mymmeli85

Aktiivijäsen
  • Content count

    483
  • Joined

  • Last visited

Posts posted by mymmeli85


  1. On 20.2.2020 at 3:42 PM, Mrs Willow said:

    @mymmeli85 Pohdinnat kuulostaa siellä ihan samalta kuin meilläkin. Oon kovasti miettinyt sitä, että katkeroituuko itse jossakin vaiheessa, jos joutuu kolmannen lapsen haaveen unohtamaan. Itsellä myös alkaa ikää vähitellen olla (ja miehellä sitä on itse asiassa enemmän, vaikka se nyt ei yrityksen kannalta niin olennaista ehkä olekaan). Tosin gynen mukaan tilanne näytti ultran perusteella ihan hyvältä raskaustoiveen suhteen. Onko teillä keskustelut edenneet mihinkään? 

    Meillä puhuttiin aiheesta viimeksi joululomalla ja nyt yritän antaa olla ja antaa miehelle taas tilaa miettiä. Lähempänä kesää nostan sitten taas ajatuksen esille. Itsellä on ajatuksena, että lopetan pillerit silloin ja mies huolehtikoon sitten ehkäisystä, jos niin tahtoo. Luotan sen laiskuuteen tässä asiassa ;) Lääkärikammoinen se ainakin on, joten en ole kovin huolissani siitä, että se menis laittamaan piuhat poikki. Mutta on tää tosi vaikeaa kyllä, kun oma mieli pyörii koko ajan tän asian ympärillä ja toisen ajatukset ei ole samalla taajuudella :unsure:

    Tälleen ”vähän” jälkijunassa sulle vastailen vaikket täällä ehkä enää pyörikään:D

    Mies oli tosiaan ihan ehdoton, että kolmosta ei tule. Ehkäisynä meillä on koko ajan ollut keskeytetty koska tunnen kiertoni hyvin. Yhtäkkiä mies rupesikin sitten menemään niin sanotusti päätyyn saakka ja selvisi, että hän olikin lämmennyt ajatukselle kolmannesta. Ja se olikin sitten se ainut kierto mitä tarvittiin ja nyt rv 7+1 menossa :)


  2. 14854789.jpg

    Nää RFSUn testit on kyllä jänniä. Kaiken järjen mukaan en raskaana ole mutta silti näyttää mun silmään aika selkeetä viivanpaikkaa.

    Edit. Oho, piti tulla kyllä linkkinä mutta menköön.


  3. Meillä kaksi lasta ja miehen mielestä lapset on tässä. Itse olin kuopuksen syöksysynnytyksen jälkeen samaa mieltä, että ei ikinä enää mutta nyt kuopuksen ollessa yli vuoden haluaisin kolmannen. Mies ei.

    En tiedä muutunko katkeraksi jos joudun näinkin ison haaveen hautaamaan. Mutta enhän mä yksin sitä lasta saa tehtyä.. Ikää alkaa olemaan sen verran, ettei tässä voi mitään vuosia miestä lämmitellä. Enkä oikein osaa ajatuksistani miehelle puhua. Hän on niin ehdoton päätöksessään eikä tahdo ymmärtää, että jos asiasta keskustelee se ei tarkoita, että hänen päätään koittaisin kääntää. Huoh, miksi mun vauvakuumeen piti taas aktivoitua..


  4. Viivanpaikka tuli ilmeisesti näkyviin koska väri meni testissä muutenkin oudosti. Tämän aamun RFSU ja Pregcheck olivat kumpikin ihan valkoisia. Ja lämmötkin taitavat olla laskussa kun koko ajan hiki mikä ihan tyypillistä ennen menkkoja. Ei meillä ole ollu edes yritystä mutta ei sitä näköjään vieläkään ole oppinut, että turha niitä testejä on ennen aikojaan tehdä :girl_to_take_umbrage2:


  5. https://aijaa.com/Ll6nom

    En tiedä saanko kuvaa näkyviin mutta mikähän se tällainen tulos on? :D Kymmeniä raskaustestejä elämäni aikana tehnyt mutten ikinä tällaista. Joku mennyt mitä ilmeisimmin pieleen. Olen livenä näkevinäni viivanpaikan mitä en ikinä ole saanut ellen ole raskaana ollut mutta se viivanpaikka toki voi ilmestyä kun testi muutenkin kökkö. Nyt dpo 8 tai 9.


  6. Kuopuksen synnytys kesti 50 minuuttia.

    Olin jo tosi kipeä kun kätilö tarkisti kohdunsuun tilanteen meidän ollessa vielä vuodeosastolla. Sanoi mun olevan 5cm auki. Sinä aikana kun nousin tutkimuspöydältä ylös lattialle seisomaan (joka kesti ehkä 20 sekuntia koska supisti koko aika) olinkin jo 10 senttiä auki ja alkoi ponnistuttamaan. Kätilö pyysi toista hakemaan vielä sänkyä, että kärräävät mut saliin mutta sanoin, että pää tulee jo. Eipä siinä auttanut muu kuin mennä lattialle makaamaan ja siinä sitten kuopus syntyi. Ponnistusvaihe oli muutaman minuutin. 

    Hieman oli pöllähtänyt olo jälkikäteen :D


  7. Moikka @hoobi, oltiin samaan aikaan lokakuisissa 2018 :) Mitä teille ja kaksosille kuuluu? :)

    Mulla on täysin samat fiilikset hoobin kanssa. Mies ei lisää haluaisi ja mun tuntemukset vaihtelee vähän väliä haluanko vielä yhden lapsen vai en. Joka toinen hetki suren jos en saakaan enää ikinä niitä kahta maagista viivaa, tuntea potkuja, käydä ultrassa, ja joka toinen hetki olen iloinen kun arki on jo suht helppoa ja lapset voi välillä jättää hoitoonkin.

    Sympatiat siis vain täältäkin :lipsrsealed:


  8. Esikoinen sai alkunsa kahden vuoden yrittämisen jälkeen 8. ovulaatioinduktiosta. Tukena Lugesteron pari viikkoa plussan jälkeen. Toinen lapsi sai alkunsa luomuna kuukautta ennen lapsettomuuspoli käyntiä. Tukena oli muistaaksen taas Lugesteron sen pari viikkoa.


  9. En tiedä mihin kysymykseni laittaisin niin laitan sen tänne kun ehkä aihetta eniten liippaa.

    Miehen kanssa päätettiin jo, että kaksi lasta riittää. Nyt kuitenkin viime päivinä ollut samanlaisia oireita kuin kuopuksesta ennen plussaa. Keskeytetty yhdyntä ollut käytössä ja ensimmäinen lapsi saanut alkunsa avustuksella niin kovinkaan todennäköistä raskauden ei pitäisi olla vaikkei toki mahdoton.

    Varsinainen kysymys, onko täällä muita jotka joka toinen hetki ajattelee, että ei haluaisi kolmatta lasta, ja joka toinen hetki miettii, että pettyy jos ei testi olekaan plussa? :mellow: Dbo:sta ei ole mitään käryä eli en tiedä koska testaisin.