Mrs-W

Meidän 3-vuotiaalla dyspraksia eli puheen tuoton vaikeus/viivästymä. Sanoja ei ole kuin muutama hyvin yksinkertainen. Tukiviittomat on meidän "pelastus", jotta pystytään juttelemaan lapsen kanssa, 3-vuotiaalla on jo paljon asiaa. Käydään puheterapiassa ja kohta saadaan opettaja kerran viikossa kotiin, joka opettaa meille noita tukiviittomia (tähän saakka ollaan itse opeteltu papunet-nettisivuilta).

Onkohan tällainen pitkittyminen kuinka tavallista? Varsinkin ensisynnyttäjillä? Itse alan olla ihan poikki, kun supistelee ja supistelee, muttei tarpeeksi tiuhaan... Täytyy kohta soittaa sairaalaan ja kysyä, että saiskos tähän hommaan jotain apuja/vauhtia... Tuntuu, että omassa kropassa on jotain vikaa, kun homma ei vaan etene

Mä jo ehdin oman pakkaukseni tehdä kesällä, mutta ihan vinkkinä muille isyyspakkausta kokoaville, kun löysin netistä tällaisen sivun: www.paitava.net jossa myydään "tuore isä" paitaa. Aika hauska

Joo, minäkin huomasin eilen Helsingin Uutisista, että ruuhkaa on! Lähinnä tuossa Naistenklinikasta puhuttiin, mutta Kättäristä oli maininta, että ajoittain on täyttä. Jännittää, jos passittavatkin "vieraaseen" paikkaan synnyttämään

Kiitos vastauksista! Itse asiassa, jos raskaus jatkuu ihan normaalisti ja hyvin (eli pääsee sinne Haikaranpesään) ja jos synnytyksessä tai vauvan voinnissa ei oo mitään ihmeellistä, niin eihän siellä Haikaranpesässä edes olla kauaa, ilmeisesti kaksi vuorokautta synnytyksen jälkeen. Eli eiköhän tuo mies pysty siellä mukana olemaan, ja anoppi asuu onneks Helsingissä ja on onneks niin mukava ja innolla vauvajutuissa mukana, että se varmasti pystyy tulemaan perhehuoneeseen, jos miehen tarvitsiskin lähteä pikaisesti jossain käymään. Toivon kyllä tosi paljon, että me sellaseen perhehuoneeseen päästäis, koska mua jotenkin enemmän jännittää se sairaalassa olo kuin itse synnytys Et joutuu jäämään sinne ihan "yksin" vauvan kanssa.

Tyhmä kysymys Haikaranpesän perhehuoneisiin ja isiin liittyen. Eli jos saitte perhehuoneen, oliko isä siellä koko sairaalassaoloajan vai miten? Meitä Haikaranpesä kovasti kiinnostaa, ja isä haluaisi olla perhehuoneessa mukana mahdollisimman paljon. Kai isä kuitenkin saa välillä lähteä sairaalasta pois, esimerkiksi työpaikalla käymään? Esimerkiksi meidän on yrittäjäperheessä vaikea tietää työtilannetta etukäteen ja voi olla, ettei isä pysty samantien jäämään isyysvapaalle.

Mulla on aina ollu huono iho, mutta nyt raskausaikana iho on menny tosi huonoksi, vaikka kuinka olen yrittänyt hoitaa. Lähes alusta saakka näppylöitä on ollut kasvoissa, decolte-alueella, selässä, jopa olkapäissä! Itselläni kevään/kesän ensimmäiset auringonsäteet auttoi jonkin verran, ainakin luulen niin. Onneksi olen siis kesällä raskaana, koska aurinko tekee iholleni yleensä hyvää ja muutenkin talvisin iho on kuiva (siis sekä epäpuhdas, että kuiva, mikä ihana yhdistelmä!). Ei kai auta kuin kestää! Oon kuitenkin päässy muuten vähemmällä, kun ei ollu mitään ihan yletöntä pahoinvointia alkuraskaudessa tms. Ärsyttää vaan kun aina toitotetaan, kuinka odottavien äitien iho oikein hehkuu! Täällä hehkuu vaan finnit

Sovittiin miehen kanssa, et kerrotaan molemmat muutamalle parhaimmalle ystävälle melko pian. Se kyllä "helpotti oloa", sillä ois ollu tosi vaikeeta salata näin suurta ja ihanaa juttua parhaimmilta ystäviltä. Tuleville isovanhemmille kerrottiin sitten ekan ultran aikoihin. Mies olis halunnut kertoa suunnilleen jokaiselle vastaantulijalle raskaudestamme heti alusta alkaen, mutta mä pelkäsin keskenmenoa ja toppuuttelin miestä, minkä osasin Töissä en ole vielä kertonut, koska työvaatteet on niin löysät ettei raskaus näy niin selvästi. Tokan ultran jälkeen ajattelin kyllä töissäkin kertoa.

Mä tiesin olevani raskaana jo ennen raskaustestin tekoa, koska mun rinnat oli tosi kipeet ja turvonneet (ja melkein heti piti lähteä ostamaan uusia liivejä). Menkkojen aikaan on ennenkin ollu rinnat kipeenä, mutta ei ne koskaan ennen ollu turvonnu (ja niin paljon!), joten tiesin, että nyt tais tärpätä. Kuvottava olo alkoi aamuisin myös tosi aikaisin, ehkä vkolla 4-5. Menkkamaisia kipuja oli myös jonkin verran ja vähän myöhemmin iski sitten armoton väsymys. Nyt rv:lla 17 olo on taas niin kuin "normaalilla ihmisellä"

Meillä jo odotellaan vaavia, mutta ennen plussaa olin ostanu muutaman vaatekappaleen ja tilannu Vauva-lehden. Vauvakuume oli niin kova, että oli pakko saada hankkia jotain. Kävihän se mielessä, että jos vauvaa ei alakaan kuulua, niin vaatteet menee hukkaan, mutta ajattelin, että voishan ne antaa sitten jollekin lahjaksi... Plussan jälkeen ei oikeastaan, ihme kyllä, oo tehnytkään mieli ostella kauheesti mitään, vaikka vaavia aivan onnessaan odotellaankin. Ehtiihän sitä, ja ihan alussa oli niin kova keskenmenon pelkokin ettei tavaroita osannut edes ajatella. Mutta mitään suurempaa en lähtis ennen plussaa ostelemaan, enkä ihan vielä alkuraskaudessakaan.

Mä oon syöny yhden päivässä siitä lähtien, kun tiesin olevani raskaana eli maaliskuun alusta saakka. Oon kasvissyöjä ja vaikka luultavasti saan aika hyvin kaikkia ravintoaineita, niin on "turvallisempi" mieli, kun syö noita. Ja hemoglobiiniarvot on pysyny (ainakin vielä) tosi hyvinä!

Hieno idea tuo isyyspakkaus, taidan alkaa väkertää myös meidän tulevalle isukille tuollaista! Kiva, että täällä on myös kuvia sisällöistä! Minelin idean vois varastaa ja viedä paketin kellarikomeroon odottamaan noutoa

Aika jännä juttu, että monet, jotka on olleet kissojen kanssa tekemisissä jo pitkään, niin silti sitä vasta-ainetta ei oo löytynyt. Itse oon asunu lapsuuden maalla ja aina on joku ulkokissa pyörinyt nurkissa, joten luulis, että olisin sen jo sairastanut, mutta voi olla että en. Labrakokeessa en oo siis (ainakaan vielä) käynyt. Onko kenelläkään viisaalla tietoa, että jos kissalta löytyy matoja, niin voiko ne tarttua ihmisiin tai aiheuttaa jotenkin vahinkoa sikiölle? Neuvolassa eivät osanneet yhtään auttaa.. Mä nimittäin epäilen, että meidän kissoilla on saattanut olla matoja nyt keväällä. Ällöttää ihan hirveästi, enkä voi ymmärtää miten se on mahdollista, sisäkissoja kun ovat (tosin näin kevään tullen ovat vietelleet aikaa myös parvekkeella). No nyt on kylppäri desinfioitu ja kissat madotettu, mutta ällöttää (ja pelottaakin) koko juttu.

Löytyykö täältä muita kissaihmisiä, jotka ovat huolissaan toksoplasmoosista ym? Tästä aiheesta on varmaan ollut keskustelua jo jossain (naikkareissa?), mutta olis kiva jakaa kokemuksia ja tietoja muiden "kissallisten" odottajien kanssa. Meillä on sisäkissoja (ja tuttavilla ulkokissoja) ja toksoplasmoosin vaara on ilmeisesti hyvin pieni, mutta silti olen pistänyt mieheni siivoamaan kissojen hiekkalaatikot, enkä itse koske niihin ollenkaan. Toksoplasmoosin lisäksi olen miettinyt kissojen matoja. Jos kissasta löytyy matoja, onko niistä ihmiselle tai sikiölle jotain vaaraa? Terveydenhoitajani mukaan sisäkissoista ei kannata olla huolissaan, mutta onko muille kissallisille tehty jotain toksoplasmoosikoetta neuvolassa? Onko se tehty ihan rutiinisti vai onko sitä pitänyt itse pyytää?

Vappu lähestyy.. Olenkohan ihan hassu tai ylivarovainen, kun mietin että voiko simaa juoda? Siis sen (pienen) alkoholipitoisuuden takia. Kaupan simoissa on muistaakseni noin 0,8% alkoholia, mutta tein tässä pari päivää sitten simaa itse, kun se on niin hyvää munkkien kanssa Parista lasillisesta tuskin on haittaa, mutta kotisiman alkoholipitoisuudesta minulla ei ole mitään tietoa... Onko kukaan muu mietiskellyt samaa?