pöllö

Aktiivijäsen
  • Content count

    190
  • Joined

  • Last visited

Everything posted by pöllö

  1. Kantoliina tai reppu? Moni itkuinen vastaayntynyt käsittääkseni itkee mahaansa ja ruokatorveen nousevaa maitoa ja pystyasento & sylissäolo auttaa. Samalla äiti/isä saa kädet vapaiksi ja ergonomisesti pidettyä vauvaa pitempiä aikoja.
  2. Noin 9 kk iässä alkoi istua tuetta. Tripp trappin tuolissa ja esim. sylissä istui jo n. 6-7 kk iästä hyvin, mutta lattialla ollessaan valui aina lattialle. Istuminen on nytkin (n. 9 kk 1 vko) helposti aitajuoksuasentoa tai jalat koukussa sivuilla. Tukevasti kuitenkin pysyy eikä pahemmin horju vaikka lelua heiluttelisi, kääntelisi päätä tai muuten huitoisi.
  3. Meilläkin vauva saa päivittäin Niferexin rauta-annoksen. Aloitettiin kun hän painoi tietyn verran muutaman vkon iässä ja annetaan vuoden ikäiseksi asti annoskokoa painon mukaan kasvattamalla. Meillä rauta ei ole aiheuttanut mitään oireita kakkaan tai muuten mahavaivojen muodossa, eikä nyt 2 kk ikäiset hampaannysät ole ainakaan vielä värjäytyneet. Nyt ikää siis 8,5 kk. Meillä rauta taitaa maistua oikein hyvin, ruuan päätteeksi kun näkee lääkeruiskun niin avaa suun oikein ammolleen ja kumartaa eteenpäin saadakseen namirautaa. Ne ilmeet kun rautaa makusteltiin ekat 2 kk olivat ihan mahtavat .
  4. Meillä on pienipainoinen vauva. Syntyessään painoi n. 1,5 kg ja pituutta 42 cm. Raskaus sujui hyvin, lopussa oli lievää verenpaineen nousua. SF-mitta oli neuvolassa hitusen laskussa ja siksi saimme ajan kokoarvioultraan, mutta vauva lähtikin syntymään spontaanisti ennen sitä. Syntyi normaalisti alakautta vko 37+1 ja näin pieni koko oli tosiaan iso yllätys. Hän oli 9 päivää osastolla. Kaikki elintoiminnot olivat koko ajan vakaat, sokerit heittelivät ihan ekana päivänä mutta tasaantuivat. NML oli muistaakseni noin viikon ja imetystä harjoiteltiin jo heti päivän parin päästä syntymästä. Mitään syytä SGA:lle ei ole löydetty kuin että istukassa oli vähähappisia alueita. Kotiutumisen jälkeen sai proteiinia ja BMF:ää äidinmaitoon sekoitettuna. Lisäksi keskostippaa, rautaa ja d-vitamiinia. Kiinteät ollaan aloitettu neljässä kilossa eli noin kolmen kk:n iässä, lihat tulee 5 kk iässä mukaan. Kaikki maito on ollut äidinmaitoa imetettynä tai pullosta. Toistaiseksi näyttää siltä että kehitys on ihan ikätasoaan kaikin puolin ja kasvukäyrät seuraa hyvin normaaleja käyriä, tosin siellä alapuolella vain. Tämmöinen pikkukääpiö meillä.
  5. Meidän vauva oli syntyessään 42 cm ja todellakin tuli käyttöä pienille vaatteille! Niitä ei ollut yhtään... 50 ja 56 oli ihan jonkin verran saatuna odottamassa mutta piti käydä kaupoissa hakemassa kokoa 44. Äitini myös ompeli sopivia vaatteita jopa Baby Born -nuken kaavoilla (housuihin ei tosin mahtunut vaippa ellei jättänyt reilua tilaa). Me emme siis tienneet että neiti on niin pieni, joten emme osanneet varautua. Noin pienillä vauvoilla lämmönsäätely on hieman tarkempaa: sairaalan ohjeen mukaisesti pelkästään säkkimäisiä vaatteita ei pidä käyttää. Ensimmäisen vaatekerroksen tulee olla mahdollisimman ihonmyötäinen, ettei energiaa mene siihen vaatteen sisälle jäävän tilan lämmittämiseen. Toinen vaatekerros voi toki olla isompikin/löysä, mutta alin kerros pitää istua sopivasti. Huomasimme nopeasti että koissa oli ihan valtava ero ihan saman merkinkin sisällä. KappAhlin Newbie-bodyt kokoa 44 olivat todellisuudessa n. 50 cm ja sitten saman merkin haalarit taas ihan oikeasti kokoa 44. Name Itin premature-koot (norsukuosi) olivat todella huonolaatuisia, jo ekoissa pesuissa tuli reikiä ja saumat aukesivat. Popin 44 haalari taas oli yllättävän hyvä, vaikka olikin tosi leveä. Siinä oli tarpeeksi tiukat ja säätövaraiset hihat ja lahkeet. Äitiyspakkauksen vaatteisiin ei olla vielä päästy. Nyt vauva on 3,5 kk ja mitattiin 3 kk iässä 53 cm pituiseksi, joten koko 50 menee monissa vaatteissa edelleen. 56 on paras koko, tosin pitää aika paljon katsoa vaatetta eikä sitä kokolappua. Se Popin 44 haalari mahtuu edelleen, eli kalliihkosta hinnasta huolimatta aika kestävä ostos koska on ollut suht hyvin sopiva koko ajan. Eihän tämä toki kaikkiin vauvoihin mitenkään päde, että 50/56 olisi näin pitkään käytössä ja tarpeellinen. Mutta yllätyksiä voi aina tulla.
  6. Komppaan! Mä en pelännyt synnytystä mutta jätin kuitenkin tietoisesti kaikki synnytyskertomukset lukematta. Luin vain tätä ketjua . Omassa synnytyksessä yllätti: - Pärjäsin synnytyksessä hienosti ilman tukihenkilöä (oli sairastunut eikä päässyt mukaan). Hyvä kätilö oli kullan arvoinen, luotin häneen täysin. - Kipu oli hallittavissa ja epiduraali oli juuri niin ihanaa ja kivut vievää kuten muutkin tässä ketjussa kehuvat. Epiduraalin laitto ei myöskään sattunut, voisin verrata ehkä hyttysenpistoon tai tavalliseen verikokeen ottoon, eli aivan pientä epämukavuutta vain. - Episiotomian leikkaaminen ei sattunut kovinkaan paljoa, puudutteet vaikuttivat sen verran hyvin ja ponnistaminen helpottui. - Aika kulki todella nopeasti avautumisvaiheessa (erityisesti epiduraalin saamisen jälkeen) ja sitten ponnistukseenkin vain 10 minuuttia. Vaikka etukäteen miettikin, että synnytys voi kestää ekakertalaisella vaikka 24 h ja se on kamalan pitkä aika, niin mulla meni vain n. 13 h ja se meni tosiaan ihan hurauksessa se aika. - Ja sitten: mulle ei tullut hiki synnyttäessä! Suihkuun toki piti mennä pesemään veret ja muut sotkut, mutta muistan ihan ihmetelleeni syntymän jälkeen että ei tullut edes hiki . Olin tästäkin etukäteen luonut mielikuvan, että hikikarpalot valuu pitkin naamaa ja olo on kuin saunassa käyneellä, ei sitten pitänyt omalla kohdalla paikkansa.
  7. Avautumisvaiheessa paikalla/saatavilla oli kätilö ja anestesialääkäri. Ponnistusvaiheessa paikalla oli kätilö, lääkäri ja kolmas henkilökuntaan kuuluva nainen (kätilö tai hoitaja?). Sanoisin, että tämä kätilö oli välttämätön mukanaollut henkilö, sellainen vähän vanhempi äidillinen hahmo, joka vastasi kaikkiin kysymyksiin perusteellisesti ja auttoi muutenkin todella hyvin eri vaiheissa. Muu henkilökunta oli plussaa mutta olisin luultavasti pysynyt hengissä ja saanut vauvan ulos ilman näitä muita. Synnytin siis ilman tukihenkilöä, sillä mieheni oli kotona vatsataudissa. Synnytys sujui itse asiassa oikein mainiosti ilman miestäkin (lääkäri siellä juotti pillillä vettä mulle kun pyysin ) mutta synnytyksen jälkeen olisin kaivannut miestä henkiseksi tueksi kun vauva vietiin kiireellä lastenlääkärin tarkastukseen pidemmäksi aikaa. Myös osastolla olon aikana oli miestä kova ikävä, kun hän pääsi vasta 48 h karenssin jälkeen meitä katsomaan.
  8. No niin, synnytetty on ja luokittelisin sen kyllä helpoksi noin yleisellä mittapuulla. Koko souvi ohi noin 13 tunnissa, säännölliset ja napakat supistukset alkoi n. kuuden maissa illalla ja vauva syntyi seitsemän jälkeen aamulla. Ponnistus papereiden mukaan 10 min mutta sanoisin että 10-15 käytännössä meni. Eppari leikattiin mikä vähän harmitti, mutta kätilön mukaan se oli välttämätöntä. Vauva tuli kyllä nopeasti kun oli leikattu. Pari tikkiä löytyy, toinen ei tunnu lainkaan ja toinen senkin edestä... Mutta paraneminen on alkanut ja tavoitteena on olla hevosen selässä heinäkuun lopussa (jolloin olen ostanut yhden kesäkurssin ratsastuskoululta). Katsotaan miten käy .
  9. No eipä tosiaan ollut kauhean iso. Vauva syntyi viikolla 37 ja painoi 1,5 kg. Jossain varmasti oli jotain häikkää, mutta ei vielä tiedetä mitä. Vauva on muuten ihan täydellinen toimiva ihminen, mutta vain kokoa nukke.
  10. Vedet meni kun tulin sisään sairaalaan ja vietiin käyrille tsekattavaksi. Siinä laverilla maatessa tuntui navan vierestä naps naps, ja vedet tulvi ulos.
  11. Miten te olette saaneet noin paljon kokoarvioita? Mulla ainoa kokoarvio on rakenneultrassa 20+1 annettu 300 g. Minkälaisen tutkimuksen yhteydessä kokoarvioita yleensä annetaan? Tänään olin neuvolalääkärissä (35+1) ja hän ei puhunut koosta mitään, paitsi kun erikseen kysyin. Vastaus oli "ei se ainakaan kauhean iso ole" .
  12. Itse olen (vai olin? Olen!) ahkera tunti- ja vuokrahevosratsastaja, n. 3 krt/vko ratsastin. Muistaakseni viimeinen ratsastus oli viikolla 25 ja sileällä siis. Esteet jäi n. viikolla 16-17. Satuin muuten pari kertaa tulemaan vauhdilla selästä aivan alkuraskaudesta, kun en vielä tiennyt raskaudesta mitään. Mutta ei siitä mitään peikkoja jäänyt mieleen, nuo putoamistilanteet olivat aika erikoistilanteita joihin en normaalisti hevosen kanssa joudu. Olisin periaatteessa voinut kyllä mennä käyntiä ja kevennellä viikon 25 jälkeenkin, mutta ratsastustunneilla alkoi olla jo korsetti tosiaan hukassa ja vuokrahevonen/olosuhteet ei ollut oikein sellainen otus jolla olisi voinut rennommin ottaa (talli ilman maneesia, kenttä talvella huonossa kunnossa ja maastoon ei pimeyden takia voinut oikein mennä, joten hepassakin oli ajoittain paineita). Päätin sitten jäädä tauolle kun ei tunneilla enää pystynyt parhaimpaansa ja painopistekin alkoi valua liikaa mahan suuntaan. Vauva ei ole vielä tullut ulos, joten palautumisesta en tiedä. Olen muuta liikuntaa harrastanut aktiivisesti joten toivon että olisin parissa-kolmessa kuukaudessa taas kuosissa. Toki olen varautunut myös siihen, että näin ei ole. Ja toivon hartaasti ettei kukaan leikkele alakertaani vaikka lp-lihakset timmit olisivatkin .
  13. Mulla on ollut kesäisin ulkoilevia sisäkissoja n. 6 vuotta. En ole todellakaan luopunut kissojen hoidosta tai hiekkalaatikoiden siivoamisesta, en usko että toksoplasmoosin riski on mitenkään kovin suuri. Olen aina siivonnut hiekkikset lapion avulla ja pessyt kädet sen jälkeen, joten omin käsin en kakkoihin edes koske. Neuvolassakaan ei sanottu muuta, kuin että kumihanskoja voi käyttää, mutta uskon että lapio + käsien pesu nyt ovat riittävä varotoimi. Todennäköisempää melkein on saada tokso tallitöistä, huonosti pestyistä vihanneksista tai puutarhahommista kuin kissoista. Näitä kaikkia on tullut tehtyä, joten on mahdollista että olen jo valmiiksi ollut toksolle altistunut.
  14. Liikuntarajoituksista: Suosituksia on kaikenkirjavia, mutta käsittääkseni paras ohje suunnilleen kaikkien lajien suhteen on se, että jos laji on sinulle ennestään tuttu ja tiedostat itse omat rajasi ja riskitekijät, voit harrastaa sitä hyvillä mielin noin puoliväliin asti. Täysin uusia lajeja ei kannata aloittaa raskausaikana, nämä lajit ovat juurikin noita lueteltuja eli kamppailut, pallopelit, ratsastus ym. Vatsalihaksia voi samaten treenata mutta noin puolivälissä/vatsalihasten erkaantuessa (tai omien tuntemusten mukaan!) jättää suorat rutistukset pois. Sisempien ja sivuttaisten vatsalihasten treenaus on ihan suotavaakin. Itse esimerkiksi seinäkiipeilen näin vielä viikolla 29 (yläköydellä, reittejä valikoiden) ja pystyn lankuttamaan reilun minuutin. Lankussa pitää vaan tosi huolellisesti aktivoida vatsalihakset ettei maha roiku yhtään, kun lihakset ovat ja erkaantuneet. Mutta muuten onnistuu tosiaan oikein hyvin eikä tunnu lainkaan pahalta.
  15. Mulle auttoi se että EN käynyt pissalla. Jos nousin, niin sitten jäin pyörimään moneksi tunniksi. Kun käänsin kylkeä, niin sain useimmiten nopeasti unen päästä kiinni. No, valitettavasti se ei enää toimi näin 26. viikolla kun maha jo vähän painaa rakkoa, mutta olen muuten kyllä nukahtanut nopeammin. Univaikeudet on mennyt selvissä jaksoissa raskauden ajan.
  16. Muistaakseni 13 päivää eli lähes 2 viikkoa siirrettiin myöhemmäksi ultran perusteella. Joku heitto olikin todennäköistä koska kuukautiseni eivät ole säännölliset ja kierto vaihtelee helposti 25-35 päivää. Lisäksi lapsentekopäiväkin on tiedossa . Pidän todennäköisenä että se ihan oikea laskennallinen syntymäaika olisi näiden kahden la-päivän välissä, mutta itse olen syntynyt vasta viikolla 42 joten jää nähtäväksi miten käy.
  17. Ekaa odotan, bmi 19 ja nyt vko 24, ja työkaverit ovat tällä viikolla saaneet kuulla odotuksesta. Kaikki ovat olleet hyvin hämmentyneitä, etteivät ole ollenkaan arvanneet vaikka moni on itsekin äiti tai isä. Omasta mielestäni maha on taas ihan valtava pallo, mutta ehkä se jää kuitenkin vaatteiden alle. En käytä äitiysvaatteita (vielä), nehän kyllä korostaisivat mahaa.
  18. ^ Toisaalta teen 90 % istumatyötä ja kotona ollessa vain löhöän, joten viikkotasolla se ~5 h liikuntaa on aika vähän kokonaisuus huomioon ottaen . Ja toki liikunnan muodot on muuttunut tässä mahaa kasvatellessa, eli juoksulenkit vaihtunut rauhallisiksi kävelylenkeiksi ja muutenkin rajuimmat harrastukset jääneet pois. Ja esikoinen tosiaan tulossa, olen käsittänyt että toista odottaessa voi olla hankalampi liikkua jos maha pullahtaa paljon nopeammin esille ja lantion liitokset on jo valmiiksi löysemmät? Jokainen tekee kykyjen ja voinnin mukaan!
  19. ^ Kiitos vastauksesta . Näin olen ymmärtänytkin, että synnytyksen jälkeen on hyvä pitää taukoa rajusta vatsan treenauksesta. Luulen, että teen noita sivuttaisia vatsoja ihan maltilla tässä odotusaikana, sen verran miten hyvältä tuntuu ja rauhallisesti. Sen verran pitää kuitenkin tehdä, että pysyy keskivartalo balanssissa; selkä-kyljet-vatsat. Mulla menee muutenkin niha-alue lukkoon jos ei liikuta sitä riittävästi, joten salitreeniä on tarkoitus jatkaa loppuun asti (harrastan toki muutakin liikuntaa suht monipuolisesti, yht. 4-6 krt/vko).
  20. Kerroin viikolla 23, eli melko myöhään. Olisin hieman aiemminkin voinut kertoa, mutta joululoma osui juuri rakenneultran jälkeen joten kertominen siirtyi sitten sen myötä myöhemmäksi. Pahimpien pahoinvointipäivien aikana saatoin tehdä yksittäisiä etäpäiviä silloin tällöin ilman suurempia selittelyjä, ja varsinaisia sairaslomapäiviä olen tarvinnut vain yhden (ja sekin omalla ilmoituksella).
  21. Voin pahoin viikot 14-19. Sitä ennen ei ollut pahoinvointia, pientä väsymystä vaan ja ei tehnyt yhtään mieli syödä. Ilmeisesti vähän harvinaisempi tuo alkuraskauden jälkeinen pahoinvointi, painokin laski joitakin kiloja sen yhteydessä. Onneksi nyt rv 23 olen jo lähes alkupainossani, painoindeksini on normaalisti 19 joten hirveästi ei olisi varaa laihtua.
  22. Hedelmät (erityisesti mandariinit ja omenat), vihannekset ja happamat/kirpeät ruoat. Salaatit. Kaikki mahdollisimman raikas. Ruoka saa olla mielellään kylmääkin. Mausteeksi sitten jalapenoja ja hot louisiana -kastiketta , tulisuus on ihanaa, nam. Yhdessä vaiheessa mulla oli kova limpparinlitkimiskausi, koska vesi oksetti ja kaiken juoman piti olla jotenkin maustettua (onneksi tämä vaihe on jo ohi, hampaat kiittää). Näistä minkään mielitekoruuan puuttuminen ei sentään ole maailmanloppu, vaikka kerran kyllä suutuin kun mies oli syönyt kurkun loppuun. Punainen liha, erityisesti nauta on jäänyt 95 % kokonaan pois, vaikka ennen olen syönyt sitä ihan normaalisti. Ei vaan tee yhtään mieli. Ainoa punainen liha mitä olen syönyt, on ollut hampurilaisen välissä taikka joulukinkku. Kana ja kala menee ihan hyvin kuitenkin.
  23. Vielä menee normaalit vaatteet (nyt vko 23). Tiukoimmissa farkuissa pidän taskussa mukana kumilenksua, jotta voin tarvittaessa löysätä nappia. Kuminauhassa on vaan se huono puoli, että housut meinaa sitten valua . Pikkuhiljaa olen tosin alkanut jo katsoa, pitäisikö hankkia jotain äitiysvaatteita. Periaatteessa en haluaisi isoa varastoa ostaa niin lyhyeksi ajaksi. Onneksi mulla on pari trikoista mekkoa ja muita joustavia vaatteita, joita voi varmasti käyttää vielä pitkälle.
  24. Kysyisin viisaammilta, minkälaiset vatsalihasliikkeet ovat hyviä raskaanaolevalle? Olen nyt viikolla 23 ja vatsalihakset ovat alkaneet aueta ja maha pullahtaa ulos. Jos teen koemielessä suoran sit-upin, vatsassa näkyy selvästi kun lihakset ovat A:n muodossa eli alhaalta auki, ylhäältä vielä kiinni. Siinä aukiolevassa kohdassa pullottaa sitten maha miten mahtuu lihasten välistä . Jätin nyt tällä viikolla salitreenistä suorat sit-upit pois, tein ne sivulle kiertäen ja sujui hyvin. Lisäksi lankutin normaalisti ja tein kylkilankut ilman ongelmia. Kuulisin mieluusti, minkälaisilla variaatioilla voisin vinoja vatsalihaksia tehdä. Vatsalihakset ovat heikentyneet ihan huomattavasti muutaman viime viikon aikana, liittyen varmasti siihen kun aukeaminen on alkanut. Sisempien lihasten aktivointikaan ei ole kovin helppoa enää. Siksikin haluaisin pientä treeniä tehdä, ettei ihan ryhti ja tasapaino katoa. Muutenhan salitreeni on pitänyt fysiikan ja pään kunnossa tosi hienosti. Jos liitoskivut yms on vaivannut, niin ne on saanut parhaiten pois nimenomaan rauhallisella kävelyllä, venyttelyllä ja kehoa kuuntelevalla punttistreenillä (tarvittaessa ihan pienillä painoilla, ei revittelyjä). Uskon, että hyvä lihaskunto tukee lantiota kun se leviää ja valmistautuu synnytykseen.
  25. Tällä hetkellä ajatuksena lähinnä: * Ei vauvakuvia ja kakkapäivityksiä someen - taitaa olla monilla muillakin. Ei ainakaan liikaa * Teen edelleen niitä asioita, joita näen itselleni tärkeäksi. En jämähdä kotiin täyspäiväiseksi mammaksi. Tiedostan totta kai että vähintään eka vuosi menee hyvin pitkälle lapsen ehdoilla ja "oma elämä" pitää jättää tauolle, mutta toivon että sitten ajan mittaan voin ottaa elämääni takaisin minulle tärkeitä asioita. Että löytyy sopiva tasapaino lapsen ja työelämän, harrastusten, mielenkiinnon kohteiden ym. kesken. Painotussuhteet toki tulevat muuttumaan ja paljon siitä mitä ne ovat ennen odotusaikaa olleet.