Helmi2015

Aktiivijäsen
  • Content count

    539
  • Joined

  • Last visited

About Helmi2015

  • Rank
    Aktiivi

Recent Profile Visitors

458 profile views
  1. Mietittiin tätä pitkään ja aluksi olin ehdottomasti nimiäisten kannalla, sillä emme ole millään muotoa uskossa, vaikka kirkkoon kuulummekin. Lisäksi mietin tuota, että lapsi saisi itse päättää kirkkoon kuulumisestaan sitten aikuisena. Kuitenkin ristiäiset lopulta pidettiin. Suurin syy oli saada viralliset kummit lapselle ja kaste tuntui muutenkin luontevalta ”reitiltä” kummiuteen. En oikein kokenut sit lopulta luontevana pyytää ”siviilikummeja”, koska en osannnut perustella itselleni mikä näiden kummien rooli olisi vs olla ihan vaan täti tai setä. Toki tiedän, että käytännön merkitystä kasteella ei ole kummina olemisen kannalta, sillä mitään kristillistä kasvatusta emme odota kummeilta. Kaste lähinnä antoi meille hyvän syyn pyytää kummit. Lisäksi kaste tarjosi hienot ja perinteiset puitteet juhlalle seremonioineen. Kolmas syy oli mahdollisuus myöhemmin osallistua seurakunnan toimintaan, esimerkiksi lasten kesäleirille. Ehkä noihin saa kastamattomankin viedä, mutta en jotenkin kehtaisi. Vielä neljänneksi katson kirkon tekevän sen verran hyvää yhteiskunnassamme, esimerkiksi tarjoamalla toimintaa vanhuksille ja yksinäisille, että voin osaltani sitä olla vahvistamassa. Rippikouluiässä aion kertoa lapselle perusteista miksi hänet kastettiin ja asiaan liittyvistä pohdinnoista, ja kehotan häntä miettimään haluaako konfirmaation siltä pohjalta. Toki riparilainen on vielä aika nuori tällaisia miettimään, mutta erotkoon kirkosta sitten aikuisena mikäli siltä tuntuu.
  2. 40+1 meni vedet, syntyi 40+2
  3. Yllättävän vähän kyllä sattui. Supistuksissa mulla epämukavinta oli paineentunne, jonka vuoksi oli pakko pysyä jalkeilla ja mieluiten liikkeessä, mikä taas tuntui raskaalta valvoneena ja väsyneenä. Itse kipu oli sellaista jonkun verran menkkakipua voimakkaampaa jomottavaa kipua alaselällä (mulla on lievät menkkakivut, yleensä ei tarvetta särkylääkkeelle). Otin epiduraalin lähinnä saadakseni levätä, ja varmuuden vuoksi kipujen yltymisen varalta ollessani ainakin 7cm auki, luultavasti enemmän. Ponnistusvaiheessa tuntui hiukan kipua, mutta siedettävää. Jos vielä synnytän, ja synnytys alkaisi supistuksilla, niin vähän mietityttää tajuanko kivun perusteella että on tosi kyseessä. Kun jotenkin kummallisesti en nytkään tajunnut kotona, miten tiheästi supistukset tuli (3min välein) ja miten pitkiä ne oli (1min) ennen kun kellotin. Luulin välejä pidemmäksi ja keston arvioin olevan joku 20 sekkaa Eli tosiaan se supistuksen ikävin huippu vielä oli tosi lyhyt, kun sen saavutti niin sitten melkein oli jo ohi. Mulla oli vedet mennyt ja sovittu aika jolloin palata sairaalaan käytyäni yöllä näytillä.
  4. Voi itku @Snapper, onpa inhottavaa, että teille kävi näin. Tosi harmi. Muistan kyllä, kuinka kamalalta minusta tuntui tuulimunan varmistumisen jälkeen, vaikka sitä todellakin osasin odottaa ja tiesin jo 99% varmuudella, ettei raskaus jatku. Mutta silti, muistan kyllä itkeneeni pari päivää kaikkia niitä haaveita mitä oli ehtinyt jo tulla, miehelle(kin) aiheutunutta surua ja pettymystä ja sitä miten ei ikinä saatais lasta. Ainut syy tuulimunalle, mihin itse törmäsin, oli viallinen munasolu, joka kuitenkin onnistuu hedelmöittymään ja kiinnittymään. Sehän ei toki selitä, miksi kroppa sallii niin käydä, ja vielä "raskauden" jatkua jopa viikolle 12 asti. Kumma juttu, niin kuin keskeytynyt keskenmenokin. En tiedä voiko tuulimunan hyötynä ajatella, mutta jollain mekanismilla ilmeisesti keskenmenon jälkeen raskautumiselle on jonkin aikaa suurentunut herkkyys. Ei varmasti lohduta juurikaan juuri teidän tapauksessa, mutta minulle gyne sanoi tuulimunan jälkeen, että on tosi hyvä että raskaus ylipäätään alkoi ja se kertoo jo monta hyvää asiaa mitä tulee raskausennusteeseen jatkossa. Samoin mun akupunkturisti toitotti kovin tuota, miten on hyvä merkki että raskaus on kerran jo alkanut.
  5. Koton yöllä sängyssä, läikät näkyy petarilla vieläkin vaikka on yritetty jynssätä
  6. Mulla taustalla km rv7 noin 11kk ennen synnytystä. Ei ollut lääkkeellistä tyhjennystä tosin. Mulla avautumisvaihe eteni periaatteessa nopeasti. Noin 6h supistusten alkamisen jälkeen olin 6-7cm auki ja eteni siitä nopeasti sinne kymmeneen senttiin. Sittenpä homma jumahti, kun ponnistustarvetta ei tullut ja supistukset alkoi hiipua. Mutta siis ennen epiduraalia toi avautuminen sinne 6-7 senttiin tapahtui suht laimeilla supistuksilla. Tuntuivat kyllä sen verran ettei paikoillaan oikein kärsinyt olla, mutta olivat silti paljon tehokkaampia kuin olisin arvannut.
  7. Vedet meni yöllä sängyssä 40+1. Supistukset alkoi seuraavana aamuna pikkuhiljaa. Vesien menosta meni joku 5-6h supistusten alkuun ja 24h syntymään.
  8. Kyllä mullakin epiduraali auttoi ponnistusvaiheessa. Tai en toki tiedä miltä olisi tuntunut ilman, mutta edes imukuppiveto ei siis mitenkään kamalalta tuntunut, epämiellyttävältä toki. Se kohta, kun pää oli tulossa ulos toki sattui, muttei sietämättömästi sekään ja oli tosiaan nopeasti ohi.
  9. Mulla oli kaiketi henkilökunnan mielestä vaikeahko synnytys imukuppeineen ja leikkurissa kokoon kursimisineen. Mutta siltikään en itse kokenut synnytystä ollenkaan pahana, koska: - kivunlievitys vei kivut niin hyvin, ettei kipu ollut kamalaa missään vaiheessa - epiduraalin sai heti kun halusi, eikä kukaan yrittänyt käännyttää pärjäämään ilman - ponnistusvaiheessa ajantaju katosi. Kesti yli tunnin, mutta jos mulle olisi kerrottu että vartin, niin olisin uskonut - mukava henkilökunta
  10. Kotona ennen sairaalaan lähtöä kuuma suihku auttoi, samoin supistusten aikana liikkeellä pysyminen. Näillä kivut pysyi siinä määrin hallinnassa, että yllätys oli suuri että olin sairaalaan mennessä jo yli 6cm auki. Sairaalassa tilattiin pian epiduraali ja sitä odottaessa käytin tensiä. Tens oli mielestäni myös yllättävän tehokas kivunlievitys. Epiduraali sitten vei kivut kunnes olin 10cm auki. Ponnistusvaihetta odotellessa ja sen aikana supistukset taas tuntui, mutta aivan siedettävinä.
  11. Aika tasan 24h meni. Vedet meni kotona sängyssä yöllä ja supistukset alkoivat siitä muutaman tunnin päästä. Sairaalassa ehdittiin olla noin 12h ennen vauvan syntymää.
  12. Vanha viesti, mutta minuakin kiinnostaisi liikelaskenta. En tosiaan tunne liikkeitä itse mitenkään jatkuvasti, vaan pidempiä taukoja kyllä tulee. Ja joinain öinä en havaitse liikkeitä juuri ollenkaan. Just pari päivää sitten vähän pelästyinkin, kun havahduin liikkumattomuuteen enkä saanut mahaa heiluttamallakaan kuin yks tai kaks ihan vaimeaa liikettä. Mutta siinä kun vähän aikaa herättelin vauvaa ja join makeaa, niin jonkin ajan päästä sain liikelaskennan jo täyteen. Oon itse laskenut liikkeitä päivisin yleensä juuri sellaisina aikoina, kun vauva tuntuu hiljaisemmalta. Tuntuu turhalta laskea silloin, kun tasainen muljaus on käynnissä Iltaisin sängyssä oon myös laskenut aina ennen nukahtamista, jolloin yleensä myös rauhallisempi. Oon nyt rv36 ja tehnyt tätä säännöllisesti joitain viikkoja, aion jatkaa loppuun asti seurantaa. Kiinnostaisi myös miten laskette liikkeet tai miten teille on ohjeistettu neuvolassa. Mulla ainakin liikkeet yleensä tulee useamman liikahduksen sarjoissa, ja nämä lasken yhdeksi liikkeeksi. Sitten jos välissä on tauko, niin lasken uudeksi erilliseksi liikkeeksi. Yritän myös laskea vain sellaiset kunnolliset ja selkeät liikkeet, en ihan epämääräisimpiä pikku hipsutuksia.
  13. Mulla ei vielä rv30 mennessä oo tuntunut minkäänlaisia liitoskipuja. Pitäisköhän kohta jo huolestua, ettei paikat löysty, kuten asiaan kuuluu...
  14. Minusta parhaiten on toiminut kombo joku väljä, tumma paita, päällä löysä villatakki ja kaulassa pitkä huivi, joka laskeutuu vatsan kohdille. Tämä nyt tietty sopii lähinnä talvipukeutumiseen, mutta noi huivit on kyllä ihan ässiä tähän tarkoitukseen varmasti kesälläkin. Mulla onnistui ihan helposti piilottaa raskaus töissä noilla keinoin rakenneultraan asti ja pidemmällekin varmasti. Nyt rv29 alkaa olla tilanne, ettei kyllä taida piiloon saada enää millään, eikä toisaalta oo tarviskaan. Vaikka eihän joku joka nyt ei satu huomiota mahanseudulle kiinnittämään edelleenkään tuollaisen asun kanssa välttämättä huomaa.
  15. Hah, en oo siis ainoa! Mulla on korvat menneet jo jonkin (nyt rv26) aikaa tosi helposti lukkoon esim niistäessä tai joskus ihan vaan yhtäkkiä. En ole ollut todellakaan varma, liittyykö tää raskauteen, mutta ilmeisesti kyllä! Kiva, koska epämukavaa tääkin on, joten hyvä jos mennee ohi synnytyksen jälkeen.