Ennatiina

raskaudet 1-3 kiloja tuli jokaisesta aina vain pari kiloa ja jäivät sairaalaan. Nelosen kanssa kiloja tuli 30, ja niistä jäljellä vielä vajaa 5kg. Vauva 4kk nyt. Kiloja tuli liikaa, ne vituttavat ja ''on kiire saada ne pois'' Neuvola, sairaala, läheiset jne eivät huomioineet nousevia kiloja muuten kuin toteamalla että sä otat ne sit pois kun raskaus suoritettu (oli erittäin vaikea koko raskaus, liikuntakielto jne)

Päivitetääs, että reissu oli sujuva. Henkilökunta oli mukavaa, eikä tuntunut kamalaa kiirettä olevan tuolloin ainakaan. TENS-laitetta tarjottiin (ja kokeilin), muuten ilokaasu oli ainoa tarpeellinen. Huomioivat isää synnytyksen aikana ja jälkeen (mulle lapsi oli neljäs, miehelle esikoinen) mikä oli mukavaa. Vuodeosastolla sain yhden hengen huoneen, mikä oli mukava juttu Sielläkään ei mitään valittamista. Esim kotiuttaminen ei tuntunut sujuvan sitten millään, kesti ja kesti, mutta muuten hyvää.

Mulla ekassa kolmessa raskaudessa paino 150+kiloa (pyöreesti) Nyt neljäs raskaus tulee justiinsa tiensä päähän ja painoa tullut +30kiloa. (BMI ennen raskautta 32) Hoitohenkilökunta ei ole sanonut yhtikäs mitään, koska ennen tätä raskautta pudotin 70kiloa. Ovat vaan todenneet kaikki, että etköhän sä tiedä millä kilot sitten kadotat kun vauva on syntynyt. Jos painoaan haluaa tarkkailla niin tuo Iridessan systeemi on kätevin. Ei radi, mutta syöminen fiksusti. Katso mitä suuhusi laitat. Syö tarpeeksi, ja tärkeintä on syödä oikein. Pitää saada tarpeeksi protsua, hiilareita ja oikeanlaisia rasvoja. Liiku niin paljon kuin mahdollista. Itsellä tää raskaus on mennyt mussutellessa ihan silkkaa sontaa, ja sen lisäksi oon ollut liikunta/nostokiellossa rv 13 alkaen. Kesäksi saadaan toi 30kg pois kyllä Sen jälkeen voidaan jatkaa projektia taas alaspäin.

^tuo ikävä salon lakkautus vaikuttaa varmasti Eiköhän sieltä silti henkilökuntaa löydy Tällä kierroksella olen tavannut vain mukavia tyksiläisiä, mikä on ollut positiivinen yllätys kolmen aikaisemman raskauden jälkeen, jolloin kohtelu on ollut ala-arvoista. Mä toivon että viikonloppuna tai vaikka jo tänään päästäisiin hommiin....

Ei kellään mittään uusia juoruja olis tyksistä? Tarttis kohtapuoliin poiketa taas

Ikäeroa kakkosella ja kolmosella 10kk. Ovat eri ryhmissä, toinen eskari, toinen viskari. Eri ryhmiin olisin halunnut vaikka olisivat samanikäisiäkin. Saavat enemmän huomiota/kavereita/omia juttuja yksilöinä kuin ''pakettina''. Molemmat hyötyvät. Kotona heillä riittää juteltavaa ja leikki sujuu. Jos päivät leikittäisiin samoja juttuja ja päikyssä voisi se näkyä negatiivisesti kotonakin. Päikyssä kuitenkin ovat päivittäin tekemisissä ja ulkona leikkivät yhdessä, mutta molemmilla omat ryhmät/aikuiset/kaverit/tekemiset. Samalla oppivat että tänään yhdellä on eväsretkipäivä ja toisella vasta ensi viikolla. Kaikkea ei aina saa samanlaista/samaan aikaan kuin sisko. Kasvattaa sekin tavallaan.

Esikoinen meni aikoinaan 4-vuotiaana päiväkotiin (menin töihin). Leikkipuistossa hän aloitti 18kk iässä. Kakkonen meni 6-vuotiaana eskariin. Leikkipuistossa hän aloitti 2-vuotiaana. Kolmonen aloitti päiväkodin viskarina, eli 5-vuotiaana. Leikkipuistossa hän aloitti 1-vuotiaana. Syntyvä vauva joutuu ikävä kyllä hoitoon heti kun ä-loma loppuu, koska töihin on palattava. Perhepäivähoitajalta haetaan paikka hänelle, ja siellä saa olla siihen asti, kunnes menee eskariin, jos ei ihmeitä tapahdu.

Hoitoaika 4h/arkipäivät. 6v on eskarissa, ja 5v on sen saman 4h osapäiväpaikalla.

250m matka. Kuljetaan kävellen. Jos olen lähdössä suoraan päikystä jonnekin niin sitten autolla. Päiväkoti on pieni yksikkö ja kodin vieressä. Siksi lapset menivät sinne

Meillä miehet on kaikki pappoja. Naisista löytyy erikseen yksi mummi ja loput nimi-mamma

kuullostipa mariesoneau todella tutulta stoorisi. Olen tyksistä lähtenyt parkuen, kiroillen, haistatellen milloin mitenkin. Ihmisarvoa loukkaavaa käytöstä lekureilta. Osan voi lukea edelliseltä sivulta ja kaipa mä oon ennenkin tänne ketjuun kommentoinut. Ylipaino ei tarkoita radia, ei sokerivauvaa, ei altista lasta suoraan diabetekselle vauvana/lapsena/aikuisena. Ylipaino ei tarkoita vaikeaa raskautta tai synnytystä. Se ei tarkoita että palautuisit synnytyksestä yhtään sen huonommin kuin normipainoinen. Tää neljäs raskaus on ollut vaikea, haastava, kivulias, olen sairaslomalla. Mutta kukaan ei ole tyksissä dissannut mua millään tavalla. Kukaan ei ole sanonut mitään negatiivista mun 115kilosta. Kaipa ne on papereistaan katsoneet että viimeksi eukko painoi 155kg. Tai sitten mulle on osunut eteen vain ihmisiä. Synnytyskeikkaa odotellaan vielä muutamia viikkoja, mutta en jaksa uskoa että sielläkään eteen tulee mitään jännää kiloihin liittyen. Vauva oli rv 32+0 tasan 2000g, eli kasvaa keskikäyrällä. Sokeriarvot (kotiseurannassa)on paremmat kuin monella normipainoisella. Verenpaineet on erinomaiset. Laihdutetaan sitten kun raskaus pulkassa ja tissitys päättyy.

Raskaudet 1-3 olivat samanlaisia. Jaksoin hyvin, ei edes etonut missään vaiheessa, saatika et olisi mitään pahoinvointia ollut. Loppuvaiheessa tuli vasta lantioon/nivusiin kipuja, töissä jaksoin hyvin loppuun asti, tein ja touhusin. SF-mitta suurinpiirtein samoissa, kaikista oli linea negra, väsytti alkurakaudesta, mutta meni toisella kolmanneksella ohi. Kaikki ruoka maistui, ja mielitekona oli minitomaatit joita olisin voinut syödä pari kiloa päivässä. Kaikissa Klexanehoito, paino nousi saman verran n 1-5kg ihan loppu raskaudesta. Eka käynnistetty toksemian vuoksi, kaksi muuta tulivat itsekseen. Olin niin paksu, että varsinaista mahaa ei tullut edes. Vauvat katosivat läskin sisuksiin. Mahan ympärys kasvoi vain n 5cm. Kaikki kolme tyttöjä. 3,2kg & 2,9kg ja 4,2kg mitat 50cm Nyt neljäs raskaus rv 32+4 menossa. Yökötys ja etominen, kuvotus, oksetus, hajuherkkyys, ruoka ei maistu, alkoi heti alkuraskaudesta. Sen jälkeen oksetuksesta huolimatta alkoi syömiskausi. Päänsäryt, niskasäryt. paino noussut 20kg. Hirvittävä väsymys jatkunut koko raskauden. Yöllä herään edelleen siihen että oksettaa. Suonenvetoa. Närästystä. Rv 13 iso hematooma. Siitä lähtien supistuksia, nivelkipuja, liitoskipuja, sukkapuikkokipuja. Selkäsärkyä. Kävely vaikeaa. Tuli nostokielto, liikkuminen piti minimoida supistusten vuoksi. Nyt loppuraskaudesta maha painaa, vauva painaa. Ei ole päivääkään ilman kipuja. Sairaslomalla ollut koko ajan. Ei ole linea negraa. Mielitekona kaurapuuro ja suolakurkut. Klexanehoito tässäkin (veritukostaipumuksen vuoksi). Nyt mahaan tullut mittaa lisää jo 33cm, tosin tota painoakin tullut. Maha näyttää olevan edessä, mutta paha verrata aikaisempiin... Muutama viikko vielä niin näkee kumpi tulee.

Vanhin uroskoira pitää mua koko ajan silmällä. Kun istun sohvalle tms, se tulee viereen. Yöt se nukkuu sentään rauhassa. Kolmas kerta kun olen sen elinaikana raskaana, joten oletan sen tietävän mistä kyse. Kun vaunut tuotiin kotiin, sen ilmeestä saattoi lukea ''voi vee, joko taas'' :D Lasten kanssa tulee toimee, osannut aina varoa vauvaa, ja kulkee nätisti lenkeillä vaikka vaunut/rattaatkin olleet mukana. Muissa koirissa tai kissassa en ole huomannut eroa. Katti vaan menee vauvan sänkyyn/vaunuihin nukkumaan. Tästä käymme nyt keskustelua kissan kanssa, että ymmärtäisi paikkansa olevan jossain muualla. Turvaverkot hommattu.

sivustaseuraajan kummastelua: Meillä ei pääse edes oman napansa kanssa hoitoon ennen kun miehen siittiöt tsekattu. Täällä homma etenee niin, että naiselle UÄ, josta sain dg, ja nyt kun dg oli tiedossa olis seuraavaksi tutkittu simpat ennen mitään muuta. Olisko sukkulamadolla jo se kuukauden vhh/karppi vaikuttanut rakkuloihin? wiille onnea :)

Ensimmäinen käynnistetty sytotecilla, oksitosiinilla. Sain epiduraalin joka ei auttanut mitään. Luulin kuolevani. Synnytyskipuja oli ilta 21-07 jolloin likka syntyi tunnin ponnistamisen jälkeen. Repesin ja tikkejä tuli 4, ei onneksi enempää. Epiduraalin lisäksi oli keinutuolia, jumppapalloa, kauratyynytä, aquarakkuloita, suonen sisäistä kipulääkettä, kohdunkaulanpuudute jne jne mitä nyt myrkkyjä vaan voi olla. ja ilokaasuakin muistaakseni. Kakkonen tuli maailmaan lyhyemmässä ajassa, Suihkussa olin niin kauan kuin jalat kantoivat. Ponnistusaika n 10min. Kolmosesta vedet meni osittain. Sairaalassa puhkaisivat kalvot sitten klo 12, ja tyttö syntyi 12.30 parilla ponnistuksella. Ilokaasu ainut kivunlievitys. Kolmonen oli isoin, 4,2kg, mutta synnytys helpoin. Nelosesta tiedän kertoa reilu parin kk päästä