaan? Tänään olin neuvolalääkärissä (35+1) ja hän ei puhunut koosta mitään, paitsi kun erikseen kysyin. Vastaus oli "ei se ainakaan kauhean iso ole" .
  12. Itse olen (vai olin? Olen!) ahkera tunti- ja vuokrahevosratsastaja, n. 3 krt/vko ratsastin. Muistaakseni viimeinen ratsastus oli viikolla 25 ja sileällä siis. Esteet jäi n. viikolla 16-17. Satuin muuten pari kertaa tulemaan vauhdilla selästä aivan alkuraskaudesta, kun en vielä tiennyt raskaudesta mitään. Mutta ei siitä mitään peikkoja jäänyt mieleen, nuo putoamistilanteet olivat aika erikoistilanteita joihin en normaalisti hevosen kanssa joudu. Olisin periaatteessa voinut kyllä mennä käyntiä ja kevennellä viikon 25 jälkeenkin, mutta ratsastustunneilla alkoi olla jo korsetti tosiaan hukassa ja vuokrahevonen/olosuhteet ei ollut oikein sellainen otus jolla olisi voinut rennommin ottaa (talli ilman maneesia, kenttä talvella huonossa kunnossa ja maastoon ei pimeyden takia voinut oikein mennä, joten hepassakin oli ajoittain paineita). Päätin sitten jäädä tauolle kun ei tunneilla enää pystynyt parhaimpaansa ja painopistekin alkoi valua liikaa mahan suuntaan. Vauva ei ole vielä tullut ulos, joten palautumisesta en tiedä. Olen muuta liikuntaa harrastanut aktiivisesti joten toivon että olisin parissa-kolmessa kuukaudessa taas kuosissa. Toki olen varautunut myös siihen, että näin ei ole. Ja toivon hartaasti ettei kukaan leikkele alakertaani vaikka lp-lihakset timmit olisivatkin .
  13. Mulla on ollut kesäisin ulkoilevia sisäkissoja n. 6 vuotta. En ole todellakaan luopunut kissojen hoidosta tai hiekkalaatikoiden siivoamisesta, en usko että toksoplasmoosin riski on mitenkään kovin suuri. Olen aina siivonnut hiekkikset lapion avulla ja pessyt kädet sen jälkeen, joten omin käsin en kakkoihin edes koske. Neuvolassakaan ei sanottu muuta, kuin että kumihanskoja voi käyttää, mutta uskon että lapio + käsien pesu nyt ovat riittävä varotoimi. Todennäköisempää melkein on saada tokso tallitöistä, huonosti pestyistä vihanneksista tai puutarhahommista kuin kissoista. Näitä kaikkia on tullut tehtyä, joten on mahdollista että olen jo valmiiksi ollut toksolle altistunut.
  14. Liikuntarajoituksista: Suosituksia on kaikenkirjavia, mutta käsittääkseni paras ohje suunnilleen kaikkien lajien suhteen on se, että jos laji on sinulle ennestään tuttu ja tiedostat itse omat rajasi ja riskitekijät, voit harrastaa sitä hyvillä mielin noin puoliväliin asti. Täysin uusia lajeja ei kannata aloittaa raskausaikana, nämä lajit ovat juurikin noita lueteltuja eli kamppailut, pallopelit, ratsastus ym. Vatsalihaksia voi samaten treenata mutta noin puolivälissä/vatsalihasten erkaantuessa (tai omien tuntemusten mukaan!) jättää suorat rutistukset pois. Sisempien ja sivuttaisten vatsalihasten treenaus on ihan suotavaakin. Itse esimerkiksi seinäkiipeilen näin vielä viikolla 29 (yläköydellä, reittejä valikoiden) ja pystyn lankuttamaan reilun minuutin. Lankussa pitää vaan tosi huolellisesti aktivoida vatsalihakset ettei maha roiku yhtään, kun lihakset ovat ja erkaantuneet. Mutta muuten onnistuu tosiaan oikein hyvin eikä tunnu lainkaan pahalta.
  15. Mulle auttoi se että EN käynyt pissalla. Jos nousin, niin sitten jäin pyörimään moneksi tunniksi. Kun käänsin kylkeä, niin sain useimmiten nopeasti unen päästä kiinni. No, valitettavasti se ei enää toimi näin 26. viikolla kun maha jo vähän painaa rakkoa, mutta olen muuten kyllä nukahtanut nopeammin. Univaikeudet on mennyt selvissä jaksoissa raskauden ajan.