Revontuli

Mielenkiinnosta kyselen ja omaa helpotusta odottaen...

Mä en kyllä valitettavasti näe yhtään mitään... Koitin säätää näytön kirkkautta ja värejäkin, mut ei. Toivottavasti mun silmät vaan harittaa!

Keskeytynyt keskenmeno syyskuussa 2015 viikolla 9+6, hoidettiin lopulta kaavinnalla, kun lääkkeistä ei ollut hyötyä. Ensimmäisiin kuukautisiin asti yritystaukoa. Uusi plussa helmikuun alussa, neljäs yrityskierto. Nyt on 9+2 ja toivottavasti tällä kerralla päästään loppuun saakka.

Onnea Minni-! Sit ei muuta kun lokakuisiin mukaan!

Rv 9+6 keskeytynyt keskenmeno. Yritettiin ensin lääkkellistä tyhjennystä, mutta siitä vain niukahkoa vuotoa. Kaavinta tehtiin 8.9. ja tänään alkoi ensimmäiset kuukautiset. Mun tavallinen kierto 28 päivää, joten täysin aikataulussaan tuli. Normaaleilta vaikuttaa toistaiseksi niin vuodon määrän kuin kipujenkin suhteen.

Mulla lääkkeellinen tyhjennys menossa, tai sen yritys. Kaks viikkoo sitten ar-ultrassa heitti viikot ja syke oli tosi epäsäännöllinen. Kontrolloitiin tän viikon maanantaina, ei sykettä ja lähete naistentautien polille. Eilen oli sinne aika ja sain Cytotecit kotona laitettavaksi. Klo 12 ensin emättimeen neljä tablettia ja 3h päästä kaks lisää. Vuoto alkoi vasta puolenyön aikaan, aika vähäisenä, vaikkakin muutama hyytymä pyttyyn tippui. Kipuja ei sen enempää, kuin normi kuukautisten aikaankaan. No aamulla soitto polille, että mitäs nyt tehdään, kun vahvasti tuntui siltä, ettei tuo vuoto nyt riittää mihinkään. Aamulla siis vuoto jo varsin niukkaa. Kävin sitten päivystyksellisenä polilla ja ultrattiin. Sikiö oli ilmeisesti poistunut, mutta istukka edelleen kiinni, verenkiertoakin siinä vielä oli, joten ei toiveita, että irtoaisi itsellään. Käytiin siinä sitten vaihtoehtoja läpi ja halusin vielä uudelleen yrittää lääkkeitä. Työni puolesta oon kaavinnoissa ollut mukana, enkä siihen itse kovin herkästi halua. Pari tuntia sitten laitoin uudet lääkkeet, eikä vielä ainakaan mitään uutta ja ihmeellistä. Tiistaille varattu nyt joka tapauksessa kontrolli ja meen sinne kaavintavalmiudessa ravinnotta jne. Antibiootit sain myös jo valmiiksi otettavaksi maanantai-illaksi. Hiukan alkaa rassata, kun mikään ei mene niin kun pitäis. Muoks. Kaavinta tehty ja nyt sitten odottelemaan seuraavia kuukautisia. Annettiin kyllä lupa yrittää heti, että toivottavasti niitä ei tulekaan.

Itse odotan vasta ensimmäistä, mutta kätilönä mieleen on jäänyt yksi mies erityisen hyvin. Olin opiskelijana synnytyksessä mukana vasta aika ensimmäisiä kertoja, ja olin enemmänkin seuraajana, kuin tekevänä. Ehdin siis tarkkailla myös huoneen tapahtumia paremmin. Tuleva äiti oli tehnyt miehensä kanssa sopimuksen, että mies ei poistu huoneesta, vaikka tulisi kuinka huono olo. Mies totteli vaimoaan ihailtavasti ja pysyi huoneessa kyllä koko synnytyksen ajan. Mies oli aivan vitivalkoinen ja tuijotti takaseinää, sanomatta sanaakaan koko ponnistusvaiheessa. Näki kyllä että on todella huono olo. Koitimme ohjaajani kanssa sanoa, että voi kyllä mennä käytävälle, mutta vaimo huusi, ettei saa poistua, kun on luvannut olla paikalla. Kaikki sujui hyvin ja vauvan synnyttyä miehen stressi purkaantui, hän ensin oksensi lattialle ja sitten pyörtyi, saaden toiseen silmäkulmaan järjettömän vekin. No, me laitettiin muutama tikki synnyttäjälle ja sillä välin mies kävi ensiavun puolella tikkauttamassa itsensä. Lupasi kertoa kaikille jotka kysyy haavasta ja mustasta silmästä, että naisen vika kaikki.

Mä olen itse kätilö ja ollut siis opiskelijana useammassa kymmenessä synnytyksessä. Itse koin, että opiskelijana minusta oli synnyttävälle naiselle ja koko perheelle hyötyä, koska mulla oli aina hoidettavana vain yksi synnyttäjä kerrallaan ja aikaa oli enemmän, kuin jo valmistuneella kätilöllä, jolla usein kaksi tai jopa kolme synnyttäjää samanaikaisesti. Ja valitettavaa kyllä, opiskelijat kiinnittävät enemmän huomiota äidin sanomisiin, koska kaikki on vielä niin uutta ja ihmeellistä, eikä työ ole vielä alkanut olla liian rutiininomaista. Itse haluaisin kovasti opiskelijan mukaan synnytykseen sitten aikanaan.

Mulla sama vika. Mulla ei oo normaalisti koskaan juuri yhtään ilmavaivoja. Nyt iski ihan järjettömät ilmavaivat jo ennen, kun plussasin! Toivottavasti nopeesti helppaa, onhan tässä jo viikko pari niistä kärsitty

Kolme oon tehnyt, toisaalta viikkoja vasta huimat 4+2, joten vielä ehtii Tein ensin liuskan, mihin tuli haalea viiva. Samana päivänä kotimatkalla hain apteekista digin ja se näytti raskaana 1-2. Eilen testasin saman paketin toisen digin (näppärä tuplapakkaus) ja viikot muuttuneet 2-3

Ajattelin kanssa varailla aikaa johonkin n. 7+0 tuntumaan. Ei millään malta odottaa kuitenkaan nt-ultraan saakka. Nyt siis viikkoja vasta huimat 4+0.

Eilen plussasin 26/28. Kaveri oli kysynyt viihteelle, niin testasin noin aikaisin vähän niinkun varoiksi. Ensimmäinen yrityskierto, joten en odottanut plussaa. Päiviä ei laskettu, ovista ei tikutettu... Aamupissasta liuskatestiin selkeä viiva, en silti uskonut. Töiden jälkeen apteekista ostamaan digi ja heti testaamaan, raskaana 1-2 viikkoa. Laskettu aika osuis sitten laskurien mukaan 3.4.2016

Kaveri oli pyytänyt syömään vähän fiinimmin ja sen jälkeen istuskelemaan iltaa. Tiesin, että normaalisti tää tarkoittaisi viinilasia jos toistakin. Menkkojen piti alkaa vasta parin päivän päästä, mutta ajattelin sitten kuitenkin aamulla varoiksi testata. Hailakka viiva ilmestyi... Kävin töiden jälkeen hakemassa digitestin, minkä tein heti kun pääsin kotiin, raskaana 1-2 viikkoa. Miehen kanssa oltiin juteltu, että jos en testaa niin, että on kotona, niin jonkinlainen yllätys olis kiva. Kävin ostamassa kaupasta bodyn, kiersin raskaustestin siihen ja odottelin miestä saapuvaksi töistä. Juteltiin ensin siinä ihan niitä näitä hetki, kunnes kävin hakemassa paketin kaapista ja ojensin miehelle. Mies ei edes tajunnut, että kyseessä on body, keskittyi vaan siihen testiin. Onnellinen hymy tuli kasvoille, kyyneleet nousi silmiin mut sanaakaan ei saanut suustaan. Syöksyi halaamaan ja halattiin ihan hiljaisuudessa useampi minuutti.

Ehdottomasti otan, kuuluu jotenkin asiaan. Laskettu aika on huhtikuussa, niin saa nähdä ehtiikö uusi pakkaus tulla jo siihen mennessä jakoon.

Raskaus vasta ihan aluillaan, eilen plussasin. Mun ja miehen parhaille kavereille kerrottiin, ovat pariskunta ja niistä saa tukea, mikäli menee kesken. Vanhemmille kerrotaan vasta vähän myöhemmin, ne olis varmaankin keskenmenon sattuessa enemmän rikki kuin itse. Heillä tosi kova halu saada lapsenlapsia.