kristal

Meidän historia 1. inssi - nega 2. inssi - nega 1.icsi - yksi folli valikoitui ja tehtiin inssi - negatiivinen 2.icsi - solut: 2 kypsää+5 raakaa = 0 hedelmöittyi 3.icsi - solut: 2 kypsää + 4 raakaa = 0 hedelmöittyi 4.icsi - solut 1 kypsä + 5 raakaa = 1 hedelmöittyi - ensimmäinen siirto hoitohistoriassa - raskaus ja lapsi 5.icsi - solut: 6 kypsää +4 raakaa = 4 hedelmöittyi - Tuoresiirto - Kemiallinen raskaus 5.icsi 1. pas - 10-soluinen 3pv alkio siirrettiin - rv 4+2 hcg 239 LA 28.12.2015 Pco-tyyppiset munasarjat ja kiertohäiriöt. Ei ovulaatioita luomuna. Miehellä ajoittain alentunut siittiötiheys.

Meillä yritys oli alusta saakka aika aktiivista ja vuosien varrella siitä sitten tuli ongelma, sillä seksi meni vähän sellaiseksi suorittamiseksi. Edelleenkin seksi on usein suorittamista omalta puoleltani, mutta onneksi tässä kuitenkin on kasvettu tiiviimmäksi pariksi vuosien varrella minun haluttomuudesta huolimatta. Me aloitimme aktiivisen vauvanteon 2006 keväällä ja esikoinen syntyi 2013 tosiaan useiden lapsettomuushoitojen jälkeen. Omalla tavallaan kotona seksihommat on sitä tjottailua. Ei meistä kumpikaan siihen oikeasti enää usko, että kotona voisi tehdä mitään sellaista, että siitä lapsi saisi alkunsa, mut ei sitä seksiä ole silti kokonaan lopetettu (vaikka joskus tuntuu, että voisin koko hommasta luopua, kun useikaan ei huvita). Joskus sitä erehtyy näinkin pitkällä kokemuksella kuvittelemaan, että kotonakin voisi tärppi käydä, mut kyllä se luonto sitten muistuttaa...

Meillä vauvakuume pukkasi jo suhteen alussa, eli kohta 10v sitten, mutta päätettiin odottaa, että saan opinnot valmiiksi ja muutetaan yhteen. Irtisanouduin vakiduunista ja muutin pois entiseltä kotipaikkakunnalta 3kk lomansijaisuuden voimin ja luotin, että töitä löytyy jatkossa. Siinä meni pari vuotta pätkätöissä ja määräaikaisissa sopimuksissa kokoajan lasta yrittäen. Sitten tuli vakipaikka, ja sitten vähän muuttui työnkuva, mutta vakipaikka säilyi. Ja siinä vuosien varrella sitä sitten taloudellinen tilanne parani ja etenin työelämässä ja miehen tilanne parani ja asiat loksahteli paikoilleen ja saatiin talous tasapainoiseksi. Matkusteltiin ja koitettiin tehdä kivoja asioita yhdessä. Ja kokoajan yritettiin saada vauvaa. Mut vauvaa vaan ei tullut. Lopulta 4 vuotta kestäneiden hoitojen jälkeen saatiin vauva. Lapsettomuutta oli siihen mennessä ehtinyt kestää 7 vuotta. Mutta onneksi kesti, sillä asiat loksahteli sillä välin paikoilleen. Nyt ollaan sitten toisella kierroksella ja tosiaan, tässä maailmassa näyttää yt-neuvotteluja riittävän, eli ei se vakipaikka ole todellakaan mikään varma juttu. Ei kannata odottaa, jos siltä tuntuu. Työnantaja tykkää, kun on lapset tehtynä

Minulla on PCOmaisuutta ja ovulaatio-ongelmia ja olen tehnyt vuosikausia ovulaatiotestejä ja saanut satoja negatiivisia tuloksia. Parhaiten positiivisen tuloksen näyttää mielestäni noista halpistesteistä Pregcheckin ovisliuskat. Niissä viiva on vahva ja selkeä, kun testi on plussa. Lisäksi olen käyttänyt sitten halpoja nettiliuskoja, mut niissä on sitten jotenkin tuntunut olemman enemmän tulkinnanvaraa. Oma taktiikkani on ollut testata liuskoilla ja vahvistaa sitten digiovistestllä se vahvin viiva. Sillä tavalla digitesti on riittänyt pidempään, kun on kuitenkin ihan tolkuttoman kallis. Itselläni tulee kuukauden päästä eteen ovistestailut, kun pitäisi etsiä ovulaatio passia varten. Nyt alkaa välikierto, jossa taidan koittaa pysyä erossa kaiken maailman testeistä ihan tyystin.

Tuoreen kokemukseni mukaan marketista saatavat PregCheck- testit ja Apteekin oma- testit ovat aika herkkiä huomaamaan vähäisemmänkin hormonimäärän, kuin mitä sanotaan testin herkkyydeksi. Silloin vaan on niin, että viiva tulee ihan siinä testiajan lopulla ja vahvistuu jälkeenpäin. Testiajalla siinä toisen viivan kohdalla näkee sen "aavistuksen", mutta se aavistus tosiaan vahvistuu vasta ajan lopuksi. Itselläni on tuore kokemus kemiallisesta raskaudesta, joka varmistettiin dpo 16 veritestillä. Tulos oli hcg 17 ja mainitsemiini testeihin tuli juuri nuo "roskishaamut". Kun päiviä kului eteenpäin roskishaamut haalenivat ja lakkasivat lopulta näkymästä. Apteekin omaa en kustannussyistä enää ole tehnyt, mutta PregCheck-liuskoja kyllä. Ja sen perusteella sanoisin, että nega pysyy negana pregcheckissä, mutta jos sitä hormonia vähänkään on, niin se oireilee sitten roskishaamuna. Tämän kokemuksen perusteella aion jatkossa kyllä luottaa noihin PC-testeihin, sillä ne tuntuvat kyllä toimivan. Ja kun muistaa tuon roskishaamu-asian, niin niistä pystyy sitten päättelemään jotain etukäteenkin, jos ajoissa testaa. Apteekin oma teki samaa - eli vahvistui sitten testiajan jälkeen. Mutta hinta on sen verran enemmän tuohon PC-liuskaan verrattuna, että mielummin sitten käyttää niitä. Meillä kaksi PC-liuskaa maksaa 2,50e. Eli suositukseni menee Pregchekille (liuskat tai puikot) ja Apteekin Omalle! Predictor Early on ihan hirveä testi, sitä en suosittele! se antaa turhaa toivoa.

Minäpäs kirjottelen tännekin, kun on tosiaan jokusen vuoden kokemus noista clomeista. Minä söin niitä ehkä yhteensä sen 15 kiertoa ennen onnistunutta hoitoa, mutta sain apua niistä vain vaihtelevasti. Vastetta ei millään tavalla kontrolloitu ja aika harvoin tuli kuitenkaan ovulaatio ainakaan oikeaan aikaan. Yleensä ovis tuli myöhään (kp 21 jälkeen) eikä niistä kierroista koskaan tärpännyt. Ja sitä sanotaankin, että myöhät ovikset kertoisi huonoista munasoluista tms. viimeksi söin sitten kolme tai neljä kiertoa clomeja tupla-annoksella ja tällä kertaa sitten kahdessa viimeisessä kierrossa tuli ovis, muttei tärppiä siltikään. Meillä on ongelmia hedelmöittymisessä(kin). Harmittaa, että vuosia söin liian pientä annosta, kun yksi gyne sanoi, että ei saa annosta nostaa, jos se kerran toimii. Ei tullut vaan silloin puheeksi, että hyvä olisi jos se ovis tulisi edes jotenkin oikea-aikaisesti eikä myöhään. Kierrot olivat 36-42 päivää tosiaan clomeista huolimatta. Eli minä en valitettavasti pääse ainakaan kertomaan mitään onnistumistarinaa clomeilla, paitsi jos ovulointi lasketaan onnistumiseksi. Silloin olen jokusia kertoja onnistunut

Meille sanottiin silloin, että "kaikki painaa sen mitä painaa". Ja se oli jännä, kun olin samaiselta polilta kuullut jonkun saaneen sellaisen viestin, että laihduttaa pitäisi. Minä kyllä sitten tosiaan laihdutin ekalla kerralla ja nyt sitten taaskin edellistä hoitoa varten. Ja tässä vaiheessa tarkoitus olisi ennen seuraavaa passia yrittää saada taas jokusia kiloja alaspäin. Kaikki miinus on plussaa. Tsemppiä kaikille laihduttajille hoidoissa

Minulla BMI oli esikoisen hoitojen aikaan 37, mutten kertonut siitä silloin siellä polilla. Olin laihduttanut aiemmin reilusti, mutta sitten pikkuhiljaa paino lähti nousuun (stressi yms) enkä kehdannut sanoa siitä siellä polilla. (joo, ei kauheen fiksua) Hoito onnistui ja lapsi saatiin. Nyt painoa on 10 kg vähemmän ja painoindeksi 33,8. Tarkoitus olisi jatkaa pudotusta, kun raskaus ei nyt tästä lähtenytkään käyntiin. En vaan tiedä millä systeemillä sitä lähtisi pudottaan. Syksyllä pudotin pussikuurilla 10kg tätä hoitoa ajatellen. Jos sitä saisi motivaation kohdalleen, niin sellainen parin kuukauden rutistus voisi hyvinkin tuottaa tuollasen -10kg tuloksen ilman, että sitä nyt sitten vielä sen aiheuttamiin epäterveysvaikutuksiin "kuolisi". Järkevämpää tietysti olisi joku rauhallisempi laihdutus.

Minä olen myös syönyt clomifenia useampia kiertoja - yhteensä ehkä 2 vuotta kaikkinensa pitäen erimittaisia taukoja välissä. Minulla on PCO-maisuutta munasarjoissa enkä ovuloi spontaanisti välttämättä lainkaan tai sitten ehkä pari kertaa vuodessa hyvällä tuurilla. Toisaalta, clomitkaan ei auta kuin toisinaan ja vuoto täytyy saada aikaiseksi jollain muulla tavalla.

8 vuotta ehdittiin olla kaksin ennen esikoisen syntymää. Siitä ajasta 7 vuotta yritettiin aktiivisesti ensin kotikonstein ja sitten monta vuotta lapsettomuushoidoissa. Jälkikäteen voi vain todeta, että juuri oikeaan aikaan lapsi syntyi <3

Tulin lukemaan tätä ketjua ihan sillä, että pelkään itsekin joutuvani lääkkeelliseen tyhjennykseen. Tilanne on kyllä siinä mielessä erilainen, että minun mielestäni testit eivät enää näytä hormonia olevan virtsassa, joten luulisi sen vuodonkin sitten alkavan itsekseen piakkoin. Menossa on vasta 4+6 ja jo viikon verran on testien viivat haalistuneet. Saa nähdä "pääsenkö" kertomaan tähän oman kokemukseni myöhemmin. Toivottavasti en.

Minä pudottelin syksyllä pussikeittodieetillä 10kg, kun ajattelin tulevaa hoitoa (joka on nyt takanapäin). Etuna oli, että lääkkeet tepsi paremmin kuin aiemmin, kun painoa oli se kymppi vähemmän. Nyt uutta hoitoa odotellessa olisi varmasti erittäin hyvä ottaa ja tiputella taas painoa pois.. edes vaikka 5kg. Nyt bmi on jotain 33, eli reilusti vielä ylipainoa. Raskaaksitullessa painoin 10kg enemmän kuin nyt painan ja raskaus meni varsin hyvin ilman minkäänlaisia ongelmia koko aikana.

Omalla kohdallani pystyin kääntämään lapsettomuuden "parhain päin" mielessäni sinne vuoden tienoille asti. Monessa paikassa sanottiin, että vuoden sisään useimmilla tärppää ja siihen minä ihan uskoin. Ajattelin, ettei tarvitsisi kuin kiertojen tasaantua pillereiden jälkeen, niin sitten varmasti tärppäisi. Monta kertaa ajattelin ensimmäisen vuoden aikana, että vuoden päästä viimeistään olen raskaana...Kuukautiset tulivat 6 kertaa sen vuoden aikana ja sekin sen ansiosta, että söin kolme kiertoa terolutia. Luomuna ei oikein tapahtunut mitään eikä minua alettu edes tutkia ennen kuin oli tarpeeksi aikaa kulunut. Noin 1,5v lapsettomuuden jälkeen pääsin gynekologille (siihen asti terveyskeskuksessa vaan käynnit) ja siellä tutkittiin. Meni vajaa 2 vuotta ennen kuin sitten sain lähetteen lapsettomuushoitoihin. Siinä kohtaa alkoi jo olla aika totista touhua se lapsenteko. Meillä meni kuusi vuotta ennen kuin plussa tuli ja sekin viimeisestä hoidosta, johon olin ajatellut ikinä enää lähteväni. Ne viimeiset ajat ennen hoitoa oli jotain ihan hirveää. Elämä tuntui sortuvan ympäriltä, kun se perusajatus perheestä näytti jäävän toteutumatta. En voinut uskoa, että niin voisi käydä, mutta niin se vaan näytti totiselta todelta. Sitten kävi joitain ja saatiin yksi alkio. Ja päästiin siirtoon ja raskaus alkoi. Onneksi sitten raskausaikana lapsettomuustuska pikkuhiljaa hävisi mielestä ja lapsen syntymä korjasi paljon. Nyt toisella kierroksella huomaan kyllä samoja tunteita, muttei lähelläkään sellaista sietämätöntä sisäsyntyistä kipua ja tuskaa, jota se lapsettomuus oli silloin kolmen epäonnistuneen hoitoyrityksen jälkeen (koskaan ei saatu yhtään alkioita). Nyt takana on 5.icsi ja siitä tuoresiirto joka päättynee lähipäivänä kemiallisena raskautena. Raskaushormonia ei enää löydy kotiraskaustesteillä, mutta vuoto ei ole vielä alkanut (tänään rv 4+6). Tällä kertaa en suostu enää kokemaan sitä tuskaa, jota aiemmin koin. Aion antaa ajoissa periksi, jos näyttää siltä, että enempää lapsia ei tule. Meillä kuitenkin on tuo kallein aarre <3

Löysin itsestäni hyvin pian yrityksen aloittamisen jälkeen sen puolen, joka on katkerampi ja surullisempi mitä lähemmäs ne raskaudet sattuvat. Vauvat minä vielä kestän, se on ok. Mutta se raskaus. En halua kenenkään muun vauvaa vaan omani, joten sen vuoksi varmaan vauvojen näkeminen ei tunnu niin kovalta vaan vauvat on onneksi lähes aina ihania. Mutta siis niin se tuntuu olevan, että pahiten kolahtaa ne läheisten raskausuutiset. Ja kun takana on pian 10 vuoden taival (mutta Luojan kiitos yksi lapsikin! <3), niin niitä uutisia on saanut kuulla. Esikoista yrittäessä yksi ystävä sai neljä lasta siinä aikana. NELJÄ!! Ja siis kaikki yksösiä. Hän vielä muisti mainostaa, että ei voi pestä alushousuja samassa kun heti tulee raskaaksi ja yleensä vielä siihen perään, kun pääsin kertomasta omasta epäonnistumisesta. Noh, tähän ominaisuuteeni olen jo tottunut ja antanut sen anteeksi itselleni. En myöskään enää pyytele sitä anteeksi muilta, sillä minun puolestani elämästäni saa ne ihmiset poistua, jotka eivät minua tälläisenään hyväksy. Yritän tietenkin peittää ja välttää tilanteita, joissa se katkeruus voisi tulla esiin ja osaan tietysti käyttäytyä asiallisesti ja kohteliaasti ja onnitella ja hymyillä onnitellessa, mutta sitten poistua tilanteesta mahdollisimman nopeasti. Lapsettomuus on kyllä sellanen kivireki, että huhhuh. Toisaalta. Kyse ei ole kuolemaanjohtavasta taudista, joten ehkä sitä silti on jollain tavalla onnekaskin, että kärsii "vain siitä".

Minä kerroin esimiehelle ensin, että on tulossa joku toimenpide (kystan poisto) ja olen sen vuoksi poissa. Se meni läpi. Ja sanoin lääkärikäyntien liittyvän siihen. Toisen punktion kohdalla kerroin jo, että on kyse lapsettomuushoidoista ja hän (mies) oli hyvin ymmärtäväinen ja kannustava. Kolmannen punktion kohdalla minulla oli uusi esimies (nainen) ja hänelle kerroin. Hän oli erittäin kannustava myös ja eli mukana läpi koko homman. Tästä kolmannesta punktiosta päästiin ekan kerran sitten siirtoon ja raskaus alkoi. Edellinen esimies(mies) lähes kyynelehti, kun kerroin raskausuutisen ja uusi esimies(nainen) alkoi itsekin saada raskausoireita Eli valtavan hienosti on minun työssä suhtauduttu asiaan. Ultrakäynnit on menneet käyntitodistuksella, jossa kerrotaan vaan että - kävi lääkärin vastaanotolla ja osaston leima (naistentaudit). Niiden kanssa ei ole ollut ongelmaa, kun olen osan päivää ollut paikalla kuitenkin. Punktiosta olen saanut sitten jonkun todistuksen (ei Z-koodia vaan joku muu koodi) ja sillä palkka on tullut. Viimeisin hoitokierto on juuri päättymässä, kunhan vuoto alkaa. Tälläkin kertaa kerroin esimiehelle joka hienosti kyllä kannusti. Punktiosta tuli tällä kertaa hyperstimulaation vuoksi 1,5viikon sairasloma, mutta muuten nämä on menneet ihan ok.

kultimo olen pahoillani keskenmenostasi Kuulostaa kaikkineen kurjalta kokemukselta. Toivottavasti toivut nopeasti ja toivottavasti saatte myös parisuhteen kuntoon. Minulla laskettuaika on 26.10. Ja plussan sain digitestiin tasan viikko sitten. Muutama päivä sen jälkeen plussa hävisi digeistä ja näkyi enää roskishaamuina liuskatesteissä. Raskaushormonin määrä veressä oli PP14/dpo16 vain 17. Mitään toiveita ei varmastikaan ole normaalista raskaudesta ja etenkään kun kaikki viivat ovat raskaustesteistä hävinneet. Tänään on siis rv 4+6. Aamulämmöt ovat edelleen koholla eikä mitään merkkejä ole vuodon alkamisesta. Toivottavasti se kuitenkin alkaisi pian sillä haluaisin päästä sitten jo suunnittelemaan PASsia keväälle. Voimia kaikille keskenmenon kokeneille. ja jos on kokemuksia haalistuneista viivoista ja viivästyneestä vuodosta, niin kuulen mielelläni. En tiedä olisiko tästä kemiallisesta tulossa sitten keskeytynyt keskenmeno. Onneksi olen ahkera testaaja ja tiedän etten ole raskaana sillä muuten voisin luulla kaiken olevan ihan hyvin, kun olo on varsin hyvä, vaikkakin oireeton.

hei, olen uusi tällä foorumilla ja löysin tieni tänne googlatessani tätä aihetta kemiallinen raskaus. Oli hienoa löytää ketju jossa on paljon kokemuksia aiheesta. Itselläni tämä on luultavasti toinen kemiallinen raskaus. Edellinen tapahtui mahdollisesti noin vuosi sitten, kun apteekin oma antoi parina päivänä haaleaa viivaa joka vahvistuu sitten testiajan jälkeen. parin päivän päästä viiva olo hävinnyt ja vuoto alkoi päivän tai pari myöhässä. Nyt tilanne on niin, että minulle tehtiin punktio 20 päivää sitten ja alkionsiirto 18 päivää sitten. PP14 (dpo16) hCG 17 tuli vastaus verikokeesta ja tilanne on ihan kyllä selvä kemiallinen. PP15 sain tiedon verikokeen tuloksesta ja lopetin Lugesteron tukihoidon. Samana iltana oli jo menkkakipuja ja ajattelin vuodon alkavan. Nyt on menossa PP18 ja aamulämmöt pysyy ylhäällä eikä mitään merkkejä ole vuodosta. Haluaisinkin kuulla kokemuksia, että kuinka pitkään voi vuodon alkamisessa mennä kemiallisen raskauden ollessa kyseessä? Raskaustestit ovat jo pari päivää olleet ihan puhtaat negatiiviset. olen hieman hämmentynyt tästä ja kuulen mielelläni lisää kokemuksia, jos etenkin on tietoa siitä kuinka pitkään menee, että vuoto alkaa. Tsemppiä kaikille kemiallisten kanssa painiville! Toivottavasti se oikeakin raskaus pian alkaisi!