Northshore

Minulla todettiin keskeytynyt keskenmeno ultrassa, ja sain 4 kpl Cytotecejä laitettavaksi alakautta kotona. Koska minulle sanottiin, että 2-4 tunnin päästä lääkkeistä alkaisi runsas vuoto, niin odotin että vaimo oli tulossa kotiin töistä ennen kuin laitoin napit paikoilleen (ettei tarvitse olla yksin jos tulee äkillinen lähtö sairaalaan tai jotain). Koko iltana ei tapahtunut mitään, vatsa vain hieman kramppaili. Ekan kerran vessapaperissa näkyi verta 10 tuntia lääkkeiden ottamisen jälkeen, mutta vuoto ei ikinä alkanut kunnolla, vaan koko seuraavan päivän olisin hyvin pärjännyt pikkuhousunsuojilla. Kävin sitten hakemassa uudet lääkkeet, ja kaksi vuorokautta ekojen jälkeen sain laittaa ne. Tokalla kerralla vuoto alkoi jo muutaman tunnin päästä, mutta edelleen erittäin niukkana. Kunnolla vuoto alkoi vasta 24 tuntia toisen lääkeannoksen jälkeen, ja jatkui normaalien menkkojen tapaisena 3 päivää. Olin jo huolissani, että mitä tästä tulee, mutta viikko keskenmenon toteamisen jälkeen ultrassa jo näkyi, että kohtu oli tyhjentynyt.

Toivottavasti tulemme molemmat synnyttämään. Meillä ei ole keskenämme kovinkaan suurta eroa siinä kuinka kovasti haluamme olla raskaana, ja kun molemmat sitä haluavat, meille luonnollinen ratkaisu on, että synnytämme molemmat. Minun on tarkoitus olla ensin vuorossa, koska olen vaimoani muutaman vuoden vanhempi, ja jos tekisimme toisinpäin, saattaisi olla että olen kohta niin vanha että riskit kasvavat. Nyt vaan toivotaan, ettei mitään yllättäviä hedelmällisyysongelmia tule vastaan, mikä sotkisi suunnitelmat. Hyvä tässä on se, että pitää olla jo tosi huono tuuri, jos kumpikaan meistä ei onnituisi synnyttämään elävää lasta, joten lapsettomuuden pelko ei ole kovin suuri.

Nostan tätä vanhaa aihetta kun itselläni on tuore kokemus ultrasta rv 5+5. Lääkäri sanoi ennen kuin aloitettiin, että hän ei normaalisti ultraa kuin aikaisintaan rv 6+3 ja varoitteli, että me ei välttämättä nähdä mitään. Ja niinhän siinä kävi, että edes raskausonteloa ei löytynyt, pelkkä tyhjä kohtu! Syy näin aikaiselle ultralle oli se, että halusin sulkea pois kohdunulkoisen raskauden mahdollisuuden ennen matkaa, mutta nyt kävikin niin, että pelko kohdunulkoisesta vain lisääntyi ultran seurauksena! Lääkäri kyllä rauhoitteli ja sanoi, että kohdunulkoiset ovat todella harvinaisia. Lääkäri sanoi myös, että näin varhaisilla viikoilla tehdään paljon virheellisiä diagnooseja, esim. tuulimunaksi tuomitusta raskaudesta saattaakin löytyä pari viikkoa myöhemmin alkio ja syke. Hän ei siksi ottanut myöskään kantaa minun tilanteeseeni, vaan pyysi tulemaan takaisin 2-3 viikon päästä. Periaatteessa päivä 5+5 on ensimmäinen, jolloin teoreettisesti on mahdollista nähdä alkion sydämensyke. Käytännössä tilanne vaihtelee raskaudesta toiseen, ja suosittelisinkin siksi odottamaan viikon jos mitenkään vain pystyy. Noin varhaisessa vaiheessa muutamalla päivälläkin saattaa olla iso ero sen kannalta, mitä ultrassa pystytään näkemään. Jos nyt saisin tehdä asiat uudestaan, jättäisin ehdottomasti menemättä ultraan rv 5+5 ja säästäisin itseltäni huolia ja murheita ja rahaa. Noin varhaisessa ultrassa on se tilanne, että kaikki voi näyttää hyvältä, jolloin jää hyvä mieli, mutta toisaalta voi hyvinkin olla että löydökset ovat epävarmoja, jolloin ultra vaan saa aikaiseksi lisää pelkoja, ja sen jälkeen seuraavan ultran odottelemimen on tuskaista.

DPO 10 sain haalean haamuviivan, DPO 11 viiva oli vahvistunut jo vähän, niin että ei ollut epäilystä että testissä näkyi kaksi viivaa. Testinä Sofi. Myöhemmin testasin myös Clearblue-plussatestillä, ja siinä viiva oli kyllä paljon selkeämpi kuin samasta virtsasta tehdyllä Sofi-testillä.

Olen kokenut punktion kahdesti (ekalla kertaa lahjoitin munasoluja, tokalla kertaa kyseessä oli oma IVF-hoito) ja molemmat punktiot menivät mukavasti. Itselleni kanyylin laittaminen oli pahinta, koska pelkään neuloja ja meinasin ruveta hyperventiloimaan jo pelkästä ajatuksesta. Onneksi sain maata sängyllä kun kanyyli laitettiin käteen, niin en ainakaan pyörtynyt. Minulla kipulääkkeet ja rauhoittavat toimivat hyvin, olin aika pihalla itse toimituksessa enkä tuntenut juurikaan kipua. Kun keräysneula meni emättimen seinän läpi tunsin pienen pistoksen, mutta se ei missään nimessä sattunut. Punktio taisi kestää noin vartin, kesto riippuu hieman siitä kuinka paljon follikkeleita on ja kuinka hankala niihin on päästä käsiksi. Punktion jälkeen vatsa oli kyllä pari tuntia aika arka, kunnes tilanne rauhoittui sen verran että pääsin kotiin. Ekalla kerralla iltapäivä menikin mukavasti kotona sohvalla loikoillessa ja olo oli hyvä, vatsa vain vähän kipeä. Tokalla kerralla sain nähtävästi suonensisäisesti jotain lääkettä (mahdollisesti syyllinen oli Tramal) joka aiheutti minulla pahoinvointia, ja kun pääsin sisään kotiovesta ryntäsinkin suoraan vessaan oksentamaan. Olo oli aika kurja ja nukuinkin sitten iltaan asti, joten tokalla kerralla olikin todella hyvä, että punktiopäivä oli sairaslomapäivä, koska en missään nimessä olisi pystynyt tekemään töitä. Punktiossa ikävintä mielestäni on kuitenkin se, että munasarjat täyttyvät kudosnesteellä sen jälkeen kun ne on tyhjennetty follikkeleista, ja ne voivat olla arat ja turvonneet parikin viikkoa. En todellakaan voinut harkitakaan mitään urheilua viikkoon punktion jälkeen, ja piti muutenkin ottaa rauhallisesti, ei mitään juoksemista bussiin yms. Monet farkut kiristivät myös ikävästi, joten jouduin käyttämään löysiä housuja. Itse toimenpide oli nopeasti ohi, mutta vatsanalueen arkuus jälkikäteen oli minusta hankalampaa.