Nouppu

1,5 vuorokautta oltiin Jorvissa synnytyksen jälkeen. Ihmettelin itsekin miten noin pian kotiuttivat, mutta ilmaisin kyllä toiveeni nopeasta kotiinpääsystä. Oltaisiin varmaan päästy aikaisemminkin, mutta oltiin infektioseurannassa.

Se, miten kivutonta se synnyttäminen sitten olikaan. Laitoin puoli tuntia synnytyksestä äidilleni viestin "tää synnyttäminen on ihan helppoa", haha. Ja kun miettii, että mun pahin pelko (siis jos mitään oikeasti hirveyksiä ei lasketa) synnytykseen liittyen oli kamala kätilö, ja se kävi toteen. Aika kului myös ihanan nopeasti. Yllätyin myös siitä, miten ennallaan alapää oli heti synnytyksen jälkeen (ei epparia, 4 repeämää ja 6 tikkiä)

Minä odotin koko synnytyksen ajan sitä, että sattuu niin paljon että "kuolee" ei missään vaiheessa tullut. Tens ja hengittely auttoivat todella pitkälle, sitten sainkin jo epiduraalin. Epin vaikutus lakkasi juuri kun alkoi pikkuhiljaa ponnistuttamaan, ja ne supistukset olivat jo kyllä todella inhottavan tuntuisia. Varsinkin kun ihmettelin vain, miksi uusinta-annos epiduraalia ei ruvennut vaikuttamaan, supisteli vaan. Mutta siitähän se johtuikin, kun vauva oli jo ihan tulossa, ja piti alkaa ponnistamaan. En siis sinällään tuntenut ponnistamisen tarvetta, tuntui vain että perse lähtee irti! muutenkin synnytys oli oikein mukava. Ponnistusvaihe oli varmaan kivuliain, se muutaman minuutin pätkä kun vauvan pää tuli ulos, kiristi niin kamalasti. Ja en kyllä ihan allekirjoita tuota "kipu unohtuu kun vauvan saa syliin", kyllä mulla jäi kipu alapäähän vaikka vauva olikin jo ulkona. Siitä se sitten toki hälveni, kunnes alettiin tikkaamaan. Ei se tikkaaminen siis sattunut, mutta se puudutteen suihkuttelu tuntui ihan kamalalta, alapää oli niin hellänä! Sävähdin joka kerta kun kätilö suihkutti puudutetta ja kiemurtelin kun tuntui niin inhalta. Epämiellyttävin asia mitä synnytyksestä olisin mieluiten jättänyt pois oli kanyyli. Streptokokin takia se oli mulla kädessä melkein vuorokauden, ja sitä särki kamalasti. Kätilökin vähän ihmetteli, kun pyysin kivunlievitystä kättä varten, en supistuksia

Se miten helppoa tämä alku on ollut. Johtuu kyllä todellakin helposta, eli rauhallisesta ja kärsivällisestä vauvasta. Mitään suurempia masuvaivoja ei ole meillä ollut, ja vauva nukkuu hyvin. Hän nyt on vasta kolme viikkoa vanha, eli kerkeäähän tässä tulla vaikka ja mitä, mutta tähän asti suurin yllätys on ollut se helppous ja seesteisyys. Ihana vauvakupla! En halua että tuo kasvaa

Lapsivesi meni kello 3.45, heräsin kun lorahti

39+4 käynnistyi lapsivesillä ja 39+5 puolella syntyi.

Sängyssä, mutta kerkesin vessaan lorottelemaan suurimman osan

Oli ihan täydellinen apu. Uskon että Tensin takia selvisin niin pitkälle ilman lääkkeellistä lievitystä, ilokaasustakaan kun ei ollut mitään hyötyä. Epiduraali laitettiin kun olin 6cm auki ja vielä silloin mietin, otanko sitä (vielä) vai en. Harmitti kun joutui ottamaan Tensin pois! oli enemmän apua kuin olin etukäteen toivonutkaan. Mulla tuntui supistukset eniten alavatsalla, mutta anturit oli selässä kiinni. En olisi kyllä varmaan uskaltanut laittaa niitä muualle.

39+2 ja täällä vaan porskutetaan, ei mitään merkkiä synnytyksestä vieläkään. Hitto miten tylsää tämä odottelu! Edit: vauva syntyi 39+5, synnytys starttasi spontaanilla lapsivesillä edellisenä yönä. Tuskallinen odotus on ohi.

Minni- minä uskaltaisin jo tuolla tuloksella tehdä aamupissasta digitaalisen! Onnea <3

Löytyihän tämä kopioin tuon uuden aloitukseni tekstin tähän niin saan upitettua samalla.. Täällä rv 38+3 ja alkanut stressaamaan yliaikaisuuden takia käynnistäminen. Kyllä, nyt jo... Olen koko raskauden odottanut sitä hetkeä kun tajuan, että nyt synnytys käynnistyy - mitä jos en pääsekään kokemaan sitä (luonnollisesti)? Muuta synnytykseen liittyvää en ole osannut stressata, enkä ole vauvaa tosissani yrittänyt masusta häätää. Raskaus on edelleen ihan ok, mitä nyt maha on tiellä ja liitoksia särkee. Satunnaisia kipeitä supistuksia tulee, mutta ei mitään menkkajomottelua pahempaa. Niitä on siis tullut jo rv 31 asti, ja silti olin rv 35 kiinni ja kaulaa jäljellä yhtä pitkästi kuin rv 18. Huoh! Pehmentymistä oli kuulemma (sentään!!) tapahtunut. Alle kaksi viikkoa laskettuun, mutta olen ihan varma, että yliajalle mennään. Neljä viikkoa kuulostaa ihan kamalan pitkältä ajalta! Melkein kuukausi.

Kiitos Ekaterina, pari päivää yritin löytää tällaista keskustelua tuloksetta no nyt löytyi!

Odotusketjuun en kehtaa enää ängetä, kun ei tullut sinne heti liityttyä ja tämähän koskee jo ensimmäisiä maaliskuisiakin!

Muita 37-42 viikoilla tuskailijoita? Alkaako olla epätoivoinen olo vai onko raskaus vielä ihan mukavaa? Onko tullut jo merkkejä lähestyvästä synnytyksestä? Onko häätötoimia yritetty ja miten saatte ajan kulumaan? Purkakaa ajatuksianne! Täällä rv 38+2 ja alkanut stressaamaan yliaikaisuuden takia käynnistäminen. Kyllä, nyt jo... Olen koko raskauden odottanut sitä hetkeä kun tajuan, että nyt synnytys käynnistyy - mitä jos en pääsekään kokemaan sitä (luonnollisesti)? Muuta synnytykseen liittyvää en ole osannut stressata, enkä ole vauvaa tosissani yrittänyt masusta häätää. Raskaus on edelleen ihan ok, mitä nyt maha on tiellä ja liitoksia särkee. Satunnaisia kipeitä supistuksia tulee, mutta ei mitään menkkajomottelua pahempaa. Niitä on siis tullut jo rv 31 asti, ja silti olin rv 35 kiinni ja kaulaa jäljellä yhtä pitkästi kuin rv 18. Huoh! Pehmentymistä oli kuulemma (sentään!!) tapahtunut. Alle kaksi viikkoa laskettuun, mutta olen ihan varma, että yliajalle mennään. Neljä viikkoa kuulostaa ihan kamalan pitkältä ajalta! Melkein kuukausi.

Kaksi päivää rv18 flunssan takia, 3 päivää ennen äitiysloman alkua supistusten, liitoskipujen, unettomuuden ja ylipäätänsä tukalan olon takia.