-
Content count
48 -
Joined
-
Last visited
Content Type
Profiles
Forums
Calendar
Blogs
Gallery
Everything posted by Ms Kattila
-
Hei olen vielä tärppivaiheessa, mutta kiinnostaa mitä söitte estolääkkeenä ennen raskautta? Mulla nyt Candesartan. Miten sen syönti lopetetaan? Tai siirrytäänkö vanhasta estolääkkeestä suoraan lennosta uuteen estolääkkeeseen (esim. Propral)? Vai onko pakko kokeilla olla ilman mitään lääkkeitä jos migreeni helppaisi ja raskaus "sopisikin" minulle?
-
Saako osallistua keskusteluun, vaikka tekee "vasta" gradua? On meinaa pikkasen (!) vaikee saada itteään keskittymään aloilleen johonkin akateemiseen, kun haluis vaan pyöriä täällä vaukkareissa tai muualla "vauva-asioissa". Onko teillä ennestään lapsia vai ekaa nyt yrittämässä väikkärivaiheessa? Saako kysyä minkä ikäsiä ootte? T: 30v. graduilija
- 62 replies
-
- vauvakuumeväitöskirja
- akatemia
-
(and 1 more)
Tagged with:
-
Voi jummijammi, sanon mä!
-
Jes! Aivan mahtava ketju! Tuntuu että täällä (=vaukkareissa) on hirveästi nuorta sakkia... Luin mm. Opiskelu ja vauvakuume-topikkia ja siellä oli lukiolaisia!!! Hui! Minä kun olen tällainen ei-niin-harvinainen 30v. opiskelija/graduilija! Eli hirvittää kyllä ajatus, että olen antanut ajan kulua liikaa... Nyt tarkoitus 31v. täytettyäni aloittaa yrittäminen vihdoin! Kyl jännittää, et miten tärppää vai tärpääkö. Mutta kuten tuolla jo aiemmin todettiinkin, mäkin uskon etten ois ollu valmis aiemmi tai luulen, et oon nyt parempi äiti kuin oisin ollu kaksvitosena tms. Olin sillo viel ihan kakara.
-
Ja voinhan tietysti itse aloittaa! Mulla ollut diagnosoitu masennus nyt 5 vuotta ja hyvää on se, että olen hoidon piirissä ja jatkan siellä oloa koko raskaus- ja vauva-ajan. Olen pyrkinyt rakentamaan myös hyvää tukiverkkoa ympärilleni ja hoitamaan muut "ulkoiset puitteet" elämässäni siihen hanttiin, että lapsen olisi hyvä tulla elämääni. Uskon, että minusta tulee hyvä äiti masennuksesta huolimatta. En voi olla ainoa masenunut äiti Suomessa! Ja aion onnistua eli siis nauttia lapsesta ja äitiydestä ja mahdollistaa lapselleni tavallinen ja rakastava perhe ja elämä. Silti myönnän, että asia mietityttää ja olisi kiva jakaa tuntoja muden masentuneiden kanssa äitiyteen liittyen.
-
En voi uskoa, että näin monta päivää kukaan ei ole vastannut! Tännehän voi vastata myös anonyymisti jos hirveästi hirvittää. En voi uskoa, etteikö täst asiasta saataisi topikkia pystyyn. Suomalaisethan syö enemmän masennuslääkkeitä kuin buranaa! Tai sitten asiassa ei ole mitään ihmeellistä ja suurentelen asioita mielessäni... I doubt it. Kiinostaisi siis ihan sellainenkin, että millaisia tuntoja jo masentuneilla on ollut raskauden suhteen ja sen aikana, miten olette pärjänneet, ovatko kaikki pelot olleet turhia, miten olette varautuneet raskauteen/vauva-aikaan/ yleensä lapsen tuloon arkeenne ja elämäänne?
-
Miksei kukaan osaa vastata kysymyskeen: Miksi juoda greippimehua? Siis onko sillä muka jotain tieteellistä perustetta?
-
Hahahha! Ihan mahtavia vinkkejä tosiaan. Tekis heti mieli lähtee baariin tilaileen karpalomehua viinilasiin ja spriteä limellä, nam! Ite sanon, et oli just eilen migreeni, niin en viitte nyt ottaa. Osa tosin tietää, että yritän raskaaksi, joten silloin ihan ok juoda alkottomia/limsoja.
-
BTW, rakastuin nyt ihan täysin tohon Utu-nimeen! Varaan sen! Se on yvä, ku menee tytölle tai pojalle ja sointuu sukunimeenki!
-
¨^ Ehdottomasti 2. Sulo! Aivan superhyvänimi. Ei lasta nimen takia kiusata. Jos lasta tullaan kiusaamaan, sitä kiusataan joka tapauksessa syystä riippumatta. Kyllä lapset keksii "syitä" kiusata. Ehdottamasi 1. nimi on niin tavis, että siksi ei sovi omaan korvaan. Sulosta voi tulla lempinimenä Supa.
-
Meillä mies kuumeilee kovin ja haluaisi jo alkaa yrittää, kun minä toppuuttelen ja yritän vielä hillitä omaa kuumeilua, koska haluan gradun valmiiksi ensin. Mies jopa viittaa itseensä *piip*:n iskänä! Toisaalta se on todella suloista ja kyseinen vauvan työnimi on kyllä minun keksimä ja mies on ihana kun on sen heti ominut ja omaksunut, ties vaikka siitä tulisi lapsen oikea nimi! Mutta kyllä koko ajan täytyy toppuutella miestä ja omaa mieltä, että saan keskityttä graduun vielä hetken...
-
Kisma: Mä oon samassa tilanteessa ku sä. Gradu pitäs saada plakkariin, mutta en tiedä uskaltaisko kesken graduprosessin lähtee jo yrittämään kun jos ei vaikka heti tärppääkään tai mitä jos tärpääkin heti... Kauheeta pohdintaa. Jos/kun valmistun ensi jouluksi 2015, niin jos aloittaisi jo syksyllä, vauva saattais syntyä jo kesällä 2016 eli mulle jäis aikaa hakea/tehdä töitä siinä keväällä vain ihan vähän. Lisäksi mies painostaa, se haluis alkaa yrittää niinku jo heti kesällä että vauva syntyis mahdollisesti heti valmistumisen perään!
-
Vuokralla omakotitalossa. Minä 30v. ja tuleva isä 42v. Teen vielä gradun loppuun ja sitten alkaa yrittäminen eli olen tod. näk. 31v. kun tulen raskaaksi *koputtaa puuta* ja silloin siis juuri valmistunut ja etsimässä töitä ennenkuin vatta alkaa näkyä! Hurjalta tuntuu, mutten jaksa odottaa kauemmin, jos vaikka ilmenee ongelmia ja meillä tulevalla isällä alkaa tulla ikä vastaan (=täytyy jaksaa kontata lapsen perässä, eikä saa kuolla ennen kuin lapsi on aikuinen). Gradua pidän kuitenin niin tärkeänä, että sen haluan valmiiksi, koska tunnen itseni ja jo snyt olisi vauva, gradun tekeminen vauva sylissä olisi _todella_ vaikeaa, kun graduilu on nytkin jo ihan jumalattoman vaikeaa ellei borderline mahdotonta. Töistä en stressaa niin, koska töiden saanti ei ole muutenkaa taattu tässä taantumassa. Että sama etsiä töitä lapsen kanssa kuin ilman.
-
Meille tulee apilaperhe (= minä äitinä, tyttikseni ja isinä homopari) ja nyt väännetään lapsen sukunimestä. Eli tässä kohtaa bioisä ja bioäiti eivät koskaan tule menemään naimisiin tai muutenkaan saamaan samaa sukunimeä eli lapselle on annettava joko minun tai bioisän sukunimi ja täytyy sanoa, että vaikea päättää! Miehellä on vielä harvinainen sukunimi ja hän on sukunsa viimeinen ja asuu perintötilallaan, jonka lapsemme sitten perii. Eli kauheat paineet multa antaa periksi sukunimiasiassa. Minulla on ihna tavisnimi eikä mitään suurempia tunteita siihen liittyen. Ainoa mikä tässä tuntuu kamalalta, on se, että olisi jotenkin "luonnotonta" että mulla äitinä ois eri nimi ku lapsella! Vaikka minä kannan lapsen ja hänet synnytän, niin se ei jotenkin riitä siteeksi, vaan haluaisin "sitoa" lapsen itseeni. Kai aika luontaista tämä tällainen. Mutta tuntuisi hassulta, että esim. postilaatikossa lukisi 2 nimeä: minun ja vastasyntyneen lapseni! Onko ajatuksia tai näkökulmia auttamaan tässä dilemmassa?
-
Hei, nyt ois hakusessa H:lla alkava pojan nimi! Harri, Heikki, Hugo.... Jos H-alkuisita ei löydy, toinen kategoria pojan nimelle oisi luotoaihe. Paju, Ahti, Kuura... Näit on vaikee keksiä! Auttakee!
-
BMI 30. Miten te, joilla on on ylipainoa: ootteko saanut vauvavakuutuksen? Mikä siinä on se äidin painoraja? Mitä muita terveyskriteerejä vauvavakuutuksen saadakseen äidin täytyy täyttää? Noita kun ei lue siellä sivuilla...
-
Hei, höpöttelenpä tämmöisen aiheen: Mikä sukunimi teillä on lapsella? Meillä siis apilaperhe ja sukunimiasia onkin aika haastava... Dammit.
-
Meille on tulossa apilaperhe! Ja pitkän pohdinnan jälkeen kylläkin... Mutta henkilökohtaisista syistä (en voi kaikkea tähän tilittää kun on julkinen foorumi), koen, että olen päätynyt minulle ja elämäntilanteelleni oikeaan ratkaisuun. Onneksi on löytynyt aivan mahtava miespari kuvioon mukaan
-
Se oli Solina!
-
Moikka kaikki! Mäkin tykkään tuosta muumimuki-brändin sateenkaariutumisesta Mutta kuten tuolla jo yksi aiemmin kyseli, se ei ole paras astia spermalle (posliini on liian kylmä) eli parempi olisi muoviastia, jos on vähänkin häikkää tiedossa, kuten sillä yhdellä aiemmalla kysyjällä (jonka nimimerkkiä en muista). Kaikki on siis kuitenkin näemmä tästä huolimatta käyttäneet niitä muumimukeja itse hommissa? Ja onnistuneetkin. Meillä homma on vielä edessä ja siksi olen tutkinut paljon asiaa, mutta te jotka olette onnistuneesti tehneet muumimuki koti-inssin, niin onko kuitenkin jotain vinkkejä/kommervenkkejä ekoille yrityksille? Rauhottausi huomattavasti mieltä meinaa.
-
Olen lukenut, että heteroille sanotaan, että pitäisi yrittää vuoden verran raskautua kotikonstein ja vasta sitten klinikalle. Pääteekö tämä sama sateenkaariperheisiin? Vuodessa on 12 mahdollista yrityskertaa. Meillä ois siis tarkoitus aloittaa ainakin koti-inssillä, mutta lapsettomuus pelottaa kun en ole ikinä aiemmin yrittänyt raskaaksi, niin luontaisesti pelkää, että jos minussa onkin jotain "vikaa". Sen olen ymmärtänyt, että stressittömyys on paras lääke, mutta mutta... helpommin sanottu kuin tehty!
-
Minna: on sateenkaariperhechat, esim. setan foorumilla ja toinen on perheaikaa.fi-sivustolla. Molemmat on kyllä niin hiljaisia, ettei siel ketään liiku... Siksi itekki etsiydyin tänne Njord:Kiva kun aloitit näköjään tällaisen "sateenkaareva neuvoo sateenvarjottimia"-palstan! Sellainen vast oiskin tarpeen! Mutta hyvä, että saa höpötellä jossain. Oon sun kanssa samassa tilanteessa eli vauva haaveissa vasta, mutta odotus on kova ja suunnitelmat sen mukaiset (eli hyvin epärealistiset!) Hahahhaha! Mutta rupeenpa käymään täällä ja kyselen itekki kaikkia tyhmiä kysymyksiä. On vaan niin uuno, että vaikka itekki on sateenkaariväkeä, niin silti sekoitan itekki termejä ja tulee loukattua oman piirin ihmisiä. Mutta aina on selvitty ja kun vaan pyytää anteeksi ja korjaa tilanteen ja kyllä mullekin muut (yleensä ei-sateenkaarevat cis-heterot) sanoo jotain hassuja välillä. Mutta tätä se on ja todella itekki odotan innolla/kauhulla miten vastaanotetaan neuvolassa, synnärillä, päiväkodissa, jne... Apilaperhe tässä meillä siis syntymässä!
-
Moikka! Meillä hieman erilainen tilanne: mulla siis tyttis ja tarkoituksena apilaperhe. Tuntuu hyvältä ratkaisulta, kun toinen vaihtoehto olisi ollut sitten yksin klinikalle ja yh-arki... Olen tosi onnellinen ratkaisuun ja kaikki näyttää hyvältä! Nyt odotetaan että minä (synnyttäjä) valmistun koulusta ja olisi kiva päästä töihin, mutta sitä ei voi taata ilman lapsihaaveitakaan, joten kunhan edes valmistun. Turvaverkko on kunnossa ja ikäni puolesta ei ole kiire, muttei kauheasti voi kyllä odottaakaan. Kyseessä siis eka vauva!