kinuskimansikka

Onko kukaan viettänyt tai suunnitellut viettävänsä isäkuukautta ulkomailla? Meitä vähän kutkuttaa ajatus että järjestettäisiin meidän vanhempainvapaalta hoitovapaalle siirtyminen niin, että vanhempainvapaan jälkeen mä palaisin "töihin" eli pitäisin kertyneet lomat 5 vkoa pois ja mies olisi siinä myös kotona isyysvapaan merkeissä (6 vkoa koska 3 vkoa pitää siinä heti vauvan syntymän jälkeen). Ja kun isyysvapaa loppuu niin minä "palaan" kotiin hoitovapaalle. Ja villinä ideana on siis että lähdettäisiin 4-5 viikoksi reissuun, tällä hetkellä puheissa pyörii eniten Kreikka. Lähinnä ehkä suurin kriteeri on että kelien pitää olla ok (ajankohta olisi lokakuu) ja elinkustannusten pienempi kuin Suomessa jotta meillä on varaa tähän! Mitä kannattaa ottaa huomioon? Vinkkejä asunnonvuokraukseen ulkomailta? Mitä muita vaihtoehtoja suosittelisitte kuin Kreikkaa? Kokemuksia tai ajatuksia otetaan mielellään vastaan!

^ Pistän paremmaksi. Mulla tuli pari kertaa ylitys kun olin syönyt täydellisesti radiohjeiden mukaan. Ja kun söin mitä sattui vanhaan tapaan niin arvot priimat Meille syntyi myös hoikka ja pitkä poika rv 42+1

Ei tarvi palauttaa.

Mulla tuli ylitys kaksi kertaa - niillä kerroilla kun söin radiohjeiden mukaisesti. Mutta kun söin mitä sattui (suklaata, heseä jne) niin ei mitään ylityksiä Outoa mutta toimivaa. Vauva arvioitiin nelikiloiseksi ja oli 3,6 kiloa. Eli normikokoinen vauva.

Kannattaa myös huolella lämmittää kädet. Kylmistä sormista ei verta tuu kunnolla.

Me ollaan sanottu kaikille että ei saa laittaa nettiin eikä kukaan ole ihmetellyt. Oikeastaan ainoat kommentit on olleet "no ei tietenkään" tms, eli ei ongelmaa. Tosin anoppi meni ihan paniikkiin kun tajusi että oli whatsappilla lähettänyt kuvia siskolleen - me kun oltiin sanottu että "ei kuvia someen". Jouduttiin sitten tarkentamaan että tuo on ihan ok

Joo, mä kanssa mietin että tää mun flunssa vaikuttaa. Ja mittailin Samana päivänä monta arvoa niin tuo oli ainoa kun oli rajan yli.

^ En usko että muutamasta tulee insuliinia. Varmaan juttelette siitä ruokavaliosta että miten sitä vois vielä muuttas ettei tulis ylityksiä.

Mä oon UNOHTANUT mitata mun verensokeria. Ei hitto! Jo monta viikkoa... Siis aiemmin ei ollut mitään ylityksiä (ihan sama mitä söin) ja siksi sen suhteen varmaan laiskistuinkin. Mutta oikeesti... Äsken nyt mittasin ennen lounasta arvon (eli viimeks oon syöny aamupalan) niin oli 5,6, eli yli Ei paljoa mutta ylitys kuitenkin. Voi perseen perse mitäköhän kamalaa mä oon nyt saanut aikaseksi ja MITEN tyhmä ihminen voi olla?!

Se ettei voi syödä ibuprofeiinia. Kaikki kolotukset (liitoskivut, selkäkivut, rannekanavaoireyhtymä, flunssa, päänsärky) menis paljon mukavammin jos vois syödä buranaa. Mä haluan buranaa. Ja nukkumisongelmat, ne ärsyttää myös. Ja nyt (40+6) se saakelin jokottelu.

Mä voin nyt tässä 10 päivää ennen laskettua aikaa tulla tunnustamaan syntini. Oon juonut viiniä max yhden annoksen kerrallaan kun sitä on ollut tarjolla. Siis en kotona, mutta häissä, illalliskutsuilla jne. Veikkaisin että keskimääräiseksi kun tän vetää niin olen juonut yhden annoksen kolmen-neljän viikon välein. Ei ole kyllä yhtään paskamutsifiilis noista. Mun paskamutsifiilis on tullut liiallisesta suklaasta, roskaruuasta ja cola zerosta. Eli llisin halunnut elä terveellisemmin raskausajan mutta sen sijaan olen elänyt normaalia epäterveellisemmin. Ja ymmärrän Ashley sun alkoholihimon, mähän kävin jo pari kuukautta sitten alkossa ostamassa varastoon hyviä punaviinejä synnytyksen jälkeiseen aikaan. Kun sittenkään määrät ei ole kovin isoja niin panostin laatuun.

^ Nää on yksilöllisiä mutta ilmeisesti pieni hiilarivälipala just ennen nukkumaanmenoa auttaa monilla.

Jep, tuo on toki hämmentävää mutta sehän radineuvolan tavoite on ylipainoisilla, että ne laihtuisi. Se on sitten toinen keskustelu että onko se fiksua..

^^ Käpyemo kyllä se nimenomaan on se 1600kcal ruokavalio radiohjeessa jos on ylipainoa. Tosin se miten ne sitten määrää sen että tarviiko niitä kaloreita miettiä on toinen asia. Mä esim olen ylipainoinen eikä kuulemma tarvi laskea kaloreita. Ja miumiumi, mun mielestä on aina hassua miten eti tavalla joutuu suhtautumaan noihin hiilarimääriin. Mä esim jouduin lisäämään ihan todi paljon hiilaria, aloin esim syödä säännöllisesti pastaa, koska en saanut tarpeeksi (paitsi tietty syömällä karkkia tms mutta kun niitä nyt ei tietty pitäs syödä muutenkaan)

Mun täytyy, näin niinkun tupakoitsijana sanoa suoraan että mä en kyllä ymmärrä tipan vertaa että ei lopeta tupakointia kun plussa napsahtaa (ja jatka tupakoimattomuutta ainakin imetyksen aikaa). Joo, voi olla vaikeeta mutta sitten on. Elämä heittelee. Todellakin paheksun tupakoivia raskaanaolevia. Nimimerkillä ai hitto tekee mieli röökiä mutta ei maha mitään - jos hyvin käy ja imetys toimii niin ainaki vuosi vielä ilman (ja toivottavasti sitten ei teekään enää mieli).

Ymmärrän!

Jos arvot on ok niin ei tarvi stressata. Modata pitää jos arvot ei pysy aisoissa.

^ Kokeile siinä tilanteessa muuttaa sitä suhdetta. Eli just vaikka vähemmän riisipitoista mutta enemmän proteiinia ja rasvaa samalla aterialla. Eli että se hiilarin prosentuaalinen määrä ko. ateriassa pienenisi.

Happy mulla oli samanlainen fiilis koko radia ja etenkin ryhmätapaamista kohtaan mutta se oli yllättävän ok. Havaitsin nimittäin jo että ainakaan mun neuvolatetkalla ei ole mitään käryä radista joten ihan hyvä että se ensikäynti on asiaan paneutuneen ihmisen kanssa Ja mulla siis oli myös vaan paastoarvo koholla.

mies ja miehen työkaverit: (tai oikeastaan kaikki kaverit viimesen viikon sisään) TK: Miten odotus sujuu? M: Kaikki hyvin, ostettiin just vaunut. TK: Ne on kyllä kalliita. M: Joo, siis 1200 euroa. TK: Sillähän sais jo auton. Miten ne voi olla niin kalliit?! M: Ööö.. Niissä on heittoaisa ja öö.. Joo. Mä siis ostin meille Bugikset ja esittelin niitä miehelle kun sain ne kotiin. Näemmä ainoa mikä jäi mieleen oli se että niissä on heittoaisa (ja loppusumma joss tosin oli muutakin kun vaan ne vaunut).

No siis sinällään mun mielestä tosiaan talossa talon tavoilla mutta sitten se on oma päätös että vieraileeko siellä tai antaako lapsen vierailla siellä. Meillä taitaa olla sinällään aika tervejärkistä porukkaa ympärillä että en keksi mitä ongelmia voisi tulla. Ainoa on mun äidin koti mutta se ei varmaan ongelmaksi käy koska mä en voi siellä vierailla kuitenkaan koska heidän talosta on tullut varsinainen kennel (ei se koirien määrä vaan se siivouksen puute) ja mä oon koirille allerginen. Samaan talouteen liittyisi myös mahdolliset kielenkäyttö (neekerit ja homot) ja alkoholin turhan runsaan käytön ongelmat mutta kun ei vietetä siellä aikaa niin ei varmaan tule niitäkään ongelmia vastaan.

LadyV, ymmärrän hyvin sun pohdinnan koska kertoa raskaudesta. Mähän mietin että haluaisin kertoa lapsesta mun äidille about lapsen ylioppilasjuhlien aikaan Mun äitisuhde on ollut aina aika hankala ja siitä oikeestaan tulee myös mun vastaus LadyV:n pohdintaan joka on osin sama kuin ashleyll. Eli hyväksyä lapsi sellaisena kuin se on. Ja nimenomaan huomata millainen se lapsi on ja jos lapsi on erilaine kuin itse niin sitä ei pidä ottaa henkilökohtaisena loukkauksena. Meillä esim äidin kanssa on aina tullut ongelmia sellaisesta perusasiasta kuin että mä olen luonteeltani introvertti ja muutenkin ihan yleisesti tykkään olla omissa oloissani ja mulle suurinta kultaa on ihmissuhteet joissa ei tarvi puhua koko aikaa. Siis että on luontevaa olla hiljaa. Äidille mun hiljaisuus on ollut aina punainen vaate ja oon koko ikäni kuullut moitetta siitä että mä murjotan ja olen vihainen kun kyse ei ole ollut siitä vaan ihan vaan mun halusta olla juuri sillä hetkellä hiljaa. Joskus ala-asteella muistan kun jouduin käymään hammaslääkärissä toisessa kaupungissa niin toivoin aina mielessäni että isä pääsis viemään mut koska se tunnin ajomatka suuntaansa oli ihanan rentouttava isän kanssa. Juteltiin välillä mutta suurin osa matkasta oltiin hiljaa hyvässä yhteisymmärryksessä. Äidin seurassa sellainen matka oli tosi ahdistava ja mietin paljon jo etukäteen että mitä kaikkea voisin puhua siinä matkalla että juttua riittäisi koko matkaksi eikä äiti suuttuis mulle taas murjottamisesta. Toinen tärkeä asia on lapsen puolien pitäminen. Jostain syystä äidin äiti ei ole koskaan tykännyt musta. Se ei voi johtua musta koska olen kuullut että se on ollut niin ihan aina - en mä nyt vauvana ole voinut tehdä mitään mikä häntä loukkaisi. Ei siinä mitään, mä olen sen kanssa oppinut elämään mutta mua loukkaa se että mun äidille tämäkin on ihan fine. Ei hän koe tarvetta asettua mun puolelle - ja tässä on viime vuosikymmenenä ollut sellaisia käytännön asioita joissa äidin olisi pitänyt olla mun puolella tai sitten olla puolueeton mikä köytännössä tarkoitti mummon puolella olemista. Mulle on jotenkin käsittämätöntä että äiti ei puolusta lastaan - vaikka sitten omaa äitiään vastaan. Niin ja kolmas vinkki on että äidin ei pitäisi mennä mukaan pyramidihuijaukseen jossa sanotaan suoraan että "jos perheesi ei hyväksy tätä niin voit kääntää heille selän, saat meistä uuden perheen" (Amway) Nää on ollut sellasia pinnan alla kyteviä asioita kunnes kaksi vuotta sitten jouluna meille tuli äidin kanssa ihan avoin riita, siis ihan kunnon huutotappelu. Äiti suuttui mulle kun kuuli että käyn terapiassa ja että siellä terapiassa käsittelen mm. näitä ylläolevia asioita. Hänessä ei ole mitään vikaa. Ollaanhan me ennenkin riidelty ja paljonkin ja ne on aina päättyneet siihen että mä pyydän anteeksi kaikkea, suunnilleen mukaanlukien omaa olemassaoloani, mutta jostain syystä tuolla kertaa sain viimeinkin voimia vetää rajat. Mä en suostunut pyytämään anteeksi vaan päin vastoin ilmoitin äidille että mun puolesta tää oli tässä. Että mä en jaksa näitä hänen suuttumisia ja sekoilujaan. Nyt tilanne on se että viime kesänä kun menin naimisiin, vielä viikko ennen häitä oli epäselvää että tuleeko äiti häihin. Olin pitkään miettinyt että kutsunko lainkaan ja päädyin lopulta kutsumaan niin että kutsuin vihkimiseen ja illalliselle mutta hänen pitää poistua illallisen jälkeen koska mä en halua mitään avautumiskohtausta häissäni joka ihan varmasti tulisi kun hänen humalatila menisi tarpeeksi pitkälle. Raskaudesta kerroin äidille ensimmäisen ultran jälkeen tekstarilla (silloin oli pakko kertoa koska halusin kertoa mun veljelle). Äiti onnitteli tekstarilla ja löhetti kukkapuskan jossa tituleerasi itseään mamiksi (siis hän haluaa olla mami lapsenlapsilleen, voitte käydä muista ketjuista lukemassa mun tilitystä mami nimityksestä, lyhenneltynä: vain kuolleen ruumiini yli) jolloin vastasin hänelle (ystävällisesti) että se mamiasia ei tule käymään. Tämän jälkeen äiti on soittanut minulle kerran ja kysynyt raskauden edistymisestä ja ko. puhelun aikana kertoi että hänelle ei saa kertoa että onko poika vai tyttö tulossa. No, en sitten viitsinyt kertoa rakenneultrasta mitään kun muille perheenjäsenille laitoin viestin että "terve poika tulossa". Siinä se ja nyt kaksi kuukautta laskettuun aikaan.. Mä siis itse olen tyytyväinen ettei ole kuulunut enempää koska etäinen on se mitä mä haluankin mutta mä pelkään että hirveä määrä siitä rajanvetotyöstä minkä tein sen riidan jälkeen joudutaan tekemään uudelleen kun vauva on syntynyt. Mun tapauksessa en koe tarvetta yrittää ylläpitää mitään mummosuhdetta äitini kanssa, tällä lapsilla on miehen puolelta rakastavat mummu ja pappa ja mun ouolelta sitten mun isä eli vaari ja hänen nykyinen vaimonsa. Mä en halua ottaa sitä riskiä että kaikki se paska mitä on tullut äidiltä ja äidinpuoleiselta suvulta pääsis satuttamaan mun lasta. Se perinne saa loppua. Mutta kyllä harmittaa kun ei voi kysellä raskaudesta äidiltä.. Siis ihan sellasia esim. Että ollaanko mä ja veljet synnytty etuajassa vai miten (ilmeisesti tää on äidin puolelta periytyvää). Onneksi mulla on ihana anoppi niin hänen kanssa on ollyt kiva vauvahössöttää. Anteeksi pitkä ja sekava selitys, oli vaikea tiivistää kaikkea ja huonosti siinä onnistuinkin. Ja pahoittelen typoja joita on paljon.. Puhelimella näpyttelin.. Ehkä joku tajusi jotain

Oi miten helpottavaa että täältä löytyi tällainen vertaistukiketju. Mun täytyy palata tänne kirjoittamaan myös oma tarina paremmalla ajalla.

Cameleon 3:set mustalla rungolla ja mustilla kankailla tilattu <3

Juu siis ymmärtääkseni ne ajat on ohi kun Bugaboiden hinnalla pystyi kikkailemaan, nyt ovat kait aika standardihinnat joka paikassa. Tosiaan kurssierojen kanssa voi kikkailla jos käy tuuri. Ja mulle ainakin - autottamana perheenä - noi vaunut on niin iso asia että mä ainakin haluan ne ostaa kivijalkaliikkeestä mihin pääsen myös reklamoimaan mikäli jotain tulee eikä tarvitse alkaa kikkailemaan sen enempää. Mä oon myös tullut siihen tulokseen että noi Bugikset on niin ylivoimaiset ja se vaunukoppa-aika on niin lyhyt että aion hammasta purren kestää sen puoli vuotta alakorin käyttämättömyyttä. Ratasistuimen kanssa sen käyttö on kuitenkin ihan helppoa. Perjantaina olis tarkoitus mennä tilailemaan