Henniz

Minä sain Lumoava sarjan kaulakorun kotiuduttuamme Mulla mies sellainen, että ostaa lahjoja ja kukkia muutenkin hyvin herkästi. en valita, ihanahan niitä on saada. Mies vasn voisi vähän budjettiansa rajoittaa joskus.. itse olen säästeliäämpi, edullisemmatkin lahjat olisi riittäviä. Ajatus tärkein -periaatteella <3

Esikoista yritimme vuoden verran ennenkuin tärppäsi. Vajaa pari kk ennen plussaa olimme lopetimme molemmat röökaamisen, uskoisin että sillä mahdollisesti vaikutusta ☺️

Ekassa ja tokassa raskaudessa (2004 ja 2006) oli eka kolmanneksen pikkiriikkistä äklötystä ja väsymys oli hurjaa. Painon nousu aika sama, loppuraskaudessa hurjat turvotukset. Ekassa raskausdiapetes ja verenpaineet koholla läpi raskauden, toisessa ei radia eikä paineet nousseet. Eka oli poika, toka tyttö. Toisessa melko hurjat liitoskovut lopussa.. Ekassa ei. Nyt kolmas menossa rv 39. Iha erilainen raskaus. Alun pahoinvointi oli julmaa, keskiraskaudes helpotti, ja nyt on pari kk taas ollu tosi vahvaa pahoinvointia putkälle iltapäivään. Painoa tälläkertaa saanu hieman vähemmän. Raskausdiapetes puhkesi nyt lopussa, rv 35, paineet pysyneet hyvinä koko ajan. Turvotusta ei juurikaan. Liitoskivut jumalattomat, yöt iha valvoen jo pari viikkoa. Lantiokipu älytöntä. Koko kroppa ihan loppu jo. Varmaan oma ikä (34) jo tekee tästä hankalampaa. Poikaa odottelen ultran mukaan. Yhteistä kaikissa kolmessa hirveä närästys ihan alusta ihan loppuun. Nyt kolmannella kerralla sf mitta monta senttiä suurempi kuin kahdella ekalla. Niissä ei heitto ollu ku 34-36. Nyt jo 38.

^nyt vasta huomasin. Vastattu

Eka kerralla heräsin päikkäreiltä ku vedet lorahti rv 37+6. Kipeät supistukset alkoivat samantien, poika syntyi reilun 17hn päästä. Toisella kertaa oli käynnistys aika varattu 41+2, ja käynnistys toteutettiin sitten ihan vaan kalvojen puhkaisulla ja suoraan saliin. Olin jo neljälle sormelle auki käynnistykseen mennessäni, vaikka ei ollu muka yhtään supistellu, kipeästi. Tyttö syntyi reilun kuuden tunnin päästä siitä kun kalvot puhkaistiin. Nyt kolmannen kans jännä nähä mitä tapahtuu

Esikoinen oli hyvin hidas liikkeellelähtemään. Ryömimään oppi 10kk iässä, 11kk oppi itse istumaan könyämisen. 1vuotis synttäreillä vielä ruömi vieraita vastaan ulko-ovelle, sitten saatiinki lähete fydioterapeutille, mutta emme koskaan varanneet aikaa, sillä poika nousi konttaamaan samalle päivälle. Kävelemään oppi 1v 2kk.

Heippa. Täällä pian 11v täyttävän ADD pojan äiti. Poika sai vuoden alussa, vuoden psykologisten ym tutkimusten jälkeen diagnoosin ADD painotteinen AD/HD, eli tarkkaavaisuushäiriö, ei ylivilkkautta. Apua lähdettiin hakemaan pojan yleistyvien hirmuisten raivokohtausten ja jatkuvien kouluongelmien vuoksi pojan ollessa kolmannella luokalla. Raivokohtaukset tulivat vaan kotiympyröissä, silmitön raivo ihan mitättömistä asioista... Kun poitsu kasvo niin piteleminen ja omaisuuden turvaaminen alkoi käydä melko mahdottomaksi, siksi hakeuduimme perheneuvolaan ja sitä kautta lastenpsykiatriselle. Muuten poika on todella iloinen, positiivinen luonne, kaveripiirissä suosittu, sosiaalinen ja reipas sälli. kotona vaan nuo pettymykset, tunteesta eroon pääsemiset alkoivat olla ylivoimaisia ongelmia. Kouluongelmat... no, ne on suoraa tarkkaavaisuuteen ja keskittymiseen liittyviä. Ei jaksa istua 45 min paikoillaan. Hiljaa. Näpertää, lauleskelee, vaeltaa, hauskuuttaa, ku on tylsää. Kirjat ja vihkot jatkuvasti hukassa. Läksyjä ei koskaan merkattuna (ope laittoi wilman kautta läksyt vanhempien tietoon).. Kolme ensimmäistä vuotta istui jälki-istunnossa viikottain monta kertaa kun opåe ei muita keinoja alkanut käyttään... neljännelle luokalle vaihtui ope ja jälki-istunnot vähenivät. Diagnoosin myötä tuli toimintaterapia kerta/vko. Samat ongelmat kuitenkin edelleen. Nyt viidennelle kun lähtee, vaihtuu vielä koulukin ja taas opettaja. Muutokset hälle hyvin hankalia. Stressaa niitä ja käytöksestä huomaa. Kotona huonotuulinen, raivoherkkä.. Millainen poitsu oli sitten pienempåänä. Vaativa. Vauvasta saakka ollu temperamenttinen, ns hankala vauva (jos niin voi sanoa...). vaikea pitää tyytyväisenä. itkuinen. Taaperona samoin.. Kehittyi vauvana motorisesti melko hitaasti. Ei riittänyt kärsivällisyys opettelemaan ryömimistä, konttaamista silloinkaan. Ryömi vain vielä yksivuotiaanakin, kävelemään oppi 1v2kk kuitenkin. Puhetta alkoi kuitenkin tulemaan hyvin aikaisessa vaiheessa, yksi vuotiaana puhui jo useamman sanan lauseita, suht ymmärrettävästi. Ihan vauvana ei ollut ollenkaan sellainen tiitterä, vaan hyvin lötkö. Muistan sen huolen kun muut vauvat jo pyrkivät eteenpäin, nousivat konttausasentoon ja meidän sintti ei päässyt edes kyynärpäittensä varaan.. Nyt isompana ei minkäänlaisia motorisia ongelmia ole. Elämä on välillä tosi hankalaa... Mutta silti niin antoisaa. Poika on todella ihana ja veikeä, kaikki pitävät hänestä. saa kehuja moitteiden lomassa koulun rehtoriltakin, kuinka poika on niin valloittava ja kun kaikesta huomaa, ettei hän ilkeyttään ole hankala koulussa... 11 vuotias ja edelleen käpertyy ja hakeutuu äitin kainaloon katsomaan illalla telkkaria. Saa tarinoillaan vanhat sukulaismiehetki nauramaan. Kaikinpuolin valloittava persoona. Säännöt, ohjeet, arki vaan vaatii hänen kanssaan huomattavasti enemmän aikaa kuin pienempien sisarustensa kanssa. ja ne raivot. Ketään ei vahingoita, esineitä vain.. ne on raskaita kun kohtaus saattaa helposti kestää sen 2-3h. Jälkeenpäin poika ei tavallaan edes muista koko raivoa. Ei syitä, ei osaa keskustella siitä.. Lääkitystä ollaan mietitty juuri näiden raivokohtausten vuoksi, koulussa kun kuitenkin pärjää ja oppii hyvin. Huolimatta siitä, että kirjat on sutattu, revitty, käsiala mahdotonta välillä, kaikki hukassa, läksyjen kanssa itketään jne niin keskiarvo nyt keväällä oli 7,9. Eli oppii. Lääkehoitoa ei vielä kuitenkaan ole. kaikinpuolin oikein fiksu poika. Urheilullisesti lahjakas. harrastyukset vaan eivät jaksa kiinnostaa kuin kauden, sitten ne jää. Oli hyvin lahjakas sählyssä, ja jalkapallossa, mutta treeneissä käyminen oli liian paljon vaativaa, kun piti keskeyttää joku mitä oli tekemässä. Urheilusta kiinnostunut muutoinkin erittäin paljon. Tietää äärettömät määrät jalkapallo ja jääkiekko nippelitietoa. NHL seurojen pelaajien nimet, tilastot, huh.. Pitää vaan jaksaa muistuttaa joka päivä itsestäänselvyyksistä, joista ei tarvitse muistuttaa pienemmille sisaruksille. Pojalla nimittäin tarkkaavaisuusongelmat sekä kuullun, että nähdyn kanssa. Kokeiltu on vuosia näitä kuva-apuja arjen toimintoihin, mutta ei niistä mitään apua ole ollut. ja nuo diagnoosia edeltäneet testit viimein kertoivat miksi ei. Aika sekava kirjoitus. Aiheesta add-poikani voisin nimittäin kirjoittaa vaikka romaanin, elämä on sen verran erilaista hänen kanssaan. Kysykää jos haluatte tietää vielä jotain

Heipsan Nyt vasta tutkiskelin tarkemmin foorumia ja löysin tällaisen paikan. Me ollaan uusperhe, ja yhteisen vauvan la on viiden viikon kuluttua. Perheeseen kuuluu tällähetkellä meidän aikuisten lisäksi minun lapseni 9 ja 11v, sekä mieheni poika 7v. Kaikki muksut asuvat vuoroviikoin meidän kanssa ja vuoroviikoin toisten vanhempien luona. Käytäntö ollut jo vuosia ja toimii meillä erityisen hyvin. Olemme miehen kanssa olleet yhdessä jo kuutisen vuotta, ja onhan niitä ongelmiakin ollut, sääntöjen, kasvatusperiaatteiden ym kanssa aiemmin, mutta niistä on selvitty ja nyt asiat toimii oikein hyvin Välit exiin molemmilla oikein hyvät, vauvauutisen molemmat toiset kodit otti hymyillen ja onnitellen vastaan. Isosisaret odottavat vauvaa kuin kuuta nousevaa, nuorin tietysti kaikista vähiten osoittanut sillälailla kiinnostusta. Isompia huolettaa että onko tuleva vauva sitten oikea veli heille, kun oli kaverit sanoneet et on vain velipuoli.. Pöh. vakuutin että ihan oikea veli on. Jännä nähä kuinka minun tyttö ja miehen poika suhtautuvat sitten vauvan synnyttyä siihen, että vaaveli onki meillä täällä koko ajan. He kun molemmat selkeästi viihtyisivät meillä täällä enemmänki kuin sen viikko/viikon. (nyt lomalla on saaneet ollakin vähän vapaammin) Mut kylläpä isot lapset jo ymmärtää vanhin poitsu on niin isänsä poika, et hää ei kyl mustiskohtauksia "äitin ajasta" saa

Nyt kesäloman aikaan kotiintulo ajat 9v klo 20, 11v 21 (sauna päivinä 20). 7 vuotias ei vielä juuri liikuskele itekseen. Muksut ei kilometriä kauempana ole koskaan ja aina tiijetään missä menevät. Ja ilman puhelinta ei saa kotitieltä lähteä Kun koulut alkaa niin nuo ajat viikonloppuisin, arkisin tunti aiemmin. Aika samanmoiset on kotiintuloajat lasten kavereillakin, ei ole kitisty noista.

Työsoppari päättyy n rv 26 äkkiä laskettuna, ja en kyllä töitä ajatellu ettiskellä kesäksi sen kummemmin. äitiysloma sillo kk ennen la.

Vuokralla n 90 neliön omakotitalossa.

Ollaan iltatähtösen ja ainokaisen yhteisen lapsemme syntymän aikaan ensi elokuussa olleet yhdessä aika tasan 5v.

eka kerran 23 vuotiaana. toisen sain 25 vuotiaana ja tää kolmas tulee 34 vuotiaana

Musta vähän typerää tää ku näyttää olevan melko uinuva koko palsta, ja nimenomaan kirjauduin toiveissa löytää samassa ajassa odottajia. vähä väkinäiseltä tuntuu kirjottaa liipalaapaa et pääsee sinne minne nniinku halus..

Itse kerroin raskaudesta työhaastattelussa ja ylläriylläri, en päässyt töihin, uskoisin et yhtenä isona seikkana nimenomaan tuo raskaus en väitä et olisin ilman sitä päässyt, mut se varmaan oli ns naula arkkuun.. Mietin ja pohdin sitä paljon et mitä teen sen kanssa. Päädyin kertomaan, koska musta ei olis ollu ottamaan työtä vastaan, piilotteleen koeajan ajan ja sitten ilmottaan et jään äippälomalle.. Mun moraali ei antanu sellasta tehä. Kun kyse oli vielä esimiespaikasta, olis se ollu suorastaan paskamaista työnantajaa kohtaan olla kertomatta. Noi työntekijöiden etsimiset ja kouluttamiset kun ei tosiaan ole mitää pikkujuttuja, isommallekaan firmalle, saati pienemmälle. Mun mielestä